Mantelibiscotit

Italian parhaita paloja

Tiedättekö, mistä nimi biscotto, monikossa biscotti, tulee? Kahteen kertaan kypsennetty. Bis – kaksi, cotto – kypsennetty. Niinhän se tosiaan on, sillä biscotit, italialaiset korput, käyvät uunissa kahteen kertaan. Aina välillä minulle tulee tällä Italiassa tutuista asioista sellaisia ”aivan, ha-haa!” -elämyksiä, ja tämä oli yksi niistä!

Ensimmäisenä paistetaan tangot, sitten kuivatellaan korput

Sanaa biscottato voidaan käyttää myös puhuttaessa kypsyysasteista: cotto, stracotto, biscottato – kypsä, ylikypsä, paahtunut. Samalla sanarimpsulla on kuitenkin käyttöä myös keittiön ulkopuolella. Kun joku on ”cotto, stracotto e biscottato”, on hän korviaan myöten rakastunut! Tämän tarinan varjolla biscotit olisi siis varmaankin pitänyt postata ystävänpäiväksi... Ohje on kuitenkin muutenkin odottanut postaustaan jo hurjan kauan. Leivoin biscotteja monta kertaa ainakin viime kesänä ja silloin nämä kuvatkin on otettu. Täällä Italiassa asuessani ei biscotteja ole kyllä tullut itse leivottua, sillä näitä herkkukeksejä myydään joka leipomossa ja marketissa, tietenkin monenlaisina erilaisina versioina. Klassisimmat keksit ovat ehdottomasti kokonaisia manteleita sisältävät, Toscanassa cantuccini-nimellä kulkevat biscotit. Tämäkin ohje sisältää nimenomaan manteleita, mutta myös herkullisia pinjansiemeniä. Suosikikseni muodostunut resepti on peräisin Leila Lindholmin Pala kakkua ja paljon muuta -kirjasta.

Mantelibiscotit eli cantuccinit

100 g kokonaisia kuorittuja manteleita

75 g pinjansiemeniä

4 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

1 pestyn appelsiiniin tai ½ sitruunan raastettu kuori

½ vaniljatanko

¼ tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

2 kananmunaa

Paistaminen: 175 °C, noin 25 minuuttia ja 120 °C, noin 25-45 minuuttia

Laita uuni heti lämpenemään. Levitä mantelit uuninpellille leivinpaperin päälle ja paahda niitä uunin lämmössä viitisen minuuttia kunnes ne saavat hieman väriä. Rouhi jäähtyneitä manteleita hieman pienemmiksi ja saman voit tehdä myös pinjansiemenille. Sekoita yhteen mantelit, pinjansiemenet, jauhot, sokeri, appelsiininkuori, halkaistun vaniljatangon sisältä raaputetut siemenet, leivinjauhe ja suola. Lisää joukkoon viimeiseksi kananmunat ja muovaa taikina tasaiseksi massaksi. Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile leivinpaperin päälle uuninpellille kaksi paksua tankoa. Paista tankoja 175 °C:ssa noin 25 minuuttia. Voit leikata tangon keskeltä poikki ja varmistaa kypsyyden. Ota tangot uunista ja alenna uunin lämpöä 120 asteeseen. Leikkaa tangot hieman vinottain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet pellille leikkauspinta ylöspäin ja kuivata niitä uunissa välillä käännellen noin 25 minuuttia tai tarpeen mukaan pidempään. Reseptikirjan ohje puhuu 25 minuutista, mutta itse olen kuivatellut viipaleita usein selvästi pidempään, sillä valmiit biscotit saavat olla ihan kuivia. Toscanalaiset syövät cantuccininsa usein Vin Santo -jälkiruokaviiniin kastaen.

Valokuva-arkistosta päätellen meillä biscotit nautittiin tuoreiden mansikoiden kera! Kohta se on taas täällä - ja sielläkin - kesä!



Siirappiset pähkinäbrowniet

Tytöt tahtoo pitää hauskaa

Pari viikkoa sitten sain Raumalle kauan odotettuja vieraita. Opiskelukaverini Turusta tulivat viettämään kesäistä päivää pikkukaupunkiimme. Mainostan Raumaa aina ihan hurjasti kaikille, mutta syy siihen on yksinkertainen: pidän itse kotikaupungistani niin paljon! Juuri hetki sitten Rauma sai ansaitsemansa postauksen täällä blogissanikin.  Loputonta hehkutustani kuunnelleet ystäväni eivät onneksi joutuneet pettymään, sillä tänä aurinkoisena lauantaina Rauma antoi parastaan.

Kaupunkikierroksemme shoppailuineen ja pitsinäyttelyineen päättyi tietysti omalle kotipihalleni, jonne pystytimme äidin ja isän kanssa pienet puutarhajuhlat ystävilleni. Meillä se tarkoittaa tietysti grilliherkkujen ääreen kokoontumista.  Olen itse aika huonosti perehtynyt grillailun saloihin, mutta meillä äiti ja isä ovat oikea grilliherkkutiimi: äiti esivalmistelee ja isä kypsentää. Tilasin tiimiltä meille tytöille valikoiman vartaita joka makuun. Osa ”vegeä” ja osa ”äijää”, loput tavallisia! :)

Aina, kun kutsuu vieraita ruokajuhliin, omasta ajasta menee väkisinkin vähän keittiön puolella ja muussa hääräämisessä.  ”Istukaa nyt tekin alas!” pyytelivät tytöt monta kertaa. Mutta voi vakuuttaa, me ainoastaan nautimme, kun saamme vähän passata! Mutta totta kai mekin istuimme pöytään, vaikkemme kuvassa näykään.

Itse olin leiponut sitä sun tätä ja jälkkäriksi oli muun muassa näitä ihania brownie-paloja. Ohje oli sopivasti Leila Lindholmin Pala kakkua -kirjasta, jonka sain keväällä synttärilahjaksi eräältä näistä tyttösistä. Kirja on pullollaan ihania ohjeita ja olemme äidin kanssa ehtineet kokeilla siitä ainakin monta keksiohjetta hyvällä menestyksellä. Kun browniet leikkaa ihan pieniksi paloiksi, menevät nekin vähän keksin asemasta, pikkuisena herkkupalana. Ohjeesta muutin ainoastaan kuorrutusta, josta tuli alkuperäisellä ohjeella aivan liian löysää. Ehkä oma moka, mutta ainakin alla olevan pitäisi toimia!

Siirappiset pähkinäbrowniet

175 g pehmeää voita

3 dl sokeria

1,5 dl kaakaojauhetta

½ dl vaaleaa siirappia

¼ tl suolaa

3 kananmunaa

1,5 dl vehnäjauhoja

200 g valkosuklaata

100 g saksanpähkinöitä

Kuorrute:

200 g tummaa suklaata

½ tl inkivääriä

1-2 rkl vaaleaa siirappia

loraus kermaa

Koristeluun:

saksanpähkinöitä

Paistaminen: 175 °C, 30-40 minuuttia

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon kaakaojauhe, siirappi ja suola. Vatkaa taikinaan yksi kananmuna kerrallaan ja kääntele joukkoon vehnäjauhot. Rouhi valkosuklaa ja saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi ja sekoita taikinaan. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (lasagnevuoan kokoinen). Paista 175 °C:ssa noin 30-40 minuuttia, vähän sen mukaan, kuinka kiinteää kakkua haluat.

Sulata paloiteltu suklaa mikrossa tai vesihauteessa kermatilkan, siirapin ja inkiväärin kanssa. Levitä jäähtyneelle kakkulevylle. Ripottele koristeeksi saksanpähkinöitä. Leikkaa brownie paloiksi. Erinomaista myös pakastamisen jälkeen!

”Meidät saa blogata!” sanoivat tytöt lähtiessään. :)

Cowboy Cookies eli suklaahippukeksien ykköset

Todellinen toivepostaus

Täydelliset suklaahippukeksit eli chocolate chip cookiesit ovat löytyneet. Löytöpalkkion saa isosiskoni, joka päätyi kerran Brown Eyed Baker -nimiseen blogiin. Sisko tarjosi meille näitä jättikeksejä viime syksynä Edinburghissa ja olin heti myyty. Niin ovat tosin olleet kaikki muutkin keksejä maistaneet. Isosiskoni on saanut levittää reseptiä jo varmaankin kymmenille pyytäjille. Hän sai keksireseptiä koskien yhteydenoton jopa aivan tuntemattomalta naiselta: isosisko oli leiponut keksejä kerran entiselle työpaikalleen ja tämä nainen oli sattunut olemaan silloin samalla työpaikalla harjoittelussa! Myös pelkkä huhu täydellisistä suklaahippukekseistä on herättänyt reseptinhaalijat. Mutta tässä ne nyt ovat, vain leipomisen päässä sinusta!

Millaisia ovat sitten täydelliset suklaahippukeksit? Minun mielestäni ne ovat isoja, paksuja, sopivan sitkoisia, mehukkaita, täynnä herkullisia sattumia, ei liian makeita, ei missään nimessä jauhoisia vaan ennemminkin rouheisia, kauniita, hyvin säilyviä, helposti valmistuvia ja koukuttavan herkullisia. Cowboy Cookiet sisältävät ihanaa tummaa suklaata ja rapeita pekaanipähkinöitä. Isot kaurahiutaleet ja kookoshiutaleet vastaavat täyteläisestä rakenteesta. (Jos pelkäät kookoshiutaleita, anna niille tämä mahdollisuus. Kookosta ei varsinaisesti erota kekseistä, mutta kookoshiutaleet ovat juuri sitkon ja mehevyyden kannalta olennaisia.) Cowboy Cokieseissa jättimäinen koko on myös ”se juttu”. Vaikka yleensä suosin kohtuukokoisia tai pieniä herkkuja, ison Cowboy Cookien syöminen ei ole temppu eikä mikään. Ja kuinkahan monta keksiä olen vetänyt välipalaksi nälkääni…

Itse keksien lisäksi taikina on alkuperäisessä ohjeessa jättimäinen Amerikan tyyliin. Tässä ohje on puolikkaana ja sillä syntyy silti useampi pellillinen jättikokoisia keksejä. Teimme viikonloppuna siskon kanssa keksejä sen alkuperäisen mega-annoksen verran ja kauhan pyörittelyssä sai kyllä käyttää voimaa! Huh! Mutta saatiinpa taas iso keksikasa, josta riitti perheelle, kaverille, työkavereille ja kampaajalle.

Makeaa maaliskuuta kaikille! Unohdinkohan muuten sanoa, että nyt alkoi KEVÄT!!!

Cowboy Cookies

3,5 dl vehnäjauhoja

1/2 rkl leivinjauhetta

1/2 rkl ruokasoodaa

1/2 rkl jauhettua kanelia

1/2 rkl vaniljasokeria

(1/2 tl suolaa, jos käyttää suolatonta voita)

170 g (suolatonta) voita, huoneenlämpöisenä

2 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

2 pientä kanamunaa

200 g taloussuklaarouhetta

3,5 dl isoja kaurahiutaleita

2,5 dl kookoshiutaleita

100 - 150 g rouhittuja pekaanipähkinöitä.

Paistaminen: 175 °C, noin 12 minuuttia

Sekoita jauhoihin kuivat aineet. Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi, yhdistä kananmunat yksitellen joukkoon hyvin vatkaten ja lisää jauhoseos taikinaan. Lisää lopuksi kaurahiutaleet, suklaarouhe, kookoshiutaleet ja pähkinät sekaan. Levitä pellille leivinpaperin päälle isohkoja taikinanokareita leviämisvaralla, esim. 12 nokaretta per pelti. Paista 175 °C:ssa noin 12 minuuttia.

Baker power!

Juu, ikisuosikkeihin se pääsi...

Amerikkalainen kaneli-pähkinäkakku

Viime viikonlopun herkkujen postailu jatkuu vielä hieman. Nyt on luvassa superihanaa kaneli-pähkinäkakkua! Kakkua paistaessani ja uunin kurkistaessani en olisi millään halunnut enää sulkea luukkua, niin ihanat tuoksut sieltä tulvahtivat. Valmiista kakusta taas yksi pala ei olisi millään riittänyt. En vieläkään ihan ymmärrä, miten näin yksinkertainen kakku oli niin uskomattoman hyvää…

Kaneli-pähkinäkakku eli ”Sour Cream Coffee Cake” löytyi Amerikan herkut -nimisestä leivontakirjasta. Kirja on itse asiassa siskoni omistama, mutta olen ottanut sen vaivihkaa ikuisuuslainaan. Siskoni suusta pääsikin jokin kummallinen parahdus, kun hän näki minut keittiössä kirjansa äärellä. Herkullinen kakku lumosi kuitenkin hänet sen verran, että kirja on edelleen minulla… Aikamoinen kirja on tosiaan kyseessä, miettikääpä vain amerikkalaisten jättimuffinsseja, suussa sulavia brownieita, tuhteja piirakoita ja syntisen herkullisia juustokakkuja. Olen syönyt silmilläni tämän kirjan kannesta kanteen. Hassua vain, että olen joutunut muuttamaan hieman kaikkia kirjasta kokeilemiani ohjeita. Olisikohan tässä jokin kulttuurimuuri ollut ongelmana… Blogiini laitan tietysti omat hieman parannellut versioni.

Tämä kakku tupsahti eteeni kirjasta vähän yllättäen. Selailin kirjaa, pysähdyin katsomaan mehevän näköistä kuvaa ja vilkaisin ohjeen läpi. En kirjaa selaillessani ollut edes aikeissa ryhtyä leipomispuuhiin, mutta tämä ohje vaikutti liian hyvältä! Kanelia ja pähkinöitä kahdessa kerroksessa, pinnalla sokerihuurretta, taikinassa kermaviiliä… tuskin on siis kovin kuivakka kahvikakku, ajattelin. Ja lopputuloksena oli tosiaan varmasti yksi maukkaimmista ja mehevimmistä kahvikakuista, joita olen maistanut. Kaiken lisäksi tämän kakun valmistus on todella helppoa, hups vaan ja tittididii! Älä siis enää epäröi, leivo tätä!

Kaneli-pähkinäkakku

100 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4 ¼ dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
vajaa 1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
2 ½ dl kermaviiliä (tai 2 dl kermaviilä ja ½ dl maustamatonta jogurttia)

Täytteeksi ja pinnalle:
2 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
1 tl kanelia
½ dl sokeria

Paistaminen: 175 °C, n. 1 tunti

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten vaahdon joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen kermaviilin kanssa. (Tavallinen kermaviilipurkki on 2 dl, joten itse laitoin loput ½ dl maustamatonta jogurttia. Hyvää tuli.)

Rouhi saksanpähkinät ja yhdistä kaneli ja sokeri keskenään. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun pitkään leipävuokaan puolet kakkutaikinasta. Ripottele taikinan päälle tasaisesti puolet pähkinärouheesta ja kaneli-sokeriseoksesta. Kaada päälle loput taikinasta ja ripottele pinnalle loput pähkinärouheesta ja kaneli-sokerista. Paista 175 °C:ssa noin tunnin verran. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ennen kuin kumoat sen. Kumoa kakku pois varovasti, sillä paistettu yläpinta on tietysti kakun varsinainen yläpinta. Ei siis kääntötemppuja!