keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kesäkurpitsapallot ja tsatsiki

Makumuisto vie Kreikkaan


Ruokamuisto muutaman vuoden takaa saavutti minut. Se tuli isän kautta sähköpostissa, jonka otsikko oli ”Kesäkurpitsapallerot”.

Kesällä 2008 vietimme ihanan loman Kreikassa Santorinin saarella. Tulivuorenpurkauksessa mereen vajoamalla syntynyt Santorini on Kreikan saarista varmasti karuimpia, mutta toisaalta myös kauneimpia: suurin osa Kreikan postikorteista on kuvattu Santorinilla. Saaren jyrkät länsirinteet laskevat kalderan, tulivuorenpurkauksessa syntyneen laguunin syvyyksiin ja kalderan keskellä tupruttelee edelleenkin savua Kreikan ainoasta toimivasta, onneksi hyvin rauhallisesta, tulivuoresta Nea Kamenista.


Loma Santorilla on jäänyt mieleeni kaikista tekemistäni ihanista lomamatkoista jotenkin aivan erityisenä. Santorinilla näimme ja koimme niin uskomattoman upeita asioita. Purjehduspäivä kalderalla, kiipeäminen tulivuoren huipulle aivan rikkihöyryn tuoksuun asti, uiminen nuorentavissa(!) kuumissa lähteissä, maailman kauneimman auringonlaskun näkeminen Oiassa, pystysuoran rinteen ylös kapuaminen aasin selässä Firassa ja antiikin Kreikan tavoittaminen Mesa Vuono -vuorella… Loman kruunasi hurmaava hotelli Bellonias Villas Kamarissa. Köllötellessäni hotellin omalla rauhallisella rantakaistalla tai kauniilla allasalueella, noutaessani (ilmaisen!) jäätelön allasbaarin pojilta ja nautiskellessani puutarhan huumaavista väreistä ja tuoksuista tunsin todella mitä luksusloma on!







Mutta tietenkin loma Kreikassa on myös yhtä kuin loma herkkujen ääressä. Kreikkaan kannattaa lähteä ihan vaikka vain senkin vuoksi! Santorinilla ihastuimme ainakin yhteen saaren erikoisuuteen, friteerattuihin kesäkurpitsapalloihin ”kolokithokeftedes”, joita söimme usein alkupalana tsatsikin ja kreikkalaisen salaatin kanssa. Ostimme Santorinilta pienen reseptikirjankin ihan vain tehdäksemme juuri näitä palluroita kotonakin. Ja kuinka ollakaan, yhtä nopeasti kun rusketus häipyi iholtani, unohtui reseptikirja jonnekin kirjahyllyn syövereihin ja muisto kesäkurpitsapalloista haihtui alitajuntaan. Kunnes…

Eräänä kauniina kesäpäivänä kolme vuotta myöhemmin isä lähettää sähköpostilla minulle reseptin. Resepti on peräisin hänen työkaveriltaan, joka juuri vietti häämatkaansa Santorinilla ihastuen puolisonsa kanssa tietenkin kesäkurpitsapalloihin. Hänpä ei ollut päästänyt ruokamuistoa menemään Suomeen palatessaan vaan testaillut pallojen paistamista erilaisilla ohjeilla myös itse kotona ja lopulta tehnyt oman variaationsa. Voi että, miten ilahduin, kun tajusin ja muistin, mistä ohjeesta on kyse! Kiitos Anniina erinomaisesta ohjeesta ja siitä, että saan tallettaa sen Söta o saltigaan! Tässä pallukat pienellä muna- korppujauhojauholisäyksellä sekä kaveriksi myös tsatsikia Anniinan ohjeella olkaaten hyvät:


Kesäkurpitsapallot

1 kesäkurpitsa
1 sipuli
1 raastettu porkkana
1-2 valkosipulin kynttä
1 iso tai kaksi pientä kananmunaa
noin 1 dl korppujauhoja
suolaa
mustapippuria
runsaasti oliiviöljyä paistamiseen

Raasta kesäkurpitsa, lisää raasteen joukkoon ripaus suolaa ja laita raaste siivilään joksikin aikaa valumaan. Silppua sipuli hyvin hienoksi ja kuullota. Raasta myös porkkana ja hienonna valkosipuli. Sekoita kasvikset keskenään, lisää joukkoon munat ja korppujauhoja sekä mustapippuria ja suolaa. Anna turvota. Seoksesta pitäisi tulla puuromaista ja sen verran kiinteää, että saat paistettua siitä palloja. Kaada oliiviöljyä paistinpannulle muutaman sentin kerros ja kuumenna öljy. Ota taikinaa ruokalusikalla pannulle pallukoiksi. Kääntele palloa öljyssä kunnes pinta ruskistuu kauniiksi. Nosta valmiit pallot talouspaperin päälle valumaan ja siirrä tarjoiluastialle. Tarjoile tsatsikin kanssa.


Tsatsiki

½ kurkkua
minttua tai muita yrttejä silputtuna maun mukaan
1-2 hienonnettua valkosipulin kynttä
suolaa
pippuria
paksua turkkilaista jogurttia (tai tavallista jogurttia valutettuna)
1 tl viinietikkaa
1 tl oliiviöljyä

Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Valuta siivilässä. Jos käytät tavallista jogurttia laita sekin valumaan kahvisuodattimeen tai suppiloon suodatinpaperiin, tällöin saat paksua jogurttia. Yhdistä kaikki aineet keskenään ja anna maustua. Lorauta tsatsikin pinnalle vielä hieman oliiviöljyä ja lisää yrttejä tai kreikkalaiseen tapaan oliivi koristeeksi. Kesäkurpitsapallojen lisäksi tsatsiki sopii monen muunkin ruuan seuraan, kokeile myös päällysteeksi vaalealle leivälle.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Siirappiset pähkinäbrowniet

Tytöt tahtoo pitää hauskaa


Pari viikkoa sitten sain Raumalle kauan odotettuja vieraita. Opiskelukaverini Turusta tulivat viettämään kesäistä päivää pikkukaupunkiimme. Mainostan Raumaa aina ihan hurjasti kaikille, mutta syy siihen on yksinkertainen: pidän itse kotikaupungistani niin paljon! Juuri hetki sitten Rauma sai ansaitsemansa postauksen täällä blogissanikin.  Loputonta hehkutustani kuunnelleet ystäväni eivät onneksi joutuneet pettymään, sillä tänä aurinkoisena lauantaina Rauma antoi parastaan.

Kaupunkikierroksemme shoppailuineen ja pitsinäyttelyineen päättyi tietysti omalle kotipihalleni, jonne pystytimme äidin ja isän kanssa pienet puutarhajuhlat ystävilleni. Meillä se tarkoittaa tietysti grilliherkkujen ääreen kokoontumista.  Olen itse aika huonosti perehtynyt grillailun saloihin, mutta meillä äiti ja isä ovat oikea grilliherkkutiimi: äiti esivalmistelee ja isä kypsentää. Tilasin tiimiltä meille tytöille valikoiman vartaita joka makuun. Osa ”vegeä” ja osa ”äijää”, loput tavallisia! :)

Aina, kun kutsuu vieraita ruokajuhliin, omasta ajasta menee väkisinkin vähän keittiön puolella ja muussa hääräämisessä.  ”Istukaa nyt tekin alas!” pyytelivät tytöt monta kertaa. Mutta voi vakuuttaa, me ainoastaan nautimme, kun saamme vähän passata! Mutta totta kai mekin istuimme pöytään, vaikkemme kuvassa näykään.

Itse olin leiponut sitä sun tätä ja jälkkäriksi oli muun muassa näitä ihania brownie-paloja. Ohje oli sopivasti Leila Lindholmin Pala kakkua -kirjasta, jonka sain keväällä synttärilahjaksi eräältä näistä tyttösistä. Kirja on pullollaan ihania ohjeita ja olemme äidin kanssa ehtineet kokeilla siitä ainakin monta keksiohjetta hyvällä menestyksellä. Kun browniet leikkaa ihan pieniksi paloiksi, menevät nekin vähän keksin asemasta, pikkuisena herkkupalana. Ohjeesta muutin ainoastaan kuorrutusta, josta tuli alkuperäisellä ohjeella aivan liian löysää. Ehkä oma moka, mutta ainakin alla olevan pitäisi toimia!

Siirappiset pähkinäbrowniet

175 g pehmeää voita
3 dl sokeria
1,5 dl kaakaojauhetta
½ dl vaaleaa siirappia
¼ tl suolaa
3 kananmunaa
1,5 dl vehnäjauhoja
200 g valkosuklaata
100 g saksanpähkinöitä

Kuorrute:
200 g tummaa suklaata
½ tl inkivääriä
1-2 rkl vaaleaa siirappia
loraus kermaa

Koristeluun:
saksanpähkinöitä

Paistaminen: 175 °C, 30-40 minuuttia

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon kaakaojauhe, siirappi ja suola. Vatkaa taikinaan yksi kananmuna kerrallaan ja kääntele joukkoon vehnäjauhot. Rouhi valkosuklaa ja saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi ja sekoita taikinaan. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (lasagnevuoan kokoinen). Paista 175 °C:ssa noin 30-40 minuuttia, vähän sen mukaan, kuinka kiinteää kakkua haluat.

Sulata paloiteltu suklaa mikrossa tai vesihauteessa kermatilkan, siirapin ja inkiväärin kanssa. Levitä jäähtyneelle kakkulevylle. Ripottele koristeeksi saksanpähkinöitä. Leikkaa brownie paloiksi. Erinomaista myös pakastamisen jälkeen!
”Meidät saa blogata!” sanoivat tytöt lähtiessään. :)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Barcelona!

Lomakaupunkien ykkönen


Kesälomat päättyvät yhdellä jos toisella. Itselläni tämä kesä on ollut ensimmäinen (ja viimeinen…), jonka olen viettänyt ihan kokonaan töissä. Ajatuksena se kuulostaa kamalalta, mutta itse asiassa olen huomannut nauttineeni kesästä ihan eri tavalla ilman lomaa. Vapaat illat ja viikonloput ovat olleet minun lomaani ja olen nauttinut joka vapaahetkestä täysin siemauksin. Ja mikä parasta, kesällä ei ole tarvinnut laskea päiviä arkeen paluuseen!

Mutta jos tarkkoja ollaan, minulla oli kyllä yksi päivä kesälomaa. Näinkin lyhyellä kesälomalla ehdin etelän lämpöön asti, kun yhdistin mukaan juhannuspyhät. Matkustimme siis äidin ja isän kanssa neljäksi päiväksi Barcelonaan. Kohde oli ollut toivelistallani jo pitkään eikä upea Barcelona todellakaan tuottanut pettymystä. Barcelonaa voisin suositella kenelle tahansa, koska siellä tuntuu olevan kaikkea: ainutlaatuiset nähtävyydet, loistavat shoppailumahdollisuudet, herkullista ruokaa, pitkää rantaviivaa, menoa ja meininkiä. Läheskään kaikkea ei neljässä päivässä ehdi nähdä, mutta nappaamalla makeimmat mansikat kakusta viikonloppulomallakin ehtii nousta korkealle irti arjesta.


Vaikka ruokablogia tässä kirjoitellaankin, on Barcelonasta esiteltävä kyllä vähän muutakin. Se, mistä Barcelona tunnetaan, teki meihinkin lähtemättömän vaikutuksen: herra nimeltä Antonio Gaudí ja hänen mielikuvituksellinen arkkitehtuurinsa. Vaikket Barcelonassa olisi koskaan käynytkään, olet varmasti nähnyt kuvia talojen aaltoilevista seinistä ja lohikäärmekatoista, värikkäistä mosaiikeista tai valtavasta kirkosta, jota rakennetaan loputtomalta tuntuvan ajan. Jätä mikä tahansa muu välistä, mutta älä jätä koluamatta Park Güellia, kiipeämättä Casa Milàn katolle tai näkemättä Sagrada Famíliaa sekä ulkoa että sisältä.


Sagrada Família -kirkon nähdessään ei ole vaikea ymmärtää, miksi sitä on rakennettu jo yli sata vuotta ja miksi sen valmistumiseen on edelleen vuosikausia matkaa. Korkeat tornirivit, ulkoseinien loputtomat ihmishahmot ja maanpäälliseltä taivaalta vaikuttava sisäosa hiljentävät vaikuttavuudellaan. Olen kuullut pitkistä jonoista Sagrada Famílialla, mutta ainakin tuolloin ensimmäisenä matkapäivänämme iltaseitsemältä kirkkoon saattoi vain kävellä sisään lippukassan kautta.  Ja vaikka jonoa olisikin, et voi lähteä Barcelonasta näkemättä Sagrada Famílian vaaleanpunaista hehkua. Et vain voi!




Ymmärtääksesi Gaudía sinun on ymmärrettävä myös luontoa
Park Güell ja Casa Milà olivat ohjelmassamme seuraavana päivänä. Park Güellissä voisi kuluttaa helposti koko päivänkin vaeltelemalla polkuja kukkaloiston läpi ja nousemalla aina vain ylemmäs rinteitä ihailemaan alle avautuvaa kaupunkia. Puistosta löytyy myös pieni vaaleanpunainen talo, jossa itse Gaudí asui hullunkurisine huonekaluineen.



Casa Milà taas on suuri kerrostalo aivan Barcelonan keskustassa ja sen asunnoissa on elämää edelleenkin. Mielenkiintoisinta on tietysti talon katto, jossa tuntuu kuin kävelisi avaruusolentojen asuttamassa kuussa. Vai mitä sanotte näistä kuvista?




Casa Milàssa pääsi kurkistamaan myös museoksi muutettua asuntoa. Tehdäänkö vähän tapaksia?

Gaudin ihmeet eivät lopu tähän, esimerkiksi Casa Battlóa ihmettelimme vain ulkoapäin. Pitihän sitä ehtiä vähän shoppaillakin ja tietysti herkutella. Shoppailu ja herkuttelu on helppo yhdistää katetussa kauppahallissa kävelykatu La Ramblasin varrella. Me tyydyimme lähinnä syömään silmillämme hallin tarjontaa, mutta täällä olisi voinut nauttia vaikka pikku tapakset.
Casa Battló suomukattoineen
Nii ja sit tää Casa Calvin oli kans hieno


Tapakset ovat tosiaan Espanjassa se juttu. Alussa tuntui hieman vaikealta oppia, miten tapasravintolassa kuuluu syödä, sillä ravintoloista löytyi kyllä ruokalistat, mutta toisaalta mielenkiintoisimmat herkut tuntuivat olevan esillä baaritiskillä. Vierailemistamme tapasbaareista paras ja helpoin systeemi oli Bilbao Berriassa. Baaritiskiä kiersi kahdessa tasossa tarjottimien täydeltä suolaisia ja makeita tapaksia, joita sai käydä poimimassa lautaselleen niin paljon kuin jaksoi. Jokaisessa tapaksessa oli pystyssä tikku, ja tikut kerättiin talteen pöytämme pieneen maljakkoon. Lopuksi tarjoilija laski tikut. Jos en väärin muista, hinta taisi olla vaatimattomat 1,65 €/tapas. Näiden herkkujen ääreltä jaksoi jatkaa taas shoppailukierrostaan.



Toinen mainitsemisen arvoinen paikka on ravintola Elx kauppakeskus Maremagnumin luona. Me saimme kuulla ravintolasta Barcelonassa juuri käyneeltä serkultani, ja huhu kiersi myös, että paikkaa suositellaan jopa Michelin-oppaassa. Joka tapauksessa söin ravintolassa todella herkullista paellaa, enkä siis voi olla mainostamatta paikkaa edelleen eteenpäin!


Ruuan puolesta – ja muutenkin – voin myös suositella hotelliamme H10 Marina Barcelonaa. Keväällä hotellia varatessamme eräs ystäväni kehui kovasti tämän hotellin aamiaista ja sekös meihin vetosi. Tämän hotellin aamiainen oli tosiaan paras mahdollinen: kaikkea kaikille. Hotelli myös sijaitsi mukavasti metropysäkin läheisyydessä, joten liikkuminen Barcelonassa tuntui mahdollisimman helpolta.

Jos jotakin vielä Barcelonan monista kokemisen arvoisista paikoista nostaisin esiin, olisi se konserttitalo Palau de la Música Catalana. Ostimme liput oopperaa ja flamencoa yhdistävään konserttiin jo etukäteen netin kautta. Konserttinautinto oli tietysti yksi loman kohokohdista, mutta musiikin ja tanssin lisäksi yhtä paljon ihailtavaa riitti ihan vain upeassa konserttisalissa. Täällä kannattaa käydä!


Niin vain kaupukielämä imaisi mukanaan, että rantahiekat jäivät tältä matkalta kokeilematta. Mutta kuten aina – on jätettävä joku syy palata, vai mitä? ;)

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kinkku-oliivileipä

Kesän helpoin leipä


Terveisiä kesämökiltä! Blogini on saanut olla hetken hiljaa keskittyessäni saunomiseen, trampoliinilla pomppimiseen ja grilliherkkujen maisteluun luonnon helmassa. Perheemme viikoksi vuokraama kesämökki oli oikea paratiisi pienen järven rannalla. Työviikkokin tuntui aivan erilaiselta, kun työpäivien jälkeen sai viettää mökkielämää perheen tai mökillä vierailleiden ystävien seurassa.

”Martinen oliivikakku, Cake aux Olives Martine” ryppyisellä kellastuneella paperilla, kummitätini käsialalla kirjoitettuna, on yksi lukemattomista arvopapereista, joita keittiön reseptilaatikossa säilytetään. Ikisuosikkiresepti kopioitiin mukaan myös mökille. Tämä leipä – niin tai kakku – on yksinkertainen tehdä. Aineet vain sekoitetaan keskenään, hiivaa ei tarvita vaan taikina kohoaa uunissa leivinjauheella. Äiti jättää ohjeesta pois yleensä kinkun, ja leipä toimii silloinkin erinomaisesti. Kinkulla leipä onkin melkein kuin piiras, jonka syö vain näppärämmin ilman haarukoita ja veitsiä. Piknikeväänä mitä parhain!
Kinkku-oliivileipä
4 kananmunaa
1½ dl oliiviöljyä
1½ dl valkoviiniä tai omenamehua
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
¼ tl suolaa
100 g emmentalraastetta
150 g savukinkkua
pinnalle kivettömiä oliiveja, oreganoa ja juustoraastetta

Paistaminen: 180 °C, noin 45 minuuttia

Vatkaa munat kevyesti rikki, lisää öljy ja vaahdota. Lisää valkoviini, suola, jauhot, leivinjauhe, juustoraaste ja kinkku pieninä kuutioina. Kaada taikina leivinpaperilla päällystettyyn uunivuokaan (lasagnevuoan kokoinen). Tupla-annos taikinaa riittää koko uuninpellille. Lisää taikinan päälle oliivit puolikkaina kupera puoli ylöspäin. Ripottele pinnalle kuivattua oreganoa ja hieman juustoraastetta. Paista 180 °C:ssa noin 45 minuuttia.

Uuteen tietokoneeseensa (30 x 19,5 x 1,5 cm ja 1,5 kg!) tutustuen,
Noora