tiistai 29. kesäkuuta 2010

Juhannus Lontoossa


Minulle ja vanhemmilleni on muodostunut melkein jo perinteeksi viettää juhannus kaupunkilomalla ulkomailla. Koska emme omista kesämökkiä ja juhannusfestaritkaan eivät kiehdo, juhannusta on melkein hauskempi lähteä pakoon! Tänä vuonna kohteeksemme valikoitui kaupunkimatkojen klassikko Lontoo, jossa kukaan meistä kolmesta ei ollut aiemmin käynyt, mutta jonne ainakin itse olen aina haaveillut matkustavani.

Lontoo vastasi ehdottomasti kaikkia odotuksiani ja oli kenties vielä upeampi kuin arvelin. Poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen sää saattoi toki antaa matkallemme pienen lisäarvon. Katsastimme tällä ensimmäisellä visiitillämme kaikki kuuluisimmat kohteet, mutta tulevia matkoja varten jäi vielä loputon lista mielenkiintoisia nähtävyyksiä, museoita ja kauppoja. Lontooseen ja Britanniaan haluan nimittäin ehdottomasti palata. Viihtyisä ja kansainvälinen kaupunkikuva, ihmisten ystävällisyys sekä Britannian kulttuurin omaleimaisuus tekivät minuun suuren vaikutuksen. Lontoossa on jokaiselle jotakin ja jokainen saa olla sellainen kuin haluaa!


Perinteiseen brittiläiseen ruokakulttuuriin emme juurikaan ehtineet tutustua. Suunnittelin ennen matkaa vierailua pubissa ja fish and chips -annoksen syömistä, mutta molemmat jäivät toteuttamatta lyhyellä reissullamme. Lontoolainen ruokakulttuuri taitaa kuitenkin olla sitä, että kaikkea mahdollista ruokaa on saatavilla. Mitä Lontoosta et löydä, sitä tuskin on edes olemassa.

Olin etukäteen lueskellut lehtien ja matkaoppaiden ravintolavinkkejä Lontoosta. Matkalla ei kuitenkaan jaksa stressata jonkin tietyn ravintolan etsimisestä, varsinkin kun vastaan tulee koko ajan houkuttelevan näköisiä paikkoja. Naapurin perheeltä saimme kuitenkin yhden ”must”-vinkin, jonka halusimme toteuttaa: syömisen tai kahvittelun Covent Gardenilla. Kyseessä on oopperatalon läheisyydessä sijaitseva katettu kauppapaikka, jonka kaikuvilla käytävillä oopperatähdet käyvät laulelemassa levyjään myyden. Viimeisenä iltapäivänä istuimmekin Covent Gardenin kattoterassilla sijaitsevassa ranskalaisessa ravintolassa Chez Gérardissa. Paikka oli upea, musiikki soi taustalla ja ruoka oli erittäin hyvää. Ravintolan tunnelma saattoi tosin olla liiankin viimeistellyn oloinen, henkilökunta oli varusteltu jopa radiolähettimin, vaikka asiakkaita oli siihen aikaan vasta kourallinen. Covent Garden on joka tapauksessa ehdottoman ”must”, kiitos vielä vinkistä naapuriin!

Coq au vin à la Chez Gérard

Toivoin löytäväni matkan aikana jonkin todellisen helmen Lontoon ravintoloiden joukosta. Sellainen löytyikin sattumalta lauantai-iltana Notting Hillistä kuin tilauksena nälästä kurniville vatsoillemme. Portobello Ristorante Pizzeria (7 Ladbroke Road) näytti ulkoapäin melko vaatimattomalta, mutta sen terassille astuttuamme näkymä muuttui tyylikkään viihtyisäksi. Mitä pidemmälle ilta kului, sitä enemmän väkeä ravintolaan jonotti. Istuimme ihanan lämmintä iltaa terassilla katseiden kohteena: minun ja äitini pään yläpuolella oli valtava (onneksi äänetön) televisioruutu, josta tuli tietenkin jalkapalloa. Vähintään jokainen miespuolinen asiakas tapitti siis herkeämättä meihin. Minulla taas oli äidin kanssa valtavan hauskaa tarkkailla telkkaria suu auki tuijottavia herroja!

Portobello Ristorante Pizzeria

Söimme Portobellossa alkupalaksi salaatit ja ihanan mehevät caponatalla päällystetyt maalaisleivät. Pääruuaksi valitsimme jauhelihalla, mozzarellalla ja ricottajuustolla täytettyjä canneloneja tomaattikastikkeessa. Valtavan herkullista! Jälkiruuaksi uskaltauduin tilaamaan tiramisun, joka sekin oli oikein hyvää. Äidin jälkiruokalautaselta maistelin hauskoja kermatäytteisiä tuulihattuja muistuttavia leivoksia suklaakastikkeessa. Mitä makupaloja! Ravintolan muille asiakkaille näytti maistuvan pizza, jota kannettiin metreittäin pöydän päälle nostettaviin puisiin tarjoilutelineisiin. Suosittelen ehdottomasti tätä Notting Hillin alkupäässä sijaitsevaa hienostunutta, mutta rentoa italialaista!

Caponatan alle piilotettua maalaisleipää

Italialaista pastaa parhaimmillaan

Suloiset dolcit

Veikeät kokit

Söimme italialaista myös L’ulivo-nimisessä ketjuravintolassa. Italialaisia ketjuravintoloita näytti olevan muutenkin paljon, erityisesti Bella Italia -nimisiä paikkoja löytyi joka kadunkulmasta. L’ulivossa söin aivan uskomattoman hyvää grillattua meribassia, joten ravintolaketjuun kuuluminen ei tarkoita ainakaan tässä tapauksessa yhdentekevää ruokaa!


Ravintolaketjuista aamujamme piristi näppärä Pret A Manger. Lontoossa ei voi todellaakaan kulkea huomaamatta näitä tummanpunaisia pikaruokaloita, joista saa nimensä mukaisesti ruokaa valmiina syötäväksi. Hotelliimme ei kuulunut aamiasta, joten kipitimme joka aamu lähimpään Pretiin herkullisten patonkien, kolmioleipien, hedelmäsalaattien, jogurttien ja puurojen ääreen. Pret A Manger tarjoaa takuulla tuoretta ja terveellistä aamu- tai välipalaa ekologisissa pakkauksissa, mukaan tai paikan päällä nautittaviksi. Minun ja äitini suosikiksi nousi pahvipurkkiin pakattu kuuma kaurapuuro marjakompotilla. Parasta puuroa mitä koskaan olen syönyt… Tämä ainutlaatuinen pikaruokala saisi rantautua Suomeenkin.


Urbaani aamupuuro

Jos jonkin vinkin Lontoosta vielä antaisin, olisi se kulttuurinnälän tyydyttäminen musikaalilla. Kävimme perjantai-iltana katsomassa suosikkimusikaalini Greasin Piccadilly Theatressa. Musikaali oli käsittämättömän upea kokemus loistavine laulajineen ja huippuun hiottuine koreografioineen. Grease on kuitenkin vain yksi Lontoon lukuisista musikaaleista, joiden epäilen kaikkien olevan aivan yhtä korkeatasoisia. Käsittämätöntä… Lippuja Lontoon musikaaleihin saa puoleen hintaan samalle päivälle Leicester Squaren TKTS -lippumyymälästä.

Lontoon matka aloitti nyt varsinaisen kesälomani, sillä kesätyöni loppuivat juhannukseen. Matka suurkaupungin sykkeeseen olikin melkoinen lomanaloitus, mutta kesäsuunnitelmiini mahtuu ilokseni vielä toinenkin ulkomaanmatka! Siispä, to be continued…

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Prinsessakakku


Tänään on pitkään odotettu päivä, Ruotsin kruunuprinsessa Victorian ja Daniel Westlingin hääpäivä! Suomessa on tuskin toista perhettä, joka olisi niin innostunut prinsessahäistä kuin meidän perheemme. Vai onko teilläkin katsottu koko viikko suoria lähetyksiä Ruotsin kuninkaanlinnan edestä, keskusteltu loputtomiin hääjuhlallisuuksien vaiheista tai kehystetty hääparin kuva olohuoneen piirongin päälle? Olimme vähällä lähteä Tukholmaan katsomaan hääkulkuetta kuten isäni teki tasan 34 vuotta sitten. Tiedotusvälineiden kautta kotoa käsin saa kuitenkin paremmat näkymät tapahtumien keskipisteeseen.

Kuninkaallisinnostuksemme alkoi toden teolla, kun lukiossa ruotsin opettajani toi luokkaamme luettavaksi Svensk Damtidning -nimistä, kuninkaallisten elämästä kertovaa naistenlehteä. Lehteä lukiessa kulutin monet välitunnit ja lopulta opettajani alkoi antaa lehtiä suoraan minulle, sillä taisin olla niistä huomattavan kiinnostunut. Ja edelleenkin saan näitä lehtiä ihanalta opettajaltani samassa koulussa opettajana olevan äitini kautta! Olen säästänyt joka ikisen viikoittain ilmestyvän lehden ja voisin lukea niitä uudelleen ja uudelleen…


Juhlat ja gaalat, timanttien ja iltapukujen loiste, valtiovierailut ja etelänlomat, rakkaustarinat, kihlajaiset, häät, lasten syntymät ja heidän kasvunsa, myötä- ja vastoinkäymiset Euroopan kuningashuoneissa ovat tulleet tutuiksi minulle ja koko muulle perheelle. Kuinka monet kerrat olenkaan huokaillut, että ”Olisipa Suomessakin kuninkaalliset!” Toisaalta olen nyt saanut mielikuvissani leikkiä rauhassa Suomen prinsessaa. ;)

Sympaattinen ja yritteliäs prinsessa Victoria on ollut aina yksi suosikkiprinsessoistani, ja hänen elämänsä seuraaminen onkin ollut viime vuosina valtavan jännittävää. Hänen ja Danielin rakkaustarina on kuin satu, jossa todellinen rakkaus viimein voittaa epäilykset, luokkarajat ja vakavat sairaudet. Victoriaa ja Danielia katsellessani tunnen syvää liikutusta ja onnea, sillä vaikka kyse on kuninkaallisista, ovat he silti todellisia ihmisiä sieluineen ja tunteineen, jokaista hiuskarvaa ja nefronia myöten. Se, että saa elää rakastamansa ihmisen kanssa, ei ole ollut heidän kohdallaan selviö. Nyt he viimeinkin saavat toisensa – pakahdun! :)


Prinsessakakku kuuluu itseoikeutetusti häävalvojaisiimme. Prinsessakakunkin tarina alkaa lukioajoistani. Penkkaripäivänä me abit kiitimme lukion opettajia tarjoamalla heille erään koulutoverimme äidin leipomia prinsessakakkuja. Opettajaäitini pyysi ohjeen ja siitä lähtien meilläkin on leivottu tätä ruotsalaista kakkujen kaunotarta, milloin missäkin värissä.



Victorian ja Danielin häitä varten halusin leipoa kakun sen alkuperäisessä värissään, heleän vaaleanvihreänä. Prinsessakakku on yhtä helppo tehdä kuin tavallinen täytekakkukin, mutta marsipaanikuorrutteen kaulitsemiseen tarvitaan raavasta voimaa isän kädestä. Sitä on kuitenkin aina löytynyt, sillä palkkioksi hän saa tietenkin palan suussa sulavan vadelmaista prinsessakakkua!

Prinsessakakku

Pohja:
4 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
4 dl vispikermaa
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl raastettua sitruunan kuorta
noin 2 dl vadelmahilloa

Kostutus:
1 dl vedellä laimennettua sitruunamehua

Kuorrutus:
300 g värillistä marsipaania
tomusokeria
marsipaaniruusuja koristeeksi

Paistaminen: 175 °C, noin 30 minuuttia

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi seos varovasti muna-sokerivaahtoon. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun 24 cm halkaisijaltaan olevaan kakkuvuokaan. Paista 175 °C:ssa noin 30 minuuttia. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se sokerilla, vaniljasokerilla ja sitruunankuoriraasteella. Leikkaa kakku kolmeen osaan ja kostuta kaksi alempaa osaa vedellä laimennetulla sitruunamehulla. Levitä alimmalle kakkulevylle vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Paina keskimmäinen kakkulevy päälle ja levitä myös sille vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Nosta ylimmäinen levy viimeiseksi kakun ylle ja painele kakun reunoja kevyesti tiiviimmäksi. Lisää kakun päälle keko kermavaahtoa levittäen sitä hieman reunoja kohti. Kermavaahtokeko tekee prinsessakakkuun sen tunnusomaisen pyöreän muodon.


Kutsu raavas henkilö paikalle. Pyydä kauniisti häntä kaulitsemaan marsipaani kahden leivinpaperin välissä ohueksi pyöreäksi levyksi. Levyn halkaisijan tulee olla suurempi kuin kakun, jotta marsipaani riittää peittämään myös kakun reunat. Kaulitsemisen helpottamiseksi marsipaania kannattaa notkistaa lämmittämällä marsipaanipakettia esimerkiksi kuumassa vedessä liottamalla. Nosta kaulittu marsipaani varovasti kakun ylle. Leikkaa mahdollinen ylimääräinen marsipaani pois kakun alareunasta. Voit letittää ylimääräisestä marsipaanista koristeeksi letin kakun alareunaan. Viimeistele kakku tomusokerilla ja marsipaaniruusuilla.




sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Bataatti-riisivuoka ja 10 muuta bataatti-ideaa



Bataatti on ehdottomasti yksi lempiraaka-aineistani. Bataatti on saavuttanut suosionsa suomalaisissa ruokapöydissä vasta lähivuosina, lapsuudessani sitä olisi tuskin edes saanut kaupasta. Bataattia käytetään meillä jatkuvasti, mutta aika monille tämä makea mukula on vielä tuntematon. Uusia raaka-aineita voi olla melko suuri kynnys käyttää, jos niistä ei saa minkäänlaista opastusta. Sainkin toiveen, että laittaisin blogiini jonkin hyvän bataattiohjeen. Annan nyt suosikkireseptini lisäksi 10 muuta ideaa, joiden avulla toivottavasti uskaltaa aloittaa bataatilla herkuttelun. Bataattiaiheisia reseptejä löytää valtavasti lisää esimerkiksi netin reseptiarkistoista.

Bataatti on alkujaan Etelä-Amerikasta kotoisin oleva, runsaasti beetakaroteenia sisältävä mukulakasvi. Suomessa myytävät soikeat oranssit bataatit muistuttavat ulkonäöltään hiukan jättikokoisia Rosamunda-perunoita. Bataatteja on olemassa monta muutakin kokoa, muotoa ja väriä, minkä saimme todistaa joulukuisella Madeiran matkallamme. Bataattia löydät useimmista ruokakaupoista juureshyllystä. Hintakaan ei vie vararikkoon, Rauman Prismasta ostimme tällä viikolla bataattia hintaan 2,25 €/kg. Bataattiin kannattaa suhtautua kuin vanhoihin tuttuihin perunaan ja porkkanaan. Säilytä, käsittele ja käytä sitä samoin. Toisin kuin porkkanaa, bataattia voi syödä vain kypsennettynä. Ennen kypsennystä bataatti kuoritaan ja suuren kokonsa vuoksi se kannattaa pilkkoa pienempiin paloihin. Bataattia leikellessään kannattaa olla varovainen, sillä raaka bataatti on erittäin kovaa. Kypsennetty bataatti on kuitenkin yllättävän pehmeää. Ja niin herkullista!


10 + 1 ideaa bataatista

1) Bataattisosekeitto
Bataattikokkailut on helppo aloittaa pehmeästä sosekeitosta. Keitä paloiteltua bataattia, perunaa ja muita juureksia kunnes ne pehmenevät ja soseuta keitto. Lisää ruokakermaa tai lempituorejuustoasi ja yrttejä – valmista! Vielä pikaisemmin saat keiton aikaiseksi juureshyllyn valmiista bataatti- ja juuressoseista (esim. Pirkka). Ystäväni taas tarjoili maailman ihaninta bataattista ja kantarelleista soseutettua keittoa.

2) Bataattilohkot uunissa
Valmistamme bataattia usein uunissa lohkoina muiden juuresten kanssa. Juureslohkot pyöritellään oliiviöljyssä ja maustetaan suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Uunijuurekset paistuvat pellillä tai laakeassa uunivuoassa 200 °C:ssa noin 40 minuuttia. Esikeittäminen tai -höyryttäminen lyhentää paistoaikaa, mutta ei ole välttämätöntä.

3) Kermabataatit
Kerma- tai valkosipuliperunat saavat vaihtelua, kun korvaat osan perunasta bataatilla. Valmistamme esimerkiksi uunilohta välillä niin, että asetamme lohifileen keskelle uuninpeltiä ja levitämme kalan ympärille peruna- ja bataattisiivuja sekä ruokakermaa. Nam!


4) Kokonainen uunibataatti
Samalla tavalla kuin valmistetaan uuniperunoita, kokonaisen tai halkaistun bataatin voi laittaa folion sisään uuniin muhimaan. Tarjoile esimerkiksi herkullisen kermaviili-savulohitäytteen kanssa.

5) Bataatti grillissä
Bataatti toimii loistavasti grillinyyteissä. Tällöin bataattipaloja kannattaa esikeittää tai höyryttää ennen grillausta, jolloin ne valmistuvat nopeammin. Kokeilimme viimeksi soijakastikkeella ja seesaminsiemenillä maustettuja bataattinyyttejä.

6) Bataatti padassa tai pannulla
Äitini valmistaa usein ruokaa savipadassa uunissa ja lisää muiden juuresten sekaan bataattia. Siskoni taas tekee kasviscurrya paistaen bataattikuutioita pannulla.

7) Lämmin salaatti bataatista
Leikkaa bataatti pieniksi kuutioiksi ja paista kuutioita öljyssä pannulla, kunnes ne pehmenevät. Lisää mukaan papuja ja halkaistuja kirsikkatomaatteja. Mausta suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kokoa salaatiksi rucolan tai tuoreen basilikan sekä grillattujen halluomijuustosiivujen kanssa.


8) Bataattimuusi
Tavallista perunamuusia voi piristää bataatilla tai muusin voi valmistaa pelkästä bataatistakin.

9) Bataatti leivonnassa
Bataattia voi käyttää niin suolaisiin kuin makeisiinkin leivonnaisiin. Madeiralla söimme ihanaa bataattileipää Bolo do cacoa, jota olen aikonut leipoa jo pidemmän aikaa. Jos onnistun, resepti päätyy varmasti blogiin! Bataatti sopii suolaisen piirakan täytteeksi ja bataattisoseesta voi leipoa kakkuakin.


10) Jouluinen bataattilaatikko
Perinteisten lanttu-, porkkana- ja perunalaatikoiden rinnalle kannattaa kokeilla ensi jouluna bataattilaatikkoa!

+ 1) Bataatti-riisivuoka
Tämän ohjeen äitini on napannut työkavereidensa kanssa käydyistä ruokakeskusteluista. Bataatti-riisivuoka on melko uusi ruokalaji pöydässämme, mutta on saavuttanut ehdottomasti jo ikisuosikin aseman. Tämä sopii loistavasti liha-, kana- tai kalaruokien lisukkeeksi, mutta paistos on niin herkullisen mehevää, että sitä voisi syödä yksinäänkin.


Bataatti-riisivuoka
 
1,5 dl riisiä (esim. basmati)
3 dl vettä
½ kasvisliemikuutio
1 suurehko bataatti
4-5 tomaattia
1-2 dl ruokakermaa
1-2 dl emmentalraastetta
suolaa
pippuria
kuivattuja ja tuoreita yrttejä

Paistaminen: 200 °C, noin 40 minuuttia

Keitä riisi lähes kypsäksi vedessä, johon on lisätty puolikas kasvisliemikuutio. Kuori bataatti ja viipaloi se noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä uunivuoan pohjalle kerros bataattiviipaleita, tämän päälle keitetty riisi ja viimeiseksi toinen kerros bataattia. Kerrosten väliin kannattaa ripotella mausteita ja yrttejä oman maun mukaan. Lisää viimeiseksi kerrokseksi paksuja tomaattiviipaleita ja painele koko vuoka tiiviiksi. Kaada päälle ruokakermaa, joka valuu pinnalta mehevöittämään myös alempia kerroksia. Ripottele mausteita tomaattisiivujen päälle ja lisää pinnalle vielä juustoraastetta. Paista uunissa 200 °C:ssa noin 40 minuuttia tai kunnes bataattisiivut tuntuvat pehmeiltä.


perjantai 11. kesäkuuta 2010

Blogipoliisi tiedottaa


Huomio huomio, blogista on löytynyt virhe! Virheen löysi onneksi itse blogin pitäjä, eikä toistaiseksi ole tullut tietoa sivullisille aiheutuneista vahingoista. Banaanileivän ohjeesta puuttui yllättäen kokonaan leivinjauhe, ja blogipoliisin oli puututtava asiaan. Banaanileipään (ei siis samassa postauksessa olevaan banaani-suklaaleipään) kuuluu 2 tl leivinjauhetta. Virhe on nyt korjatta reseptiin ja pahoittelemme kämmiä.

Erään toisen reseptin saatesanoihin taas tehtiin samalla pieni lisäys. Ihanakalasta kiinnostunut ystäväni ihmetteli reseptin pientä riisin määrää, joka on 1 dl. Ihanakalaan tulee tosiaankin vain 1 dl riisiä, sillä riisi on lähinnä kastikkeen osa, joka mehevöittää kalaa. Kun kokkaamme Ihanakalaa, teemme yleensä vaikka kasviksista jonkin lisukkeen kalan ja riisin rinnalle. Tämän informaatio löytyy nyt myös kyseisestä postauksesta.

Blogissani on ollut viimeaikoina paljon käviöitä, tosi mukava juttu, kiitos kaikille! Eiköhän pian ole luvassa jokin uusi reseptikin!

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Erikoishaastattelussa: Savumies


Rakastan kalaa kaikissa muodoissa. Erityisesti savustettu kala on suurta herkkuani. Kotona savustettu ja kaupan valmis savukala maistuvat kuitenkin aika erilaisilta, ja on turha edes mainita kummasta pidän enemmän. Kalan savustaminen on itselleni täysin vierasta puuhaa, olen vain seurannut sivusta savun tupruamista takapihamme metsän rajasta. Savukalamme valmistaa nimittäin salaperäinen Savumies. Hän puuhastelee erikoisen pömpelinsä äärellä kesät talvet, satoi tai paistoi. Kesällä moni muukin kiinnostuu savustamisesta. Päätinkin ottaa selvää Savumiehestä ja hänen erityistaidostaan!

Kerrohan Savumies, mistä savustuksessa oikein on kyse?

”Savustuksessa lämpö ja savu yhdessä kypsyttävät kalan. Savustaminen tapahtuu esimerkiksi savustuspöntössä, jossa on kaksi päällekkäin olevaa tilaa. Alempi tila on tulipesä, jossa poltetaan halkoja. Ylemmässä tilassa kypsyvät kalat ritilän päälle aseteltuina. Ylemmän tilan pohjalle, paistoritilän alle, laitetaan puulastuja, jotka kuumenevat halkojen palaessa alemmassa tilassa. Kuumetessaan puulastut alkaa tuottaa savua, joka kypsyttää kaloja ja antaa niille makua ja väriä. Tulipesän haloista lähtevä savu sen sijaan ei osallistu mitenkään savustukseen, vaan se johdetaan savustuspöntön piipun kautta taivaan tuuliin.”


Puulastut ovat selvästikin tärkeässä osassa savustuksessa. Minkälaisia niiden pitäisi olla?

”Puulastujen koostumus vaihtelee savustajan mieltymysten mukaan ja puulaji on useimpien savustajien suurin salaisuus! Savumies kannattaa kuitenkin vinkkien antamista. Käytän lepästä tai omenapuusta tehtyjä kuivuneita lastuja. Puulastut ovat noin lyijykynän mittaisia ja paksuisia. Sopiva määrä savustusuunin pohjalle on sellainen Savumiehen kourallinen. Puulastujen sekaan lisään tuoreen katajanoksan tuomaan väriä kaloihin. Joillakin on tapana lisätä värin tuomiseksi sokeripala lastujen joukkoon savustuksen loppuvaiheessa. Jokaisella savustajalla on siis omat niksinsä ja parhaat temput löytää vain kokeilemalla.”

Millaisia kaloja voi savustaa ja miten ne pitää esikäsitellä?

"Kaikki kalat käyvät, kokonaisina tai fileinä. Kalat tarvitsevat ennen savustusta vain suolauksen sisältä ja pinnalta. Pienemmät kalat ja fileet kannattaa kuitenkin suolata vasta jälkikäteen. Joillakin savustajilla on erikoisia kikkoja suolaukseen: kypsä ja kuuma kala upotetaan kylläiseen suolaliuokseen lyhyeksi ajaksi ja aika mitataan tarkasti sekuntikellolla. Jos kala on upoksissa hiukankin liian pitkään, on se jo liian suolaista. Savumies kuitenkin suolaa kalansa perinteisellä menetelmällä. Savustusta vasta opettelevan kannattaa aloittaa lohesta, sillä se onnistuu varmimmin. Siika sen sijaan on esimerkki vaikeammasta kalasta, sen kanssa saa olla tarkkana, että kypsyminen ei mene yli. Kalojen lisäksi voi savustaa lihaakin, mutta tähän Savumies ei ole perehtynyt."

Savumies on perehtynyt savustamiseen haastavissa sääolosuhteissa. Huomaa omenapuun takaa tupruava savu.

Miten prosessi siis käytännössä hoidetaan?

"Ensin käydään kalassa tai kalatiskillä ja kalat suolataan vähintään muutamaa tuntia ennen savustusta. Savustuspöntön alatilaan sytytetään tuli. Pöntön annetaan lämmetä kolmisen varttia ennen kuin kalat laitetaan kypsymään. Hieman ennen kaloja laitetaan ylätilaan puulastut. Savun alkaessa muodostua kalat asetellaan paistotilan ritilälle ja ne saavat kypsyä luukun takana 30–40 minuuttia. Kalojen kypsymisen ajan pesässä saa olla mieto tuli. Pienemmät kalat ja fileet valmistuvat nopeimmin. Kala on kypsää, kun evä irtoaa nykäistessä."

Mistä olet oppinut tämän kaiken?

”Aloitin savustamisen jo lapsena perheemme mökillä Munsalassa. Siellä savustimme kalaa jopa neljä kertaa viikossa, ja opin homman isääni seuraamalla. Savustamaan oppii kuitenkin myöhemmälläkin iällä, tarvitaan vain savustuspönttö! Rautakaupoista saa sähkölläkin toimivia savustuspönttöjä, joilla on helppo aloittaa. Kunnon savua tupruttava savustuspönttö taitaa sopia vain omakotitaloasukeille tai mökkiläisille… Savustaa voi myös ihan tavallisessa uunissa savustuspussin avulla.”

Savustaminen kuulostaa oikeastaan aika helpolta! Pitäisiköhän minun alkaa nyt savustaa?

”Kyllä isi – … eikun Savumies savustaa.”

Savumies lapsuutensa savustusmaisemissa

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Broileri-kasvisnuudelit


Nuudeliwokki on helppoa ja herkullista kesäruokaa. Tein tätä juuri toisen kesätyöviikkoni päätteeksi. Wokki valmistuu nopeasti, joten se on oikeastaan pikaruokaa, tosin terveellistä sellaista. Tämä wokki ei ole kastikemainen vaan koostuu paistetusta broilerista ja kasviksista sekoitettuna kypsiin nuudeleihin.

Olen valmistanut nuudeleita hyvin harvoin. Voisin laskea nuudelikokkaukseni yhden käden sormilla. Kuulostaa varmasti oudolta, sillä nuudelithan ovat edullisuudessaan opiskelijoiden peruselintarvike! Ongelma on kuitenkin tainnut olla siinä, että olen ollut vähän sekaisin nuudeleiden maailmassa. Joskus luulin, että nuudeleita saa vain kammottavan makuisina pikaversioina. Nyt kun tiedän, että nuudelit ovat varteenotettava lisuke aasialaisiin ruokiin, olen edelleen hieman pihalla nuudeleita valitessani. Muna-, vehnä-, maissi-, riisi- ja ties mitkä nuudelit tuijottavat minua kaupan hyllyltä tuntemattomina ja pelottavina paketteina, ja saavat minut ottamaan pari askelta eteenpäin tuttujen ja turvallisten riisien ja pastojen luokse.


Olen kuitenkin päättänyt avata sydämeni, mieleni ja suuni nuudeleille, sillä olen kyllä saanut syödä todella herkullisia nuudeliruokia, jopa opiskelijaruokaloissa. Lueskelin hieman netin reseptiarkistojen nuudeliohjeita ja päädyin valitsemaan kaupasta munanuudeleita. En edelleenkään tiedä, mitä käytännön eroa eri nuudeleilla on keskenään, mutta munanuudelit eivät ainakaan olleet huono valinta. Jos joku on nuudeliasiantuntija, minua saa mielellään valaista nuudelien ihmeellisestä maailmasta vaikka kommenttiboksiin.

Kaupan nuudelihyllyltä selvittyäni minun oli vielä soitettava isosiskolleni ja kysyttävä nuudeliwokin maustamisesta. Tarjolla on nimittäin todella paljon erilaisia fondeja ja maustekastikkeita, joilla wokkiruokiaan voi maustaa. Muistin siskoni käyttäneen aasialaisiin ruokiin jotakin pahanhajuista, mutta kumma kyllä hyvän maun antavaa litkua. Kyse oli kuulemma osterikastikkeesta! Lisäsin sitten tilkan osterikastiketta omaankin wokkiini. Se antoi ruokaan jännän suolaisenmakean aromin. Kannattaa kokeilla!


Broileri-kasvisnuudelit

300-500 g broilerin fileepihvejä haluamallasi marinadilla
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
½ kesäkurpitsaa
rasiallinen sokeriherneen palkoja
1 valkosipulin kynsi
1-2 rkl soijakastiketta
1-2 rkl osterikastiketta
currya
cayennepippuria
paprikamaustetta
inkivääriä
öljyä paistamiseen
2-4 hengen annos nuudeleita

Leikkaa kasvikset ja broilerin fileepihvit mukaviksi suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuullota hienonnettua valkosipulia hetki wokkipannussa ja paista broilerinpalat. Siirrä broileri syrjään odottamaan ja wokkaa kasvikset. Lisää broilerit takaisin pannulle ja mausta wokki. Käytä soija- ja osterikastiketta ruokalusikallinen kerrallaan makusi mukaan. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja sekoita ne wokin joukkoon.