Täydellinen porkkanakakku

Paras on yksinkertaista

En ole taatusti koskaan julkaissut blogissani yhtä huonoa ruokakuvaa kuin yllä oleva. (Enkä nyt tarkoita noita kammottavan vanhoja numeroita kakun päällä…) Me kaikki taidamme kuitenkin kokemuksesta tietää, että kun jokin on oikein hyvää, se katoaa, ennen kuin kamerat ehtivät ikuistamaan koko komeutta. Kuva porkkanakakun viimeisistä paloista olkoon siis todisteena siitä, kuinka hyvää kakku oli…

Hei, siellä se menee vielä kokonaisena!

Porkkanakakkujen ohjeissa ei paljon eroa taida olla, jos asiaa tarkastelee hyvin varustetun keittiön kanssa. Minulla täällä Italiassa ei ole kuitenkaan käytössäni esimerkiksi vatkainta, mikä jo jonkin verran rajoittaa leipomissuunnitelmiani. Monissa porkkanakakkuresepteissä myös mausteita ja muita pikku ainesosia on pitkät listat, eikä kaikkia niitä valitettavasti ole saatavilla lähikaupoistani. Porkkanakakkua eri reseptein monta kertaa leiponeena tiedän kuitenkin, että täydelliseen porkkanakakkuun ei paljon muuta porkkanan, kanelin ja herkullisen tuorejuustokuorrutuksen lisäksi tarvita. Yksinkertaistakin yksinkertaisemman reseptin löysin Hellapoliisin sivuilta, ja voin tosiaan todeta, ettei mikään porkkanakakku (tai ylipäätään juuri mikään muukaan kakku) voi maistua tätä tekelettä paremmalta! Nimittäin…

Tällä viikolla vietettyihin historiallisiin 25-vuotisjuhliini halusin leipoa synttärikakun itse, vaikka koko kaupunkimme täynnä herkkuleipomoita onkin. Perugian ja koko Umbrian vanhimman konditorian, vuonna 1860 perustetun Pasticceria Sandrin ikkunassa näin kuitenkin tämän satumaisen näyn:

Minun oli ehdottomasti saatava tuo vaaleanpunainen hörsökakku! Päätin, että 20 euroa maksava kakku saisi olla syntymäpäivälahja itseltä itselleni. Yksin en kuitenkaan kaikkea voisi syödä, joten tilasin kakun tietysti syntymäpäiväjuhliini myös muiden iloksi. 25-vuotisyntymäpäiviäni juhlittiinkin sitten tämän suklaa-kirsikkatäytteisen, vaaleanpunaisin suklaalastuin koristellun Sandri-kakun sekä itse tehdyn ”ainekset sekaisin ja uuniin” -porkkanakakun kanssa. Molemmat kakut maistuivat kansainväliselle vierasjoukolleni, mutta toinen kakku julistettiin ehdottomasti herkullisemmaksi: yksinkertainen, mutta rakkaudella leivottu porkkanakakku. Tässä siis resepti onnistuneisiin juhliin:

Uuninpellillinen porkkanakakkua

(Kakkuvuokaan leipoessa puolita ohje)

9 dl porkkanaraastetta

3 dl rypsiöljyä

6 kananmunaa

6 dl vehnäjauhoja

6 dl sokeria

2 tl ruokasoodaa

2 tl leivinjauhetta

(1 tl vaniljasokeria)

1 tl suolaa

reilusti kanelia

Kuorrutus:

400 g tuorejuustoa

muutama dl tomusokeria

ripaus vaniljasokeria

tilkka sitruunamehua

Paistaminen: 175 °C, noin 50 minuuttia

Raasta porkkanat. Vatkaa rikki munien rakenne ja sekoita joukkoon öljy sekä porkkanaraaste. Lisää taikinaan  keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille tai voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia tai kunnes haarukalla tai tikulla kokeillen kakku on kypsä myös keskeltä.

Anna kakun jäähtyä täysin ennen kuorruttamista. Kuorrutteeseen minulla ei ole tarkasti mitattua ohjetta, sillä oikea koostumus syntyy silmämääräisesti ja maistellen. Tavallisesti käytän kuorrutteen sekoittamisessa apuna sähkövatkainta, jotta saan rakenteesta tasaista, mutta tasaista kuorrutetta saa myös ilman: tuorejuustoa on helpompi sekoittaa, jos se ei ole ihan jääkaappikylmää ja notkeaa siitä saa viimeistään haarukalla voimakkaasti sekoittaen. Lisää tuorejuuston joukkoon tomusokeria siivilän läpi pieniä määriä kerrallaan ja sekoita hyvin. Lisää joukkoon myös ripaus vaniljasokeria sekä sitruunamehua makusi mukaan. Valmiissa kuorrutteessa saa olla inasen happamuutta. Levitä valmis kuorrute kakulle ja leikkaa kakkulevy leivoksiksi.

Siirappiset pähkinäbrowniet

Tytöt tahtoo pitää hauskaa

Pari viikkoa sitten sain Raumalle kauan odotettuja vieraita. Opiskelukaverini Turusta tulivat viettämään kesäistä päivää pikkukaupunkiimme. Mainostan Raumaa aina ihan hurjasti kaikille, mutta syy siihen on yksinkertainen: pidän itse kotikaupungistani niin paljon! Juuri hetki sitten Rauma sai ansaitsemansa postauksen täällä blogissanikin.  Loputonta hehkutustani kuunnelleet ystäväni eivät onneksi joutuneet pettymään, sillä tänä aurinkoisena lauantaina Rauma antoi parastaan.

Kaupunkikierroksemme shoppailuineen ja pitsinäyttelyineen päättyi tietysti omalle kotipihalleni, jonne pystytimme äidin ja isän kanssa pienet puutarhajuhlat ystävilleni. Meillä se tarkoittaa tietysti grilliherkkujen ääreen kokoontumista.  Olen itse aika huonosti perehtynyt grillailun saloihin, mutta meillä äiti ja isä ovat oikea grilliherkkutiimi: äiti esivalmistelee ja isä kypsentää. Tilasin tiimiltä meille tytöille valikoiman vartaita joka makuun. Osa ”vegeä” ja osa ”äijää”, loput tavallisia! :)

Aina, kun kutsuu vieraita ruokajuhliin, omasta ajasta menee väkisinkin vähän keittiön puolella ja muussa hääräämisessä.  ”Istukaa nyt tekin alas!” pyytelivät tytöt monta kertaa. Mutta voi vakuuttaa, me ainoastaan nautimme, kun saamme vähän passata! Mutta totta kai mekin istuimme pöytään, vaikkemme kuvassa näykään.

Itse olin leiponut sitä sun tätä ja jälkkäriksi oli muun muassa näitä ihania brownie-paloja. Ohje oli sopivasti Leila Lindholmin Pala kakkua -kirjasta, jonka sain keväällä synttärilahjaksi eräältä näistä tyttösistä. Kirja on pullollaan ihania ohjeita ja olemme äidin kanssa ehtineet kokeilla siitä ainakin monta keksiohjetta hyvällä menestyksellä. Kun browniet leikkaa ihan pieniksi paloiksi, menevät nekin vähän keksin asemasta, pikkuisena herkkupalana. Ohjeesta muutin ainoastaan kuorrutusta, josta tuli alkuperäisellä ohjeella aivan liian löysää. Ehkä oma moka, mutta ainakin alla olevan pitäisi toimia!

Siirappiset pähkinäbrowniet

175 g pehmeää voita

3 dl sokeria

1,5 dl kaakaojauhetta

½ dl vaaleaa siirappia

¼ tl suolaa

3 kananmunaa

1,5 dl vehnäjauhoja

200 g valkosuklaata

100 g saksanpähkinöitä

Kuorrute:

200 g tummaa suklaata

½ tl inkivääriä

1-2 rkl vaaleaa siirappia

loraus kermaa

Koristeluun:

saksanpähkinöitä

Paistaminen: 175 °C, 30-40 minuuttia

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon kaakaojauhe, siirappi ja suola. Vatkaa taikinaan yksi kananmuna kerrallaan ja kääntele joukkoon vehnäjauhot. Rouhi valkosuklaa ja saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi ja sekoita taikinaan. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (lasagnevuoan kokoinen). Paista 175 °C:ssa noin 30-40 minuuttia, vähän sen mukaan, kuinka kiinteää kakkua haluat.

Sulata paloiteltu suklaa mikrossa tai vesihauteessa kermatilkan, siirapin ja inkiväärin kanssa. Levitä jäähtyneelle kakkulevylle. Ripottele koristeeksi saksanpähkinöitä. Leikkaa brownie paloiksi. Erinomaista myös pakastamisen jälkeen!

”Meidät saa blogata!” sanoivat tytöt lähtiessään. :)

Keväiset juhlat kotona

Marian bloginkaappaus osa I

Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoo Nykäsen Matti, ja kevät on mitä ihaninta aikaa järjestää juhlia, sanoo entinen kevätmorsian. Meillä päin juhlitaan toukokuussa perinteisesti Helmin juhlaviikkoja, jotka tänä vuonna huipentuivat Flooran päivän kahvikutsuihin. Keväälle tyypillisten ylioppilas- ja valmistujaisjuhlien keskeisiä komponentteja ovat tunnetusti kiire ja stressi. Nyt järjestämämme juhlat olivat kuitenkin vapaamuotoiset, ja minulla ei ollut lähtökohtaisesti mitään järjestelyvastuuta. Siispä annoin ajatuksen lentää ja keräsin kirjanmerkkeihin hauskoja ideoita. Aivan kuin yllättäen meillä olikin kasassa mieletön menu.

Aloitin valmistelut reilut viikkoa ennen juhlia ja tein perinpohjaisia pakastus-sulatustestejä sen takia. Laitan suurimman osan ohjeista linkkeinä, mutta niihinkin olen lisäillyt omia vinkkejä nimenomaan etukäteisvalmisteluja varten. Menumme kantavana ajatuksena oli, että tarjoilut eivät suttaa lautasta, ja sen ansiosta suolaiset ja makeat tarjottavat voidaan syödä samalta lautaselta.

Suolapaloina tarjoilimme:

Lumon saaristolaisleipää savulohitäytteellä

Tomaatti-mozzarellatikkuja

Juustosarvia aurinkokuivatulla tomaatilla ja fetajuustolla täytettynä

Parsapiiraita Voisilmäpelin ohjeella

Tein sekä pohjan että täytteen kolminkertaisena, josta tuli 52 Italian leivosvuuan kokoista piirasta sekä muutama testipiirakka. Yksinkertaisella ohjeella tulisi siis n. 18 pikkupiirasta. Kaulin jääkaappikylmän taikinan muutaman millin ohueksi, otin lasilla muotin taikinasta ja painelin leivosvuokaan. Pohja kannattaa pistellä haarukalla kupruilun estämiseksi ennen paistamista. Muutoin kokosin piirakat linkin ohjeen mukaan. Parsasta laitoin nupun päälliseksi ja täytteen joukkoon laitoin silputtuja varsia. Iso määrä parsanvarsia jäi toki yli, mutta ne käytettiin seuraavana päivänä risottoon. Piiraat pakastettiin, otettiin jääkaappiin tarjoilua edeltävänä päivänä ja lämmitettiin hetken uunissa ennen tarjoilua.

Makeita sortteja edustivat:

Passionpannacotta lime-basilikasiirapilla Kipparin Morsian -blogista

Tätä herkkua sain ystäväni vappujuhlissa ja ihastuin täydelliseen makeuden ja kirpeyden yhdistelmään. Kokosin pannacottan kertakäyttöisiin 10 cl liköörilaseihin, hyydytin ja pakastin. Sulatuksen jälkeen pannacottan rakenne pysyi hyvänä. Siirappi kannattaa laittaa pannacottan päälle vasta juuri tarjoilua ennen. Siirapin valmistin jääkaappiin edellisenä päivänä. Passionhedelmiä kannattaa varata (ainakin) tuplaten linkin ohjeeseen verrattuna. Meillä tuli kauppareissun paikka kokoamisurakan puolivälissä! Yllä olevan kokoisia pannacottia tuli yksinkertaisesta ohjeesta 33.

Choco Cake Popsit Piece of Cake -blogista

Cake Popseilla testattiin meikäläisen pinnan pituus, mutta lopussa kiitos seisoo. Pakko kuitenkin oli yrittää, kun kerran olin näistä idean saanut. Cake Popsien valmistusaikataulusta olin eniten huolissani, sillä veikkasin koristelun vievän aikaa. Tässä tapauksessa luulo nimenomaan oli tiedon väärti. Testipakastuksen tulos oli ilahduttava: pallot säilyivät tikun nokassa täydellisesti valmiiksi koristeltuina. Pakkasessa suklaakuori voi haljeta, mutta halkeama umpeutuu näkymättömäksi pallon sulaesa. Jääkaapin kautta hitaasti sulattaessa pallot eivät "hikoile", toisin kuin suoraan huoneenlämpöön otettaessa. Itse kakun tein tällä ohjeella, tuorejuusto oli maustamatonta ja mausteeksi lisäsin pari ruokalusikallista Amarettoa. Pallot tein ruokalusikkamitan avulla tasakokoisiksi ja näitä palloja tuli yhdestä kakusta n. 40 kpl. Valkosuklaan sulattaminen sujui parhaiten mikrossa ja raidat tein pienellä karkkien koristeluun tarkoitetulla pursotuspussilla.

Ei kerrota kenellekään, että itse juhlapäivänä kreemi oli liian löysää ja kierteet lässähtivät.

Kookoskuppikakut Simply Recipes -sivuston ohjeesta mukailtuna

Kuppikakut (lähteen mukaan 20 kuppikakkua, miniversioita 70 kpl)

180 g voita huoneenlämpöisenä

3 dl sokeria

3 munaa

2,5 dl kookosmaitoa (täysrasvaista)

5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1 - 1,5 dl kookoshiutaleita

Kuorrute

100 g voita huoneenlämpöisenä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 - 2,5 dl tomusokeria

0,5 dl kookoshiutaleita

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa voi vaahdoksi. Lisää sokeri ja vatkaa vielä. Lisää munat yksitellen ja sekoita tasaiseksi. Yhdistä kuivat aineet toisessa kulhossa. Kaada kolmanteen, isoon kulhoon kookosmaito, sekoita hyvin. Lisää kookosmaidon joukkoon 1/3 kuivista aineista ja sekoita, sitten 1/2 voivaahdosta ja sekoita. Jatka vuorotellen lisäämistä kuivilla aineilla lopettaen. Sekoita, kunnes taikina on tasainen, mutta vältä ylivatkaamista. Lopuksi lisää joukkoon kookoshiutaleet. Laita paperivuuat muffinipeltiin ja täytä muffinivuuat vajaiksi. Paista 18-22 minuuttia kääntäen peltiä paistamisen loppuvaiheessa. (Miniversioiden paistoaika oli 17 minuuttia.) Varmista hammastikulla, että kakut ovat paistuneet kunnolla. Anna kakkujen jäähtyä muffinipellissä pari minuuttia ja siirrä sen jälkeen ritilätasolle jäähtymään täysin.

Kuorrutusta varten vatkaa voi ja tuorejuusto sekaisin pari minuuttia. Lisää tomusokeria vähitellen, kunnes seoksen makeus on sopiva. Mitä enemmän sokeria käytät, sitä jämäkämpää kuorrutuksesta tulee. Lopuksi lisää kookoshiutaleet. Pursota tai levitä kuorrute jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja ripottele koristeeksi kookoshiutaleita. Tarpeeksi jämäkkä kuorrute kovettuu huoneenlämmössä, ja kakkuset säilyvät tarjoilupöydässä hyvän näköisinä.

Sitruuna-mustikkakuppikakut Annie's Eats -blogista mukailtuna

Kuppikakut (Amerikan standardilla 16 kakkusta, mutta minulla 30 "isoa")

1,75 dl + 2 rkl yleisvehnäjauhoja

1,75 dl kakkujauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

220 g huoneenlämpöistä voita

2 dl sokeria

yhden sitruunan kuori

2 munaa

2 rkl sitruunamehua

1,25 dl huoneenlämpöistä maitoa

2,5 dl mustikoita

Fyllinki

200 g tuorejuustoa

70 g huoneenlämpöistä voita

7,5 dl tomusokeria (sic!)

1 rkl sitruunamehua (ei yhden sitruunan mehu, note to self...)

yhden sitruunan kuori

Koristeluun tuoreita (pensas)mustikoita

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Laita muffinipeltiin paperivuuat. Sekoita kulhossa 1,75 dl yleisvehnäjauhoja, kakkujauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Vatkaa toisessa kulhossa voi, sokeri ja sitruunankuori vaahdoksi. Sekoita munat joukkoon yksitellen ja sen jälkeen sitruunamehu. Sekoita taikinan joukkoon puolet jauhoseoksesta. Lisää maito. Lopuksi lisää jäljellä oleva jauhoseos ja sekoita taikina tasaiseksi. Älä ylivatkaa. Laita mustikat pieneen kulhoon ja lisää 2 rkl vehnäjauhoja. Pyörittele mustikat jauhoissa ja sekoita ne varovaisesti taikinan joukkoon. Täytä muffinivuuat hieman vajaiksi. Paista uunissa 20-22 minuuttia, testaa kypsyys hammastikulla. Anna paistuneiden kakkusten jäähtyä muffinipellissä 5 minuuttia ja sen jälkeen siirrä ne jäähtymään ritilälle.

Sekoita tuorejuusto ja voi tasaiseksi. Lisää joukkoon sitruunamehu ja sitruunan kuori. Lisää joukkoon tomusokeria vähän kerrallaan ja sekoita, kunnes täytteestä tulee jämäkkä. Pursota jäähtyneiden kakkusten päälle ja koristele tuoreilla mustikoilla.

Unelmien täyttymys minulle tämä blogikaappaus, vaikka tietotekniikan jumalat eivät ole olleet puolellani :) Toivottavasti Nooran lukijakunta toivottaa minut tervetulleeksi, ja saan joskus toistekin tulla moikkaamaan!

Runebergintortut

Hurmaava sesonkiherkku

Heti tammikuun puolen välin taituttua runebergintortut* ilmestyvät kotonamme kahvipöytään. Viimeistään viikkoa myöhemmin tarjotaan jo laskiaispullia! Mikäli runebergintorttuja ja laskiaispullia saisi syödä vain yhtenä päivänä vuodessa, olisi se melko ankeaa. Siksipä kannatan näiden sesonkiherkkujen leipomista jo hyvissä ajoin. Viime viikonloppuna kotona käydessäni vastassa olikin äidin taikoma odotettu näky:

Minulle hillopulla, muille mantelilla. Runebergintortut kaikille ilman punssia!

Äidin leipomat runebergintortut kuuluvat itseoikeutetusti koko perheemme ikisuosikkeihin. Juuri tällä reseptillä, kinkku-juustosarvien lisäksi, äitini hurmasi aikoinaan isäni heidän ensitreffeillään! Leipoessani näitä torttuja nyt ensimmäistä kertaa itse (jep, meillä on meneillään jo toinen torttuerä) isä seisoi vieressä myhäilemässä. Kuinka tärkeitä muistoja ja suuria tunteita pala pientä torttua voikaan sisältää!

Minulle ainoat oikeat runebergintortut syntyvät nimenomaan tällä ohjeella. Kauppojen ja kahviloiden karvasmantelilla ja punssilla maustettuja yksilöitä ei voi mielestäni edes verrata näihin kotitekoisiin ihanuuksiin. Monet sanovat, etteivät pidä ollenkaan runebergintortuista, mutta veikkaan heidän perustavan mielipiteensä juuri noiden valmistorttujen makuun. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä superhelppoa ohjetta ja jättämään valmiit tortut kauppaan. Tässä reseptissä ei yksinkertaisesti ole mitään, mistä ei voisi tykätä! Jos sinun runebergintorttujesi taas kuuluu maistua nimenomaan karvasmantelilta tai punssilta, eiköhän sellaisten lisäys näihinkin torttusiin onnistu.

 
Runebergintortut
 
20 kpl
 
200 g voita
1 ¾ dl sokeria
2 kananmunaa
1 ½ dl mantelijauhetta
2 dl korppujauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria
 
Pinnalle:
vadelmahilloa (Kokeile Den gamle fabrikin kevyttä vadelmahilloa! Miellyttävä makeus, mehevän marjaisaa.)
 
Sokerivesikuorrutus:
n. 1 dl tomusokeria
n. 1 rkl vettä
 
1 paketti (sisältää 20 kpl) Italian leivosvuokia
 
Paistaminen: 200 °C, noin 15 minuuttia
 

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kanamunat yksitellen joukkoon hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä voi-sokerivaahtoon. Jaa taikina 20 leivosvuokaan. Paista 200 °C:ssa noin 15 minuuttia eli kunnes tortut ovat kullanruskeita. Lisää vadelmahillo torttujen päälle kun ne ovat vielä lämpimiä. Kaiverra tortun pinnalta ensin pieni pala pois ja lisää hillo kuoppaan. Sokerivesikuorrutetta valmistaessasi lisää tomusokeriin sen verran vettä, että kuorrute on helppo levittää tortuille. Lisää sokerivesikuorrutus hillon ympärille vasta juuri ennen tarjoilua. Myöhemmin syötävät tortut voi hyvin säilyttää hillonokareen kanssa ja ne kestävät myös pakastuksen hillosilmällä.

Muruista saa maistiaiset

*Oikea kirjoitusasu on runebergintortut. Varmistin asian juuri lukion äidinkielen opettajaltani!

Maustekakkuset

Harvalla tuskin on enää ennen joulua aikaa surffailla ruokablogeissa uusia jouluruokaohjeita etsimässä. Tämä maustekakkuohje on omassa käytössäni kuitenkin ympäri vuoden, joten sitä passaa kyllä leipoa vielä joulukiireiden jälkeenkin. Ohje on peräisin kirjasta nimeltä Suuri Leivontakirja – Kotilieden parhaat leivonnaiset. Leivontakirjassa ohje on nimellä Maijan maustekakku ja reseptin lähteeksi ilmoitetaan Maija Niinistö Kärkölästä. Maijan maustekakku on oikeastaan aika merkittävä kakku omassa leipomishistoriassani, sillä tämä taisi olla ensimmäinen kakku, jonka ihan itse ja omatoimisesti joskus ala-asteikäisenä leivoin. Valitsin ohjeen tuolloin leivontakirjasta ihan vain nimen perusteella, koska se oli kaima bestikseni kanssa. Kakussa on nimen lisäksi kaikki muukin kohdallaan, ja resepti onkin säilynyt suosiossani pikkutytöstä asti. Tämä on myös niitä harvoja perheemme ikisuosikkireseptejä, jotka eivät ole alkujaan äitini löytämiä. Taidan muutenkin olla perheessämme ainoa, joka tätä maustekakkua on koskaan leiponut. Kaikki sitä kyllä rakastavat syödä!

Me täällä Raumalla olemme olleet joulutunnelmissa jo alkuviikosta lähtien. Kinkkukin on jo syöty! Joulu ei suinkaan ole osaltamme vielä ohi, oma joululomanikin alkoi varsinaisesti vasta tänään puoliltapäivin. Tänä vuonna aloitimme joulun juhlimisen hyvissä ajoin siksi, että isosiskoni ja hänen miehensä kävivät meillä jo nyt pari päivää ennen pyhiä. Söimmekin heidän kanssaan kunnon jouluillallisen laatikoineen ja kinkkuineen. Nälkäisiksi emme jää kuitenkaan aattonakaan, sillä käytin kaksiosaista juhlimista hyväkseni ja ehdotin kalkkunaa aattoillan joulupöytään. Ehdotukseni hyväksyttiin yksimielisesti ja puolikas savustettu kalkkuna onkin jo odottamassa huomista. Kalkkuna joulupöydässä on meidän perheellemme täysin uusi juttu ja hyvin harvassa ovat ne muutkin kerrat, jolloin kalkkunaa olen jossain muodossa muulloinkaan päässyt maistamaan. Perinteisemmillä jouluruuilla jo herkutelleena taidammekin taikoa joulupöytään jotakin muutakin uutta.

Palataan kuitenkin vielä takaisin alkuviikon juhlintaan, jotta pääsemme vielä joskus takaisin maustekakkuunkin. Isosiskoni ja lankoni eivät saapuneet Suomeen ja Raumalle kahdestaan vaan heillä on mukanaan lankoni kiinalainen opiskelukaveri ”Ray” Edinburghista. Hän oli hyvin innoissaan saadessaan viettää joulun Suomessa ja kukapa ei olisi varsinkin nyt keskellä täydellisen valkeaa joulua. Ray oli päässyt tällä reissullaan kiertämään jo monta Suomen kaupunkia ja tietysti hän sai myös kattavan esittelyn Raumasta. Harvinainen vieras piti esitellä tietysti myös raumalaisille ja meille saapuikin maanantai-iltana koko naapurin ystäväperhe tapaamaan uutta tuttavuutta sekä tietysti jälleennäkemään kauan poissa kotoa olleet isosiskoni ja hänen miehensä. Tuolloin maanantai-iltana vietimmekin porukalla ihanaa iltaa glögin ja herkkujen äärellä jo täyteen joulukuntoon koristellussa kodissamme.

Olin äidin kanssa leiponut sekä suolaisia että makeita pikkupaloja tarjolle. Olin aiemmin bongannut Chocochili-blogista ihanan näköiset jouluiset pikkukakut ja ajattelin leipoa niitä illanviettoomme. Blogissa ei ollut kuitenkaan ollenkaan ohjetta kakkusiin, joten päätin toteuttaa kakkusista vain sen mitä näin eli kauniin ulkonäön kuorrutuksineen ja piparikoristeineen. Söpöt jouluiset muffinssivuoat olin ostanut Indiskasta. Joulukakkusista puuttui enää vain itse kakku ja keksinkin toteuttaa ohjeen käyttämällä tuttua ja ihanaa Maijan maustekakkua. Tällä kertaa siis kaadoin kakkutaikinan kakkuvuoan sijasta muffinssivuokiin ja lyhensin vain paistoaikaa. Ohjeesta löytyy vinkit sekä kakkuun että kakkusiin koristeluineen.

Maijan maustekakku tai 24 pikkukakkusta

250 g voita

3 dl sokeria

1 ½ dl maitoa

3 kananmunaa keltuaisiksi ja valkuaisiksi eroteltuna

3 tl vaniljasokeria

3 tl kanelia

3 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

Paistaminen: Kakku 50-60 minuuttia, kakkuset 20-30 minuuttia, 180 °C

Sulata voi, jäähdytä ja lisää siihen sokeri, maito ja keltuaiset. Sekoita keskenään vehnäjauhot, mausteet ja leivinjauhe ja lisää seos taikinaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita lopuksi taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan tai muffinssivuokiin. (Vinkki: Paperiset muffinssivuoat kannattaa aina asettaa muffinssipellin koloihin tai alumiinisiin tai silikonisiin muffinssivuokiin kauniin muotoisten kakkusten aikaansaamiseksi.) Paista kakkua 50-60 minuuttia ja kakkusia 20-30 minuuttia 180 °C:ssa.

Koristele jäähtynyt suuri maustekakku tomusokerilla tai sulatetulla suklaalla. Paras suklaakuorrutus tulee seoksesta, jossa on puolet tummaa suklaata ja puolet maitosuklaata sekä loraus kuohukermaa. Pikkukakkusten koristeluun tarvitset sokerilla, vaniljasokerilla ja kanelilla maustettua ja melko kovaksi vatkattua kermavaahtoa (vispi- ja kuohukerma käyvät yhtä hyvin). Pursota kermavaahto kauniiksi keoiksi kakkusten päälle. Aseta koristeeksi pieni piparkakkusydän. Joulunajan ulkopuolella yksityiskohdaksi voi asettaa vaikka pienen pätkän kanelitankoa tähän tyyliin. 

Seuraavien kuvien myötä haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille oikein ihanaa joulua!

Tämän joulun suosikkipiparini: sirkusnorsu

Aatonaaton yllätystiernapojat

Porkkanakakku Jamie Oliverin tyyliin

Olen seurannut sivusta muissa ruokablogeissa järjestettyjä ruokahaasteita, mutta en ole itse tohtinut koskaan osallistua mukaan. Ruokahaasteessa on kyse leikkimielisestä kuukausittain järjestettävästä kilpailusta ruokablogien välillä. Edellisen kuukauden ruokahaasteen voittajablogi antaa muille bloggaajille haasteeksi aiheen, jonka mukaan kyseisessä kuussa tulee kokata tai leipoa jotakin. Osallistujat postaavat haasteen mukaan tekemänsä ruuan omassa blogissaan ja lähettävät kilpailun järjestäjälle linkin reseptistään määräaikaan mennessä. Kilpailun järjestäjä esittelee tämän jälkeen kaikki haasteeseen osallistuneet ruuat blogissaan. Sitten käynnistyykin kaikille lukijoille avoin äänestys parhaasta haastevastauksesta. Äänestys kestää noin viikon ja sen jälkeen voittaja julkistetaan. Ruokahaasteessa ei kilpailla sen kummemmista palkinnoista vaan voittaja saa puolestaan keksiä seuraavan kuun ruokahaasteen ja järjestää äänestyksen omassa blogissaan. Ruokahaasteeseeen voivat siis osallistua kaikki bloginpitäjät silloin kuin haluavat.

Lokakuun ruokahaasteen järjestää blogi nimeltä Villa Ainala Cuisine. Lokakuun aiheena on kokata tai leipoa jotakin makeaa lahjaksi synttärisankarille. Tämä haaste iski minuun, sillä pääsen leipomaan ihan oikeasti aina lokakuussa päivänsankareille: sekä isosiskoni että isäni viettävät lokakuussa syntymäpäiviään ja isäni nimpparitkin sattuvat samalle kuulle. Minun on siis ehdottomasti osallistuttava haasteeseen! Mutta voih: tämänkertainen ruokahaaste ei jostain syystä olekaan innostanut samalla tavalla muita ruokabloggaajia. Tähän mennessä ruokahaasteeseen on osallistunut minun lisäkseni vain yksi blogi! Ja viimeinen osallistumispäivä on tänään... Eipä siis kovin suurta osaanottajarynnistystä ole enää odotettavissa, mutta minkäs teet vaikka haasteaihe onkin mitä hauskin. Pessimistipuoleni hieman pohti, että mitäs sitä minäkään näin pieneen kilpailuun osallistumaan, mutta optimistipuoleni taas iloitsee paremmista voittomahdollisuuksista. Onneksi optimismi on ottanut ylivallan, joten ei muuta kuin jännityksellä kisaamaan ihka ensimmäiseen ruokahaasteeseeni! Äänestysohjeista kirjoittelen myöhemmin tarkemmin…

Lokakuun päivänsankarille halusin leipoa jotakin tähän vuodenaikaan sopivaa, jotakin takuulla herkullista, mutta vielä tavanomaista parempaa ja ehdottomasti kakkua – synttärisankarille täytyy olla kakkua! Oma haasteherkkuni kelpaisi lahjaksi ainakin minulle ja niin se kelpasi isällekin – sekä nimi- että syntymäpäivänä. Kyseessä on itsensä Britannian ihmeen eli tietenkin Jamie Oliverin tyyliin tehty suussa sulava porkkanakakku!

Itse tehty ruokalahja on mitä loistavin idea. Jos haluat panostaa enemmän, anna lahjaksi myös tarjoiluastia, jossa viet herkut. Voit lisäksi jatkaa lahjateemaa vielä pidemmälle kuten vaikkapa tässä: lahjaksi lisää reseptejä Jamien tyyliin!

Ystäväni olivat hehkuttaneet ihanaa manteleilla ja pähkinöillä täydennettyä Jamie Oliverin porkkanakakkuohjetta joskus aiemmin. Salapoliisintaitojeni (lue: googletuksen) avulla löysin kuin löysinkin kyseisen porkkanakakkuohjeen netistä. Tarvittiin vielä hieman taidokasta käännöstyötä (lue: nettisanakirjaa ja lisää googlettamista) sekä reseptin huolellista testausta ja hiomista koekeittiössä (lue: uusintayritys keskeltä raa’aksi jääneen isän nimipäiväkakun jälkeen). Sanonpahan vain, että ennakkoluuloni ulkomaalaisia ruoka- ja erityisesti leivontaohjeita kohtaan saivat vain vahvistusta. Mittayksiköistä selvittyäsi et välttämättä pysty hankkimaan kaikkia tarvittavia raaka-aineita! Suomessa ei myydä esimerkiksi vaaleaa fariinisokeria tai itsestään kohottavaa jauhoseosta... Ensimmäinen kakkuni oli hyvä yritys, mutta ohjeen parantelun jälkeen isän syntymäpäivänä päästiin viimein herkuttelemaan täydellisellä lopputuloksella. I did it my way eli Jamie Oliverin porkkanakakusta tuli lopulta Noora porkkanakakku Jamie Oliverin tyyliin.

Yleisesti ottaen porkkanakakku on ehdottomasti yksi suosikkikakuistani. Minulla ei ole toistaiseksi ollut mitään suosikkiohjetta sen tekoon, mutta alla olevalla ohjeella taisi tulla herkullisinta porkkanakakkua, mitä olen koskaan tehnyt. Tilkka appelsiinimehua antaa kakulle mehukkaan säväyksen, muttei kuitenkaan liian hallitsevaa makua. Taikinaan lisätyt mantelit ja saksanpähkinät tuovat ihania sattumia muuten niin pehmeään kakkuun, mutta kakku toimii varmasti loistavasti ilman niitäkin. Tällä kolmen kananmunan ohjeella tulee matalan uunivuoan vetoinen taikina, mutta isommalle porukalle leipoessani kaksinkertaistaisin taikinan ja paistaisin uuninpellillisen porkkanaleivoksia.

Porkkanakakku Jamie Oliverin tyyliin

150 g voita

1 ¼ dl fariinisokeria

¾ dl sokeria

3 keltuaista

1 rkl appelsiininkuoriraastetta

3 rkl appelsiinimehua

1 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 dl porkkanaraastetta

kourallinen (n. 1 dl) manteleita

kourallinen saksanpähkinöitä

2 tl kanelia

¼ tl inkivääriä

ripaus muskottipähkinää

ripaus jauhettua neilikkaa

ripaus suolaa

3 valkuaista

Kuorrutus:

150 g maustamatonta tuorejuustoa

n. 1 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

1-2 tl sitruunamehua

pähkinöitä koristeluun

Paistaminen: 180 °C, 40–50 minuuttia

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset yksitellen vatkaten voi-sokerivaahtoon ja säästä valkuaiset myöhempää vaahdotusta varten. Lisää taikinaan raastettu appelsiininkuori ja puristettu appelsiinimehu. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää taikinaan. Sekoita viimeiseksi joukkoon porkkanaraaste, karkeaksi rouhitut mantelit ja saksanpähkinät sekä mausteet. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi omassa kulhossaan ja kääntele valkuaisvaahto varovasti taikinaan. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun matalaan uunivuokaan. Paista 180 °C:ssa 40–50 minuuttia.

Vai vaahdossako sen salaisuus?

Vatkaa kuorrutteen aineet yhteen. Tomusokerin ja sitruunamehun määrää voit säädellä oman makusi mukaisesti. Itse olen hieman varovainen tomusokerin määrän suhteen, sillä minusta kuorrutteessa saa maistua tuorejuuston happamuus ja sitruunan kirpeys makean kakun vastapainona. Levitä kuorrute jäähtyneelle kakulle ja koristele pinta erilaisin pähkinöin ja mantelein.

Älä unohda nuolla kuorrutekulhoa!

Suklaaneliöt

Viime aikoina olen leiponut hurjasti ja blogikin täyttyy leivontaohjeista. Ruokaohjeita odottavat blogin lukijat joutuvat ehkä pettymään, mutta minkäs teen. Muut haluavat käristellä nyt grillin kanssa ja minä taputan mielelläni taikinaa. Leipominen on sitä paitsi ollut aina ehdoton suosikkipuuhani keittiössä. Syömisen jälkeen tietenkin…

Sain isältä vastuullisen leivontatehtävän tällä viikolla. Hän oli tullut luvanneeksi tarjota työpaikallaan lomallelähtönsä kunniaksi jotakin minun leipomaani. Hauska sattuma, sillä minäkin olin tullut luvanneeksi viedä juhannusviikolla oman työpaikkani juhannusbuffetiin isäni savustamaa kalaa. Olimme varmasti molemmat tehtävästämme yhtä otettuja, ja isän savukala sekä leipomani juustosarvet ja muffinssit kävivät tahoillaan yhtä hyvin kaupaksi. Jokaisella on bravuurinsa ja niiden tuomaa iloa on mukava jakaa muillekin!

Nyt en kuitenkaan esittele savukalaa, juustosarvia enkä muffinsseja vaan jotakin, jolla juuri herkuttelimme ihan kotosalla. Suklaaneliöt, suklaaleivokset, mokkapalat, rakkauden palat… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Meillä nämä valloittavat herkkupalat ovat aina olleet nimeltään suklaaneliöitä. Suklaaneliöiden ohjeetta tarkemmin katseltuani huomasin, että reseptin otsikkona oli ”Suklaaneliöiden” lisäksi ”Anne-Liisan suklaaleivokset”. Äitini selvitti mystisen Anne-Liisan tarinan: äitini on saanut ohjeen kauan sitten Liisalta ja Liisa taas on pyytänyt ohjeen Annelta. Mikä logiikka… :) Mutta sanomattakin on selvää, että kyseessä on melkoinen ikisuosikkiohje, joka kiertää leipojalta toiselle!

Muhkeaa suklaaneliötä haukatessani tuntuu, että palaisin jonnekin kauas lapsuuteen. Näitä herkkupaloja on tarjoiltu varmasti kaikilla mahdollisilla kutsuillamme ja leivottu usein myös arjen piristykseksi. Olen maistellut ja leiponut paljon erilaisia suklaaleivoksia, mutta näissä on jotakin erityistä muihin verrattuna. Suklaaneliöiden taikina on uskomattoman kuohkea ja pehmeä ja maku suussa sulavin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Äitini vinkin mukaan lisäsin suklaaneliöiden kaakaokuorrutukseen hiukan sulatettua tummaa suklaata. Jos täydellinen voi muttua vielä paremmaksi, nyt kävi niin.

Suklaaneliöt

pellillinen leivoksia

taikina:

3 kananmunaa

3 dl sokeria

1 ½ dl maitoa

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

4 ½ tl kaakaojauhetta

225 g voisulaa

kuorrutus:

225 g tomusokeria

4 rkl voisulaa

6 rkl kylmää kahvia

2-3 rkl kaakaojauhetta

(+suklaata rakastaville: muutama pala suklaata ja pari ruokalusikallista kermaa)

koristeeksi:

nonparelleja

Paistaminen 175 °C, 15-20 minuuttia

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne muna-sokerivaahtoon vuorotellen maidon kanssa. Lisää taikinaan viimeiseksi sulatettu voi. Kaada leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille ja paista 175 °C:ssa 15-20 minuuttia.

Valmista kuorrutus sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Sekoita huolellisesti, jotta saat kuorrutteeseen tasaisen rakenteen. Voit sulattaa lisäksi muutaman palan suklaata pienessä tilkassa kermaa ja lisätä suklaasulan muuhun kuorrutteeseen. Levitä kuorrute paistetun pohjan päälle ja ripottele pinnalle nonparelleja. Leikkaa levy neliöiksi. Suuresta leivosannoksesta voit helposti pakastaa osan.

Macaronit

Sanasta ”macaron” tulee monelle mieleen tuttu pastalaji, mutta nyt puhumme jostakin aivan muusta. Nämä Pariisista kotoisin olevat macaronit ovat pieniä täytettyjä marenkileivoksia. En muista, koska itse tutustuin tähän valloittavaan makeaan herkkuun ensimmäisen kerran, mutta kovin kauan aikaa siitä ei ole. Macaroneja leipomaan uskaltauduin vasta äskettäin nähtyäni parin ystäväni onnistuneen taidonnäytteen.

Leivokset syntyvät siis mantelijauhoa sisältävästä marenkivaahdosta, joka värjätään halutunlaiseksi elintarvikevärillä. Vaahto pursotetaan leivinpaperille pieniksi ympyröiksi ja marengit paistetaan uunissa. Valmiit macaronleivokset syntyvät yhdistämällä kaksi marenkia täytteen avulla pieneksi ”hampurilaiseksi”. Macaronien leipomisessa voi varmasti epäonnistua monella tavalla, eikä oma yrityksenikään mennyt heti nappiin. Kirjasin tarkasti ylös kuitenkin ohjeet onnistuneisiin macaroneihin, joten tällä reseptillä uskaltaisin jopa itse yrittää uudelleen!

Macaron-leivokset ovat mitä ihanteellisin tarjottava kevään ja kesän juhliin tai vaikka nyt lähestyvään vappuun. Macaronit ovat värikkyydessään näyttäviä ja pienuudessaan taas juuri sopiva täydennys yleensä juhlapoydän pääosassa olevalle kakulle. Tämä yhdistelmä nähtiin esimerkiksi ystäväni häissä viime kesänä. Macaronien värin voi valita omaan teemaansa sopivaksi ja käyttää elintarvikeväriä antamaan joko hennon sävyn tai kirkkaamman efektin. Itse värjäsin ruskeat macaronit kaakaojauheella ja samalla sain niihin ihanan suklaisen maun. Täytteenä macaroneissa käytetään erilaisia kreemejä tai tuorejuustoa. Ainoa vaatimus täytteelle on mielestäni vain tietty jähmeys, jotta leivoksen puoliskot pysyvät täytteen avulla yhdessä. Macaroneihin voi soveltaa vaikka erilaisista leivosohjeista löytyviä täytteitä tai kuorrutteita. Itse täytin macaronit suklaisella kermavaahdolla, jota jähmeytin liivatejauheen avulla. Siihen löytyy ohje alta.

Leipomisesta innostuneet, onnea matkaan! Veikkaan, että leivottuasi macaroneja ihmettelet, miksi et ole tehnyt niitä koko elämäsi ajan kaikkiin mahdollisiin juhliin ja herkkuhetkiin. Näin kävi ainakin minulle!

Ensimmäiset macaron-leivokseni: mintunvihreää, vaalenpunaista ja ruskeaa

Macaronit

Ohjeesta tulee 2 pellillistä macaron-marenkeja. Pellilliset kannattaa valmistaa yksi kerrallaan ja näin voit helposti värjätä marenkisatsit eri värisiksi. Seuraa nyt tarkasti ohjeita…

3 valkuaista

4 dl tomusokeria

150 g mantelijauhetta

elintarvikeväriä tai kaakaojauhetta värjäykseen

Paistaminen: 125 °C, 15–20 minuuttia.

Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset. Ole tarkkana, sillä valkuaisten joukkoon ei saa mennä yhtään keltuaista, muuten valkuaiset eivät vaahtoudu! Kaada valkuaiset erotteluvaiheessa vaikka mitta-asteikolliseen kuppiin. Tällöin näet helposti paljonko on puolet, sillä vatkaat valkuaiset kahdessa erässä. Minun kolme valkuaistani olivat yhteensä noin 1 dl, joten puolet on tietysti ½ dl. Kaada siis puolet valkuaisista kulhoon ja vatkaa kovaksi vaahdoksi.

Vatkaa valkuaisvaahdon joukkoon vähitellen puolet tomusokerista eli 2 dl. Vaahdosta pitäisi tulla jämäkkää ja kiiltävää. Tomusokerin lisäyksen aikana on hyvä värjätä seos. Lisää elintarvikeväriä muutama pisara kerrallaan, jotta löydät haluamasi sävyn. Kaakaojauheella värjäys onnistuu myös tässä vaiheessa ripottamalla kaakaojauhetta pikku hiljaa vaahdon joukkoon. Muista vatkata koko ajan! Vaahdon koostumus saattaa hieman löystyä kaakaojauheen tai elintarvikevärin lisäyksen jälkeen.

Kova ja kiiltävä vaahto valkuisista, tomusokerista ja tilkasta punaista elintarvikeväriä

Sekoita viimeisenä lusikalla joukkoon puolet eli 75 g mantelijauheesta. Lopputuloksena pitäisi olla pursottamista kestävä paksun tuntuinen seos. Kaada seos pursotinpussiin ja leikkaa pussin päähän suurehko reikä. Levitä pellille leivinpaperi ja pursota noin pari senttimetriä halkaisijaltaan olevia pyöreitä marenkeja. Marengit eivät sen kummemmin leviä uunissa, joten voit pursottaa pellin melko täyteen. Paista 125 °C:ssa 15–20 minuuttia. Anna paistuneiden marenkien jäähtyä rauhassa leivinpaperilla, ennen kuin irrotat ne. Valmista sitten toinen pellillinen marenkeja lopuista aineksista.

Uunista tulleita marenkeja

Täyte:

1-2 riviä tummaa, valkoista tai maitosuklaata

1 rkl kiehuvan kuumaa vettä

¼ tl liivatejauhetta

1 dl sokerilla makeutettua kermavaahtoa

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Yhdistä sulanut suklaa kermavaahtoon. Kuumenna vesi kiehuvaksi esimerkiksi nopeasti kahvikupissa mikrossa ja liuota kiehuvaan veteen liivatejauhe. Kaada neste ohuena nauhana koko ajan sekoittaen kermavaahdon joukkoon. Anna vaahdon jähmettyä pari tuntia jääkaapissa ennen macaronien täyttämistä.

Valitse macaronin puoliskoiksi mahdollisimman saman kokoiset marengit. Lisää pieni määrä täytettä toisen marengin tasaiselle puolelle ja paina hellästi vastapuoliskon tasainen puoli päälle. Täytettyjä macaroneja kannattaa säilyttää jääkaapissa, mikäli niitä ei heti syödä parempiin suihin!