Kurpitsapiirakka

Lähtökahvit

Kaivakaapas kurpitsasoseet pakastimesta, nyt tehdään kurpitsapiirakkaa! Kurpitsapiirakka on erään suosikkiopettajani bravuuri ja sain muutama viikko sitten maistaa tätä ihanaa piirakkaa hänen leipomanaan. Edellisessä postauksessa koverrettiinkin kurpitsaa juuri tätä varten. Kurpitsapiirakka on melko harvinaista herkkua meilläpäin, mutta Pohjois-Amerikassahan tämä on todellinen perinneleivonnainen, jota tarjotaan ainakin kiitospäivän ja joulun aikaan. Amerikkalaisia on helpotettu kurpitsapiirakan teossa aika paljon, sillä kurpitsasosetta saa ostaa sikäläisistä kaupoista valmiina. Ei sen valmistus toki ole mahdotonta itsekään. Kurpitsanpalat keitetään pehmeiksi ja soseutetaan. Soseesta erottuu vielä paljon nestettä, joka pitäisi saada valutettua pois. Virpin niksi oli laittaa kurpitsapalat pehmenemään mehumaijaan, jolloin nestettä poistuu jo keittämisvaiheessa mehun muodossa. Kun valmiin kurpitsasoseen pakastaa, sulatusvaiheessa nestettä erottuu edelleen, mutta toisaalta kosteasta soseesta tulee erilaista piirakkaa kuin kuivasta. Itse valutin pois kaikki nesteet, mitä sulatuksessa kurpitsasoseesta irti tirisi. Kurpitsan kanssa touhuilustani voit lukea lisää täältä.

"Kuivaa" kurpitsasosetta

Kurpitsapiirakan halusin valmistaa lähtökahveilleni, kun naapurin ystäväperhe saapui antamaan minulle lähtöhalaukset ennen Italiaan lähtöäni. Ensimmäistä kurpitsapiirakkaani pääsi maistelemaan yhdeksänpäinen makuraati. Piirakka oli onnistunut tosi hyvin ja ihastutti kaikki. Kurpitsapiirakka on hieman kuin mausteista juustokakkua, mutta toisaalta rakenteeltaan keveämpää. Suussa sulavaa… Kiitos vielä Virpille loistavasta ohjeesta, joka jää käyttöön!

Kurpitsapiirakka

Pohja:

50 g voita tai margariinia

2 dl vehnäjauhoja

½ dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

2 rkl kylmää vettä tai maitoa

Täyte:

4 dl (sokeritonta) kurpitsasosetta

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl fariinisokeria (tai ½ dl hedelmäsokeria)

2 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

ripaus suolaa

ripaus inkivääriä

ripaus kanelia

Paistaminen: 200 °C 10–15 minuuttia, 175 °C noin 40 minuuttia

Nypi voi, jauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe, lisää kylmä neste ja sekoita taikinaksi. Voitele noin 24 cm:n piirakkavuoka ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Käytä tarvittaessa jauhoja apuna. Paista pohjaa 200 °C:ssa uunin alimmalla tasolla 10–15 minuuttia. Sekoita kaikki täytteen aineet yhteen. Kaada täyte esipaistetulle piirakkapohjalle ja paista 175 °C:ssa uunin alimmalla tasolla 20 min ja loput 15–20 minuuttia uunin keskitasolla. Anna piirakan hyytyä ja vetäytyä ja tarjoa haaleana tai kylmänä vaniljakastikkeen, jäätelön tai kermavaahdon kera.

Nooran raparperikakku

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

... oli tällainen herkkulöytö!

Raparperimätäs takapihallamme tuottaa taas kirpeää satoaan. Meillä on leivottu tänä keväänä jo useita iki-ihania raparperikeikauksia ja kokeiltu paria uuttakin raparperiohjetta. Minulla on ollut tavoitteena löytää jokin superhyvä uusi raparperiresepti ja lopulta pienen soveltamisen jälkeen se löytyikin.

Viime kesätyöpaikkani kahvihuoneessa joku tarjoili todella herkullista pehmeää raparperikakkua. Olin ottanut ohjeen talteen, mutta en tainnut ehtiä kokeilemaan sitä viime vuonna. Nyt kaivoin reseptin uudelleen esiin. Alkuperäiseen herkut.netistä printattuun reseptiin tein pieniä muutoksia: lisäsin vähän omia mausteita taikinaan ja tein taikinan muutenkin hieman omalla tyylilläni. Lopputuloksena oli juuri toiveideni mukainen ihana raparperikakku, joka oli kaiken lisäksi todella nopea ja helppotekoinen. Suosittelen!

Nooran raparperikakku

2 kananmunaa

2 dl sokeria

1 dl maitoa

1 dl kermaa

1 dl voisulaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljasokeria

Päälle:

5 dl raparperia kuorittuna ja pilkottuna

50 g pehmeää voita

1 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

Paistaminen: 200 °C, 30–40 minuuttia

Vaahdota kanamunat ja sokeri. Lisää vaahtoon ensin nestemäiset ainekset ja sitten yhteen sekoitetut kuivat aineet. Pingota leivinpaperi suuren irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin, voitele vuoan reunat ja kaada taikina vuokaan. Ripottele pinnalle raparperipalat. Nypi päällyksen pehmeä voi, vehnäjauho ja sokeri murumaiseksi seokseksi ja ripottele raparperipalojen päälle. Paista 200 °C:ssa noin 30–40 minuuttia. Nauti kanelilla ja sokerilla maustetun kermavaahdon kera.

Onko teillä muuten vinkkejä siihen, miten raparperin saisi tuottamaan käyttökelpoista satoa mahdollisimman pitkälle kesään? Alkukesän tiuhan sadonkorjuun jälkeen meidän raparperimme tuottaa melko puisevaa vartta. No, toisaalta raparperin kuuluukin olla kausiherkku ja kesän edetessä siirrytään aina uusiin satoihin. Meille on ostettu jo pari mansikkaroppostakin, esimakua Espanjasta ennen Suomen satokautta.

Äidin suunnittelema ja kuvaama tarjoiluehdotus

Voi, miten ihanalta tuntuu viettää kesää jälleen omassa paratiisikaupungissani Raumalla. Kesäisen Rauman aion esitellä teillekin tänä kesänä, sillä viime kesänä se jotenkin jäi. Oma kesäni sujuu tänä vuonna kyllä täysin työn merkeissä, mutta toisaalta odotan suurella innolla ja oppimishalulla kahta tämän kesän työtäni. Pitkän aherruksen jälkeen minulle on luvassa ainutlaatuinen palkinto syksyllä, ja sitä ajatellen jaksan kyllä ahertaa vaikka niska limassa. Tähän palkintoon pääsette tutustumaan tekin sitten blogini myötä, mutta pidetään teitä lukijoita (lukuun ottamatta jo asialla toitottamaani lähipiiriä) vähän jännityksessä. ;)

Alkavan kesän terveiset Raumalta!

Teinin omenatorttu

Mikäli viimeaikojen lehtikirjoituksia on uskominen, suomalaiset heittävät pois kammottavia määriä ruokaa. Näin joulun välipäivinä en ole voinut olla ajattelematta asiaa. Haluaisin nähdä sen perheen, joka onnistui syömään joka ikisen murusen jouluruuistaan. Ainakin meidän muutaman hengen taloutemme syyllistyi ruuan poisheittoon, vaikka yritimme valmistaa ruokaa tavallista vähemmän ja söimme jouluruokia vielä muutamana päivänä joulun jälkeen. Tunsin itseni taas suuremman luokan ympäristörikolliseksi kumotessani eilen viimeiset surullisen näköiset joululaatikoiden rippeet jääkaapin perältä roskikseen. Niin, kaiken huipuksi vielä roskikseen, sillä kompostimme on ollut jo hyvän aikaa umpijäässä.

Ystäväperheemme kanssa eilen iltaa viettäessämme opin loistavan vanhan kansan sanonnan: ”Joka ei mieltään pahoita, se ei tapojaan paranna.” Asiayhteys, jossa sananparsi mainittiin, oli jokin ihan muu, mutta viisaus palasi mieleeni pohtiessani tapaamme haaskata ruokaa. Omatuntoni kolkuttaa ja olen valmis parantamaan tapani – mutta miten? Minun on vaikea välttyä tekemästä ruokarikoksia ainakin Turussa yhden hengen kodissani, jossa ei ole tilaa pakastimelle eikä taloyhtiökään kerää kompostijätettä. Pyrin tietysti ostamaan ruokaa vain sen verran, mitä tarvitsen, mutta uusia uudenvuodenlupauksia en tällä saralla osaa tehdä. Kenelle teistä on muuten pienenä sanottu, että Afrikan lapset olisivat onnellisia siitä ruuasta, mitä itse on lautaselleen tähteiksi jättänyt? Minulle ei moisia älyttömyyksiä ole sentään kotona lauottu, mutta tarhassa ja koulussa kylläkin. Omissa muistikuvissani olen ollut kiltisti kaiken ruokansa syövä lapsi, mutta niinä harvoina kertoina, kun ruokaa on jäänyt lautaselleni, olisin kovin mielelläni lähettänyt kaiken Afrikkaan. Mutta kukaan ei antanut minulle kirjekuorta sitä varten! Mikään ei ole niin helppoa kuin antaa ihmisille tuomioita ja syyllistää kansalaisia milloin mistäkin, mutta harvemmin kenelläkään on antaa oikeasti toimivia keinoja tapojen parantamiseen. Toisenlaisia ruokarikoksia pohdittiin esimerkiksi uusimmassa Olivia-lehdessä. Toimittaja selvitti eettisiä ja ympäristöystävällisiä keinoja lihan kuluttamiseen, mutta lopputulos oli masentava: niitä ei ole. Mutta eipä kasvissyöntikään autuaaksi tee. Mitenkäs vaikkapa ne kaikki proteiininlähteet tänne Suomen perukoille oikein kuljetetaan?

Joulukalkkunamme oli herkullinen, mutta puolikkaanakin mahdotonta syödä kokonaan...

Mutta jo riittää mielensä pahoittaminen, keskitytään sen sijaan parantamaan tapojamme siltä osin kuin osaamme. Minulla on yksi mukava kikka ruoantähteille: uusiokäyttö. Joulun alla ilmestyneessä Kodin kuvalehdessä oli loistava kokoelma reseptejä jouluruokien hyödyntämiseen. Jo kerran mainitut laatikkoruoatkin olisin voinut käyttää hyväksi vaikkapa leipätaikinassa, jos olisin vain hoksannut toimia hieman aikaisemmin. Joulupuuromme sai kuitenkin uuden elämän Ahvenanmaan pannukakussa, joka olikin varmasti herkullisinta koskaan syömääni pannaria. Teidän lukijoiden tämän vuoden joulupuurot ovat varmasti jo mennyttä kalua, eikä minun kannata julkaista kyseistä ohjetta nyt, mutta täytyypä muistaa palata asiaan ensi joulun alla!

Tontut tulivat tyytyväisinä katsomaan pannukakuksi muuttunutta joulupuuroa. Valitettavasti heistä vain kahdella on suu!

Veikkaanpa, että useimmilla on kuitenkin joulun jäljiltä vielä kasa joulupipareita. Tämänkertaisessa reseptissä tarvitaan nimittäin 10 piparkakkua. Ympäristön kannalta kyse on toki aika pienestä määrästä uusiokäytettyä ruokaa, mutta hyvä mieli saa nyt riittää. Omenatortusta saa hyvän mielen tietysti usealla muullakin tavalla: sen leipominen on mukavaa ja helppoa, kanelin ja omenan tuoksu tortun paistuessa on valloittava ja maku on suussa sulava. Runsaasti hyvää mieltä sain myös saadessani tarjota torttua ihanille ystävillemme, jotka olivat meillä eilen kyläilemässä. Heidänkin arvionsa mukaan omenatorttu ansaitsi ehdottomasti paikan blogissani.

Omenatortun ohje on peräisin upouudesta joululahjaksi saamastani kirjasta nimeltä Turku lautasella – Kymmenen kiinnostavaa ravintolaa Aurajoen rannalta. Kirjassa esitellään Turun parhaimpia ravintoloita kauniiden kuvien, ravintoloiden ja rakennusten historian sekä tietysti herkullisten reseptien kautta. Teinin omenatorttu ei siis viittaa kehenkään teini-ikäiseen vaan ravintola Teiniin Turun Vanhan Suurtorin laidalla – niin, se tori, jolla joulurauha julistetaan. Ravintola Teinissä olen itse käynyt viimeksi joskus varhaisteini-iässä. Asia on toki korjattava pikimmiten.

Teinin omenatorttua kannattaa ihmeessä kokeilla, sillä siinä on omat erikoisuutensa. Pohjataikina on melko tavallinen, mutta joukkoon puristetaan hieman sitruunamehua. Pohjataikinalle levitetään ennen omenoita piparkakkumurut, jotka tuovat torttuun oman herkullisen makunsa. Täytteeseen tuleva tuorejuusto on mukavaa vaihtelua yleisemmille kerma-, kermaviili tai rahkatäytteille. Mukaan lisätään ohjeen mukaan tilkka hedelmälikööriä, mutta hedelmäliköörin puutteessa käytin mantelilikööriä eli Amarettoa. Vaikken mikään liköörin ystävä olekaan, Amaretto toi torttuun aivan uuden säväyksen.

Teinin omenatorttu

(kaksi tavallisen kokoista torttua)

Pohja:

150 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

3 ½ dl vehnäjauhoja

tilkka sitruunamehua

Täyte:

10 piparkakkua

5 omenaa (esim. Granny Smith)

kaneli-sokeriseosta

100 g maustamatonta tuorejuustoa

2 keltuaista

2 dl kuohukermaa

4 cl hedelmälikööriä (itse käytin Amarettoa ja varovaisena vain 3 cl eli 30 ml)

(muutama ruokalusikallinen sokeria)

Paistaminen: 175 °C, 40–60 minuuttia

Tee ensin pohja vaahdottamalla pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmuna joukkoon hyvin vatkaten ja lopuksi vehnäjauhot sekä tilkka sitruunamehua. Anna taikinan levätä muutama tunti viileässä.

Painele taikina kahden voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Murskaa piparkakut ja ripottele murut piirakkapohjalle. Kuori ja lohko omenat ja pyörittele niitä sokeri-kaneliseoksessa. Asettele lohkot piirakkapohjalle. Täytteeseen ei tule alkuperäisen ohjeen mukaan ollenkaan sokeria, mutta happamat omenat vaativat sitä kyllä. Levitin omenalohkojen päälle vielä useamman ruokalusikallisen sokeria ja lisäsin sokeria jonkin verran myös kermatäytteeseen. Lopputulos ei ollut ollenkaan liian makea.

Piparinmurut pilkottavat omenalohkojen välistä

Sekoita yhteen maustamaton tuorejuusto, keltuaiset, kerma ja likööri. Tuorejuustoa voi olla vaikea saada sekoittumaan, jos se on kovin kylmää, joten ota se jonkin verran aikaisemmin huoneenlämpöön. Oma keinoni on sekoittaa tuorejuusto täytteeseen sähkövatkaimella, jolloin juuston rakenne rikkoontuu helpommin. Varo kuitenkin vatkaamasta kermaa vaahdoksi. Mikäli tuorejuusto jää hieman murumaiseksi, sillä ei ole ainakaan maun kannalta väliä. Kaada kermatäyte omenoiden päälle. Paista torttuja 175 °C:ssa 40–60 minuuttia. Ripottelin jäähtyneelle tortulle tomusokeria ja tarjoilin vaniljakastikkeen kanssa.

Minulla on uudelle vuodelle monta ruokakirjaa tutustuttavaksi. Joulupukki toi Turku lautasella -kirjan lisäksi perintöresepteihin ja tunnelmakuviin keskittyvän Talven juhlat -kirjan sekä isosiskoltani ja lankomieheltäni Edinburghista paksun teoksen makuyhdistelmistä. The Flavour Thesaurus taitaa pistää minut oikein opiskelemaan! Passion for Food oli oma syksyinen synttärilahjani isosiskolle ja Jamie’s 30 Minute Meals isosiskon ostos Edinburghista, mutta kyseiset kirjat ovat varmasti minunkin ilonani Raumalla tänä keväänä. Eniten iloa minulle tuottaa tietysti itse kirjojen omistajan saapuminen Raumalle kevääksi. Tähän aiheeseen palataan vielä!

Hyvää loppuvuotta!

P.S. Älä heitä tortusta jääneitä valkuaisia mäkeen. Niistä saat vaikkapa marenkia.

Omenapaj

Joissakin muissa ruokablogeissa on valiteltu viime aikoina täydellistä ruokainspiraation puutetta. Itselläni ongelma taitaa olla päinvastoin: kesän sato on parhaimmillaan ja tuntuu suorastaan mahdottomalta valita, mitä raaka-aineita omiin kokkauksiini käyttäisin. Leipominen saa aivan uutta virtaa puutarhan ja metsän herkkumarjoista sekä tietenkin helakan punaisista tai raikkaan vihreistä omenista. Kun vihdoin keksii, minkä mättään sadosta sen piirakan haluaa pyöräyttää, alkaa täydellisen leivontaohjeen metsästys. Ja leivontaohjeitahan lehdet ovat nyt pullollaan! Suurin vaikeus taitaakin olla kaikista mielenkiintoisista reseptiehdokkaista sen oikean valitseminen.

Itselläni on ollut tänä kesänä projektina etsiä täydellisten mustikkamuffinssien ohje. Esikuvanani ovat kahviloiden pehmeät ja tuhdit, mutta samalla yksinkertaiset amerikkalaistyyliset mustikkamuffinssit. Toistaiseksi olen löytänyt ihanan mustikka-valkosuklaamuffinssien ohjeen, mutta jos sinulla on reseptikansiossasi se täydellinen ihan vain mustikoista leivottava muffinssiohje, ole kiltti ja pelasta minut pulasta!

Eräs ystäväni haikaili ihanan kannellisen omenapiirakan ohjeen perään. Sattumalta minäkin olin suunnitellut leipovani sellaisen kotipihamme valkeakuulaista. Lupasin omenapiirakkani ohjeen blogiini, sillä kyseessä on se täydellinen amerikkalaistyylinen ”apple pie” -resepti. (Minkähän takia juuri amerikkalaisilla on niin valtavasti himottavia leivonnaisia?) Tämä omenapajohje on tietysti peräisin äitini erehtymättömien reseptien kokoelmasta. Viikonloppuna omenapajta leipoessani äiti kertoi kokeilleensa vuosien mittaan monia erilaisia taikinakannen alle leivottavia omenapiirakoita, mutta tämän 70-luvulla MeNaisissa julkaistun ohjeen voittanutta hän ei ollut löytynyt. Hieman happamista omenista ja mureasta, ilman kohotusainetta leivotusta taikinasta tehty omenapaj on kerta kaikkiaan herkullinen, joten mitäs me tytöt sitten enää hukkaisimme aikaamme parempien ohjeiden metsästykseen. Toivottavasti minäkin löydän vielä sen oikean mustikkamuffinssireseptin – viimeistään sitten lapsilleni ja heidän ystävilleen annettavaksi!

Omenapaj

Pohja:

3 dl vehnäjauhoja

100 g voita

4 rkl kylmää vettä

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

Täyte:

500 g omenoita

1 tl kanelia

vajaan puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori

1 dl sokeria

1 dl rusinoita

kananmunaa voiteluun

Paistaminen: 220 °C noin 10 minuuttia + 170 °C noin 25 minuuttia

Nypi jauhot ja muutaman tunnin huoneenlämmössä pehmennyt (puolikova) voi murumaiseksi. Lisää taikinan joukkoon kylmään vesitilkkaan sekoitettu sokeri ja suola. Vaivaa taikina käsin tasaiseksi. Anna taikinan seistä jääkaapissa 10–15 minuuttia ennen kaulitsemista.

Leikkaa puhdistetut omenat pieniksi lohkoiksi. Sekoita omenalohkoihin sitruunan mehu ja raastettu kuori sekä kaneli. Lisää sokeri omenalohkojen joukkoon vasta juuri ennen piirakan täyttämistä, jotta omenat eivät vetisty.

Jaa taikina kahteen osaan, joista toisessa on hieman enemmän. Kaulitse leivinpaperin päällä isommasta osasta ohut pyöreä levy piirakan pohjaksi ja reunoiksi. Nosta levy leivinpaperin avulla piirakkavuokaan ja painele se kiinni vuoan pohjaan ja reunoihin. Poista mahdollinen ylimääräinen taikina veitsellä. Kaulitse pienempi osa taikinaa leivinpaperin päällä piirakkavuoan kokoiseksi kanneksi.

Sekoita sokeri nyt omenalohkojen joukkoon ja täytä piirakka omenoilla. Ripottele lohkojen joukkoon rusinat. Nosta taikinakansi leivinpaperin avulla omenoiden päälle. Siisti taikinan reunat terävällä veitsellä. Mahdollisista ylimääräisistä taikinanpaloista voit tehdä piirakan pinnalle koristeita esimerkiksi piparkakkumuoteilla. Voitele piirakka kananmunalla ja painele haarukalla taikinakanteen reikiä. Paista piirakkaa ensin 220 °C:ssa noin 10 minuuttia ja jatka 170 °C:ssa noin 25 minuuttia. Tarjoa piirakka kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. Vinkki: Tee vaniljainen vaahto puoliksi vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta ja puoliksi vispikermasta, mausta makusi mukaan sokerilla ja vaniljasokerilla.

Helpoin ja herkuin omenapiirakka

Tämä omenapiirakka on todella nopea ja vaivaton tehdä, mutta se on yksi parhaista, joita tiedän. Pehmeä pohja ja päälle tuleva kermaseos tekevät piirakasta ihanan mehevän. Alkuperäinen ohje on Ruokamaailmasta, mutta olen viilannut sitä vähän. Omenapiirakka on mielestäni täydellinen arkiherkku ja ilahdutin tällä töistä kotiin palaavat vanhempani. Minullahan on joululomailevana aikaa leipoa!

Omenapiirakka:

Pohja:
75 g voisulaa

1 dl sokeria

1 dl ruokakermaa

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

2-3 omenaa lohkoina (esim. kirpeä Granny Smith)

ripaus mantelirouhetta

Päällys:

1 dl ruokakermaa

1 kananmuna

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Tarjoiluun: Vaniljakastiketta

Paistaminen: 200 °C, 15+15 min

Sekoita voisula, sokeri, ruokakerma ja kananmuna keskenään. Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää nämä taikinaan. Kaada pohjataikina korkeareunaiseen piirakkavuokaan. Asettele omenalohkot pohjataikinan päälle ja ripottele omenalohkoille halutessasi hieman mantelirouhetta. Paista 200 °C:ssa 15 minuuttia. Sekoita sillä aikaa päällyksen aineet yhteen. Kaada kermapäällys tasaisesti esipaistetun piiraan päälle. Jatka kypsentämistä vielä noin 15 minuuttia, kunnes piirakka on kypsä. Anna piirakan jäähtyä ja tarjoa vaniljakastikkeen kanssa.