sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Mantelibiscotit

Italian parhaita paloja


Tiedättekö, mistä nimi biscotto, monikossa biscotti, tulee? Kahteen kertaan kypsennetty. Bis – kaksi, cotto – kypsennetty. Niinhän se tosiaan on, sillä biscotit, italialaiset korput, käyvät uunissa kahteen kertaan. Aina välillä minulle tulee tällä Italiassa tutuista asioista sellaisia ”aivan, ha-haa!” -elämyksiä, ja tämä oli yksi niistä!
Ensimmäisenä paistetaan tangot, sitten kuivatellaan korput

Sanaa biscottato voidaan käyttää myös puhuttaessa kypsyysasteista: cotto, stracotto, biscottato – kypsä, ylikypsä, paahtunut. Samalla sanarimpsulla on kuitenkin käyttöä myös keittiön ulkopuolella. Kun joku on ”cotto, stracotto e biscottato”, on hän korviaan myöten rakastunut! Tämän tarinan varjolla biscotit olisi siis varmaankin pitänyt postata ystävänpäiväksi... Ohje on kuitenkin muutenkin odottanut postaustaan jo hurjan kauan. Leivoin biscotteja monta kertaa ainakin viime kesänä ja silloin nämä kuvatkin on otettu. Täällä Italiassa asuessani ei biscotteja ole kyllä tullut itse leivottua, sillä näitä herkkukeksejä myydään joka leipomossa ja marketissa, tietenkin monenlaisina erilaisina versioina. Klassisimmat keksit ovat ehdottomasti kokonaisia manteleita sisältävät, Toscanassa cantuccini-nimellä kulkevat biscotit. Tämäkin ohje sisältää nimenomaan manteleita, mutta myös herkullisia pinjansiemeniä. Suosikikseni muodostunut resepti on peräisin Leila Lindholmin Pala kakkua ja paljon muuta -kirjasta.
Mantelibiscotit eli cantuccinit

100 g kokonaisia kuorittuja manteleita
75 g pinjansiemeniä
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 pestyn appelsiiniin tai ½ sitruunan raastettu kuori
½ vaniljatanko
¼ tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 kananmunaa

Paistaminen: 175 °C, noin 25 minuuttia ja 120 °C, noin 25-45 minuuttia

Laita uuni heti lämpenemään. Levitä mantelit uuninpellille leivinpaperin päälle ja paahda niitä uunin lämmössä viitisen minuuttia kunnes ne saavat hieman väriä. Rouhi jäähtyneitä manteleita hieman pienemmiksi ja saman voit tehdä myös pinjansiemenille. Sekoita yhteen mantelit, pinjansiemenet, jauhot, sokeri, appelsiininkuori, halkaistun vaniljatangon sisältä raaputetut siemenet, leivinjauhe ja suola. Lisää joukkoon viimeiseksi kananmunat ja muovaa taikina tasaiseksi massaksi. Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile leivinpaperin päälle uuninpellille kaksi paksua tankoa. Paista tankoja 175 °C:ssa noin 25 minuuttia. Voit leikata tangon keskeltä poikki ja varmistaa kypsyyden. Ota tangot uunista ja alenna uunin lämpöä 120 asteeseen. Leikkaa tangot hieman vinottain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet pellille leikkauspinta ylöspäin ja kuivata niitä uunissa välillä käännellen noin 25 minuuttia tai tarpeen mukaan pidempään. Reseptikirjan ohje puhuu 25 minuutista, mutta itse olen kuivatellut viipaleita usein selvästi pidempään, sillä valmiit biscotit saavat olla ihan kuivia. Toscanalaiset syövät cantuccininsa usein Vin Santo -jälkiruokaviiniin kastaen.

Valokuva-arkistosta päätellen meillä biscotit nautittiin tuoreiden mansikoiden kera! Kohta se on taas täällä - ja sielläkin - kesä!



8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heips!

Olen itse varsinainen biscottifani, mutta en tietänyt mitä nimi tarkoittaa. Mutta nyt tiedän senkin. Minun reseptini on lainattu TV-kokki James Martinilta ja siihen tulee manteleita ja rusinoita ja taateleita jne vähän oman valinnan ja kaappien sisällön mukaan. Tykkään manteleista varsinkin paahdettuina, joten varmaan kokeilen seuraavaksi sinun reseptiäsi. Kiitos reseptin jakamisesta.


Ava

Päivikki kirjoitti...

Täytyypäs kokeilla, kuulostaa rouhealta herkulta!

Karkkis kirjoitti...

Kuulemma ensimmäinen kommentoija on jo kokeillut näitä ja viikonloppuna minäkin saan maistaa!

En ole muuten koskaan ajatellut, että tuo on tosiaan kahdesti paistettu! Jotenkin englannin bisquit on niin itsestäänselvyys, ettei ole tullut mietittyä etymologiaa, joka lienee molemmilla sama.

Noora kirjoitti...

Kivaa, jos on mennyt tämä resepti kokeiluun! Biscottireseptejä ei tosin koskaan voi olla liikaa, ja tätäkin voi helposti lähteä soveltamaan...

Piparipulla kirjoitti...

Moikka! Asutko Italiassa?
Cantuccini keksit ovat aivan ihania, rakastan niitä! :)

Noora kirjoitti...

Asun Perugiassa tämän lukuvuoden italiaa opiskellen!

Kävin kurkkaamassa söpöä blogiasi! Kivoja juttuja!

Piparipulla kirjoitti...

Ahhh en koskaan käynyt Perugiassa, onko kivaa siellä? Viihdytkö? :)

Ja kiitos ;)

Noora kirjoitti...

Viihdyn täällä mielettömän hyvin, kiitos kysymästä! Tämä kansainvälinen kaupunki, koska täällä on tämä meidän ulkomaalaisten yliopisto. Perugia on tosi kaunis ja täältä on aivan upeat maisemat Umbrian kukkuloille. Myös paljon historiallista nähtävää on joka puolella, mutta niin on Italiassa yleensäkin... Joka tapauksessa, kannattaa tulla käymään!