Silakkapihvit halsterissa

Kesä lautasella

Voisiko olla kesäisempää ruokaa: uusia perunoita, silliä ja munavoita sekä halstrattuja silakkapihvejä? Silakkapihvit (ja silakat yleensäkin) ovat suurta herkkuani, mutta en ole koskaan aiemmin valmistanut niitä itse. Uusimman Maku-lehden sivulta bongattu ohje houkutteli heti yrittämään, erityisesti kun saatesanoina oli ”helppoa ja nopeaa mökkiolosuhteissakin valmistettavaa ruokaa”!

Alkuperäinen ohje neuvoi kypsentämään pihvit grillissä, mutta isä tuli elvistelemään keittiöön hienon halsterin kanssa. Nipistimme pihvit siis halsterin väliin ja viritimme halsterin grillitulen päälle. Silakkapihvien nahka rapeutui ihanasti! Pihvit voi paistaa hyvin myös pannulla, jos grillausmahdollisuutta ei ole.

Sanomattakin selvää, että maku oli herkullinen! Silakkafileiden väliin laitettu tuoreilla yrteillä höystetty valkosipulituorejuusto korosti silakan makua erinomaisesti. Tämän kokemuksen perusteella taidan uskaltautua silakoiden valmistukseen toistekin. Yksi suurimmista silakkaherkuistani on kummitätini valmistamat sinappisilakat. Kun pääsemme sen herkun pariin, voisimme isosiskoni kanssa vetää kahdestaan napaamme koko jättimäisen silakkapurkillisen... Ehdotinkin siskolleni, että voisimme kokeilla sinappisilakoiden tekoa joskus itsekin. Katsotaan miten käy...!

Silakkapihvit halsterissa

600 g silakkafileitä

suolaa

200 g valkosipulituorejuustoa

tuoretta basilikaa

tuoretta oreganoa

tuoretta ruohosipulia

mustapippuria

Levitä silakkafileet työtasolle nahkapuoli alaspäin. Etsi fileille samankokoiset parit. Ripottele fileille suolaa. Sekoita valkosipulituorejuustoon silputut tuoreet yrtit ja mausta mustapippurilla. Levitä tuorejuustotäytettä reiluhko kerros puolelle silakkafileistä ja paina toiset fileet pariensa päälle. Paista fileet grillissä halsterilla tai ilman. Myös paistinpannu käy. Tarjoa uusien perunoiden kanssa.

Mitenköhän me maltetaan lähteä täältä kotipihalta muutaman päivän päästä Barcelonaan? Koitetaan treffata kuitenkin vielä ennen sitä!

Chili-lohi kookosriisillä

Vieläkö lohiruuat maistuisivat?

Tämä ohje on jälleen yksi uusi suosikkiruokani. Makeanmuikeaa chili-lohta ja täyteläistä kookosriisiä ei juuri nyt voita mikään! Aiemmin julkaisemistani ohjeista ihanakala ja lohipelti ovat selvästi päässeet teidänkin suosionne, joten jos yhtään luotatte minuun näissä lohiasioissa, tuskin petytte tähänkään.

Ohje on peräisin Sara la Fountainin uudehkosta ruokakirjasta nimeltä Passion for Food. Meidän kirjahyllyssämme se on isosiskoni omaisuutta, lahjana minulta. Kirja on aika hauska: joka kuukaudelle on omat ruokaohjeensa yhtenevin teemoin. Olisikohan chili-lohi löytynyt jostain mausteisten syysiltojen seasta… Saahan sitä toki tehdä keväälläkin!

 

Lohifilee saa pinnalleen aivan ihanan aasialaistyyppisen kastikkeen, jota saa olla runsaasti. Alkuperäisessä ohjeessa 800–1000 g:n fileelle valmistetaan alla oleva määrä kastiketta, mutta meillä sama määrä levitettiin puolen kilon fileelle. Isommalle kalanpalalle tekisin ehdottomasti tupla-annoksen, sillä kala saa peittyä tähän herkulliseen kastikkeeseen eikä vain ottaa siitä pientä pintaväriä. Tulisuutta pelkäävien lohduksi kastike ei ole itsessään ollenkaan tulinen. Mutta tulisuutta rakastavien lohduksi kalan pinnalle saa koristeluvaiheessa pilkkoa toki niin paljon chiliä kuin sielu sietää.

 

Lohifileen paistuessa uunissa on aika tehdä tuiki tavallisesta riisistä uskomattoman herkullinen lisuke. Kookoskermalla, nokareella voita ja parilla muulla taikasanalla riisistä tulee samettinen herkku, jota söisi ihan sellaisenaan. Tai ainakin muidenkin ruokien kuin vain chili-lohen lisukkeena.

 

Jos paheenasi ovat liian suuret annoskoot, chili-lohi ja kookosriisi ovat vaarallista ruokaa. Niitä haluaa syödä lisää, vaikka olisi jo ihan täynnä.

Chili-lohi

(meri)lohifilee (n. 500g)

maustekastike:

4 rkl hoisinkastiketta

1 rkl soijakastiketta

2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

1 ½ rkl sweet chili -kastiketta

2 rkl misotahnaa

koristelu:

½ chiliä siemenet poistettuna, renkaiksi leikattuna

tuoretta persiljaa tai korianteria

1 kevätsipuli silputtuna

Paistaminen: 170 °C, noin 30 minuuttia

Sivele uunivuoka rypsiöljyllä ja aseta lohifilee vuokaan nahkapuoli alaspäin. Kuori ja raasta inkivääri ja sekoita kastikkeen ainekset yhteen. (Hoisinkastikkeita, misotahnoja sun muita löytyy kaupasta etnisten ruokien hyllystä. Misotahnaa myydään pienissä pahvilaatikoissa, joissa on pieniä annospusseja.) Levitä kastike lohifileen päälle. Paista kalaa 170 °C:ssa noin 30 minuuttia. Koristele valmis kala chilillä, tuoreilla yrteillä ja silputulla kevätsipulilla.

Kookosriisi

4 hengen annos keitettyä pitkäjyväistä riisiä

1 ½ dl kookoskermaa

5 rkl maitoa

3 rkl voita

2 rkl kookoshiutaleita

2 ½ rkl limettimehua

suolaa

Keitä pitkäjyväistä riisiä neljän hengen annos pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita kypsän riisin joukkoon kookoskerma, maito, voi, kookoshiutaleet ja limetin mehu. Anna lämmetä liedellä. Mausta tarvittaessa suolalla. Tarjoile riisi lohen lisukkeena.

Sushikoulu vasta-alkajille

Trendiruuasta tuli tavisten herkku

Sushi on varmasti viime vuosien trendikkäimpiä ruokia. Vielä jonkin aikaa sitten en voinut käsittää, miksi raaka kala (hyi), levä (yök) ja kylmä riisi (häh) voivat olla kenenkään mielestä hyvää. Kauniista ulkonäöstä huolimatta sushi ei mielestäni edes näyttänyt ruualta. Miten ihmeessä nuo pikku legopalikat saivat muka joillakin veden herahtamaan kielelle? Olin jo kehittänyt teorian siitä, että joku trendipelle oli kerran käynyt Japanissa ja kerskui sen jälkeen kaikille syöneensä sushia. Niinpä kaikki muutkin pikku trendipellet alkoivat teeskennellä pitävänsä sushista, jotta eivät olisi yhtään vähemmän trendikkäitä kuin ensimmäinen trendipelle.

Oma pikku trendipellesiskoni vei minut kerran syömään sushia Turussa. Vaikka kuinka olisin halunnut olla hieno trendipelle, kokemus jäi mielestäni laihaksi. Ei sushi pahaa ollut, mutta se ei vain maistunut juuri millekään. Rivien välistä ymmärsin, että paikka oli muullekin seurueelle vähän pettymys. Toinen sushikertani oli kuitenkin kaikkea muuta. Isosiskoni teki kotona itse sushia koko perheelle ja me kaikki olimme aivan myytyjä. Syy trendipellejen sushi-innostukseen siis ratkesi: sushi on yksinkertaisesti todella herkullista.

Isosiskoa ei onneksi tarvinnut kauaa houkutella pitämään minulle sushikoulua. Toiseksi oppilaaksi saimme isosiskoni ystävän, joka on kyllä myös minun ystäväni. :) Japanilaiset mestarikokit harjoittelevat sushin tekoa vuosikaudet ja ihan vain suomalaisten harrastajienkin joukossa on varmasti todellisia asiantuntijoita ja taitureita. Tärkeintä meille oli kuitenkin vain herkullinen ja kaunis lopputulos. Jos kiinnostaa, tervetuloa mukaan sushikouluun vasta-alkajille!

Aloitetaan ruokakaupasta. Hyvän sushin salaisuus on täydellisessä tuoreudessa ja kaikkein ehdottominta se on kalan kohdalla. Kun ryhdyt tekemään sushia, kerro aikeesi ehdottomasti myös kalatiskillä, jotta saat kaikkein tuoreinta kalaa. Meidän sushimme oli tehty tuoreesta merilohesta ja graavisiiasta. Kummallista, mutta totta, raa’an kalan syöminen ei ole ollenkaan ällöttävää! Elämys muistuttaa graavikalan syömistä, ei sen kummempaa. Kalatiskiltä voi napata mukaan myös muita mereneläviä, kuten katkarapuja tai vaikkapa mätiä. Rapuja myydään myös sushirullien sisään laitettavina raputikkuina sillihyllyssä.

Saalista kala- ja vihannesosastolta

Kalan lisäksi sushiin kuuluvat erilaiset kasvikset ja vaikkapa sienet. Vain mielikuvitus on rajana, mutta me vasta-alkajat aloitimme turvallisesti kurkusta, porkkanasta, paprikasta ja avokadosta. Loput sushitarvikkeet löytyvät helposti yhdestä hyllystä, jostain sieltä muiden etnisten ruokatarvikkeiden välistä. Sushin tekoon tarvitaan tietysti sushiriisiä ja sen maustamiseen riisiviinietikkaa. Mukaan tarvitaan vielä leväarkkeja, wasabia eli vihreää tulista piparjuuritahnaa, inkivääripikkelssiä sekä ihan tavallista soijakastiketta ja majoneesia. Sushirullien muotoilemiseen tarvitään lisäksi bambumatto, jonka senkin löytää ihan siitä samasta ruokakaupan hyllystä. Sitten vain sushin tekoon… Kyllä, se on haastavaa, mutta ei, se ei ole vaikeaa. Jep, se vie aikaa, mutta se on myös loistavaa ajanvietettä!

Sushiriisin keittäminen

(Me teimme puolitoistakertaisen annoksen. Ohje on pienestä Ruokasuosikit: Sushi -kirjasta)

300 g sushiriisiä

3 ½ dl vettä

2 rkl riisiviinietikkaa

1 rkl sokeria

½ tl suolaa

Ennen keittämistä huuhtele raaka riisi kylmällä vedellä esimerkiksi siivilän avulla. Huuhtele, kunnes vesi on kirkasta, valuta riisi ja lisää kattilaan veden kanssa. Keitä tiiviin kannen alla miedolla lämmöllä hauduttaen noin 15 minuuttia. Kumoa riisi laakeaan astiaan. Sekoita riisiviinietikka, sokeri ja suola yhteen ja levitä mausteseos tasaisesti riisin joukkoon käännellen riisiä varovasti lastalla. Varo voimakasta sekoittamista, mikä rikkoo riisinjyvät. Jatka riisin pöyhimistä ja jäähdyttämistä huoneenlämpöiseksi. (Uskokaa tai älkää, sushikirjassa tässä käsketään käyttää viuhkaa!!!) Käytä riisi samana päivänä. Peitä tarvittaessa kostealla liinalla, mutta älä pane riisiä jääkaappiin.

Kaiken maailman lutraamista...

... ja viuhkomista. Kyllä tää menee jo trendipelleosastoon.

Raaka-aineiden esivalmistelut

Leikkaa vihannekset kapeiksi tikuiksi ja kalat riisipallojen päälle laitettaviksi ohuiksi siivuiksi tai rullien sisään laitettaviksi suikaleiksi. Leväarkit eivät tarvitse mitään esikäsittelyä. Kun käytät levää, sileä puoli on ulkopuoli ja karhea puoli tulee riisiä vasten.

Sormisushit eli nigirit

Sushiriisipallojen muotoilu onnistuu hyvin käsin. Riisin käsittelyyn tarvitset pienen vesikulhon, jossa voit kastella sormiasi vähän väliä. Sushiriisi nimittäin tarttuu kuin liima kuiviin sormiin. Muotoile riisistä suupalan kokoisia pyöreitä tai soikeita palloja. Sipaise riisipallon päälle pieni määrä wasabia – ihan vain pieni vihertävä läikkä riisin pinnassa riittää, wasabi on nimittäin todella voimakkaan makuista ja voi poltella suussa. Aseta pallon päälle sopivan kokoinen kalasiivu. Valmis!

Erilaisia nigiri-suhipaloja: Lohta sekä graavisiikaa ja avokadoa levällä vyötettynä

Sushiveneet eli gunkan magi

Muotoile riisistä halkaisijaltaan soikea lieriö. Taita leväarkista leveydeltään lieriön korkuinen suikale ja kääri se riisilieriön ympärille pehmittämällä ja kiinnittämällä levää veden avulla. Sipaise veneen päälle hieman wasabia ja täytä vene vaikkapa mädillä.

Epäselvä, mutta havainnollistava kuva

Valmiit mätiveneet

Sushirullat eli makit

Aseta leväarkki bambumaton päälle. Jos haluat pienempiä rullia, taita ja repäise leväarkki puoliksi. Levitä sushiriisiä leväarkille ohueksi ja tiiviiksi kerrokseksi sormin painelemalla. Jätä leväarkin ulkoreunaan sentin verran tyhjää tilaa. Sipaise riisin alareunan tienoille wasabia tai pursota majoneesia – tai molempia. Asettele riisille pitkittäin kasviksia ja kalasuikaleita. Valitse muutama raaka-aine, jota käytät. Lähde rullaamaan sushia bambumaton avulla tiiviiksi rullaksi, vähän niin kuin rullaisit ilmapatjaa. Leikkaa saumapuoli alaspäin oleva rulla annospaloiksi terävällä vedellä kastellulla veitsellä. Riisi tarttuu veitseen helposti, joten pyyhi veistä leikkaamisen välissä.

Kokeile myös tätä: puolikkaalle leväarkille pestoa, lohta ja rucolaa

Keikausrullat

Aseta leväarkki bambumaton päälle ja levitä koko arkin päälle ohut kerros riisiä. Levitä tuorekelmu riisin päälle ja käännä koko levy toisinpäin. Aseta leväarkin alareunaan haluamasi täytteet. Kääri arkki tiiviisti rullalle bambumaton avulla vetäen tuorekelmua pois välistä. Kierittele sushirullat seesaminsiemenissä ja leikkaa rulla annospaloiksi.

Nappisuoritus muuten, mutta sauma saisi olla alaspäin leikatessa

Munakassushi

3 kananmunaa

½ tl sokeria

1 tl riisiviinietikkaa

½ tl soijakastiketta

ripaus suolaa

öljyä paistamiseen

Vatkaa munat kevyesti rikki mausteiden kanssa. Paista munakas paistinpannulla kunnes pinta on hyytynyt ja rullaa valmis munakas lastan avulla heti. Anna jäähtyä ja leikkaa kapeiksi paloiksi. Muotoile sushiriisistä palloja tai tee tuorekelmulla päällystetyn bambumaton avulla riisirulla, jonka leikkaat paloiksi. Aseta munakaskiekura sen päälle. Taita levästä kapea suikale ja kääri se vyöksi palan ympärille.

Munakassushit siellä kaiken keskellä. Kohta alkaa olla valmista...

Inspiraatio

Tee sushipaloja mielikuvituksesi mukaan edellä mainituilla tekniikoilla raaka-aineita vaihdellen! Myös vaikkapa munakkaaseen voi kääriä täytteitä.

Tarjoilu

Tarjoile sushipalat heti niiden tekemisen jälkeen. Aseta sushipalat kauniisti tarjolle laakeaan astiaan. Kata kaikille ruokailijoille lautanen, syömäpuikot, pieni kulhollinen soijakastiketta, nokare wasabia ja pieni määrä inkivääripikkelssiä.

The best party platter ever!

Vihreä wasabinappi, inkivääripikkelssiä sekä soijakastiketta

Syöminen

Ota pieni nokare wasabia puikkoon ja sekoita se soijakastikkeen joukkoon. Voit laittaa wasabia myös suoraan palan päälle. Kasta pala soijakastikekulhoon ja laita sushipala suuhun mielellään kokonaisena. (Suosi siis suupalan kokoisten sushien tekoa.) Nam!

Jos et ole ennen maistanut sushia, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. En voi taata, että kaikki siitä pitäisivät, onhan ihmisillä muutenkin erilainen maku ruuan suhteen. En tosin vielä ole törmännyt ihmiseen, joka hyvää tuoretta sushia maistettuaan ei olisi siitä pitänyt. Sushista saa kyllä vatsansa täyteen, mutta sen syömisestä tulee aina hyvä olo.

P.S. Turustakin saa muuten hyvää ravintolasushia. Sakura on ehdottomasti oma suositukseni. Kado Sushia kehuvat kaikki, mutta itse en sinne ole vielä ehtinyt.

Kylmäsavulohi-tuorejuustopizza

"Mulla ei oo taaskaan mitään tarjollepantavaa!"

Tiedättehän tämän kysymyksen: mitä antaa lahjaksi henkilölle, jolla on jo kaikkea? Jokainen ruuanlaittaja on joutunut varmaan joskus miettimään, mitä hyvää tarjota jollekulle, joka on jo maistanut kaikkea hienoa. Kun olen nyt talven aikana käynyt viikonloppuisin kotona Raumalla, isosiskoni on joka kerta kokkaillut minulle jotakin uutta, hienoa ja ihmeellistä. (Älkää nyt luulko, että minua varten pitäisi kokata jotakin uutta, hienoa ja ihmeellistä, sillä minä en todellakaan ole edellä kuvailtu kaikenkokenut ihminen.) Viikko sitten sain siskon vieraakseni Turkuun, joten olin jo kehittämässä itselleni valtavat suorituspaineet siitä, mitä ihmeellistä onnistuisin pikku keittokomerossani mestarikokkisiskolleni loihtimaan! Idea löytyi kuitenkin yllättävän helposti K-kaupasta nappaamastani ilmaisesta resepti-Pirkasta: Kylmäsavulohi-tuorejuustopizza. Jotakin ihan uutta, yksinkertaista tehdä ja mikä tärkeintä, älyttömän hyvää! Tätä voisi ehdottomasti tarjota hienommallekin väelle. Eikun siis tarjosin jo… hups. ;)

Tässä pizzassa oli monta uutta juttua, joita en ole koskaan ennen pizzanteossa kokeillut. Ensinnäkin kylmäsavulohi pizzan täytteenä oli minulle ihan uusi juttu, mutta täytyy todeta, että se sopi pizzaan yllättävän hyvin. Paistetun pizzan päälle lisättävät tuorejuustonokareet korostivat pienellä happamalla maullaan kalaa. Ihastuin myös ideaan levitellä siemeniä pizzan reunoille ”kehykseksi”. Kaunis yksityiskohta. Pirkan ohjeessa taisi olla pinjansiementen tilalla jotakin siemensekoitusta, mutta lähikaupan valikoiman ja oman mieltymykseni mukaan käytin pelkkiä pinjansiemeniä. Pirkan ohjetta muutin sen verran, että tein pizzapohjan äidiltä opitulla, meidän mielestämme maailman parhaalla ohjeella. (Äitini on alkanut käyttää pizzapohjassa tavallisten vehnäjauhojen lisäksi osittain durumvehnäjauhoja. Suosittelemme ehdottomasti!) Omalla pikkuruisella pizzapellilläni pohjasta tuli aika paksu ja siskoni luonnehtikin pizzaa jopa mehevän foccaccian tyyppiseksi.

Pizza teki siis kauppansa. Ollessamme illalla ulkona siskoni ehdotteli jo puoliltaöin: ”Noora, mennään kotiin syömään pizzaa…” No mehän mentiin. :)



Onko baari-illan jälkeen tämän kauniinpaa näkyä?

Kylmäsavulohi-tuorejuustopizza

äidin takuuvarma pizzapohja:

2 dl vettä

½ pss kuivahiivaa (vastaa 15 g tuorehiivaa)

1 tl suolaa

4 rkl oliiviöljyä

5 dl vehnäjauhoja, osa voi olla durumjauhoja

täytteet:

pieni purkillinen tomaattipyreetä

2 rkl vihreää pestoa

1 punasipuli

150 g kylmäsavulohta

pinjansiemeniä

pizzajuustoraastetta

maustamatonta tuorejuustoa

tuoretta basilikaa

Paistaminen: 225 °C, 10–15 minuuttia

Lämmitä vesi hieman yli kädenlämpöiseksi, sekoita kuivahiiva pieneen jauhomäärään ja lisää seos veteen. Lisää suola, öljy ja jauhot. Alusta taikina valmiiksi. Kauli leivinpaperin päälle uuninpellille pyöreä pizzapohja. Anna pizzapohjan kohota liinan alla noin puoli tuntia. Valmistele sillä aikaa täytteet.

Leikkaa punasipuli suikaleiksi ja kuullota suikaleet öljyssä paistinpannulla. Viipaloi kylmäsavulohi suupaloiksi. Levitä kohonneelle pizzapohjalle tomaattipyree ja sen päälle pesto. Ripottele pinjansiemenet tomaattipyreen ja peston päälle pizzapohjan reunoille. Lisää pohjan päälle punasipulisuikaleet ja kylmäsavulohipalat ja ripottele pinnalle haluamasi määrä pizzajuustoraastetta. (Pirkan ohjeessa lukee koko pussillinen, mutta itse pidän vähemmän juustoisista pizzoista.) Paista 225 °C:ssa 10–15 minuuttia. Kun pizza on tullut uunista, ota maustamattomasta tuorejuustosta teelusikan kokoisia nokareita ja lisää tuorejuustonokareet sinne tänne pizzan päälle. Viimeistele koristelu tuoreilla basilikan lehdillä.

Niksi-Noora: Miten kuljettaa kylmänarka elintarvike kotiin paukkupakkasella? Ratkaisu on niin sanottu rintabasilika! (Muista kuitenkin tunkea tuotteet takin alle vasta kassan jälkeen.)

Blogipostausten lisälehdillä:

Sain vaihto-opiskelustaan blogia kirjoittavalta ystävältäni Katjalta The Gorgeous Blogger -tunnustuksen. Tämä on kuulemma kaikille upeille bloggaajille suunnattu palkinto! Oi, kiitos Katja! Nyt minun pitää vastata seuraavaan viiteen kysymykseen ja sen jälkeen lähettää tunnustus eteenpäin toisille upeille bloggaajille.

Milloin aloitit blogisi?

Nooras söta o saltiga syntyi maailmaan Lucian päivänä 2009.

Mistä kirjoitat blogissasi?

Ruuasta, mutta teksteissäni höpistään paljon muustakin. Oikeastaan kirjoitan omasta elämästäni ruuan varjolla!

Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Ehkä juuri se, että ruokaohjeiden lisäksi joutuu lukemaan kaikenlaisia älyttömyyksiä siitä, mitä olen viime aikoina tehnyt. Oma persoonani on aika näkyvässä roolissa verrattuna moniin muihin ruokablogeihin. Yhtenä tärkeimmistä asioista Nooras söta o saltigassa koen blogini iloisen ja humoristisen fiiliksen. Mutta ruokaohjeiden suhteen lupaan yhden erityisjutun: kaikki reseptit ovat takuulla tosi hyviä! Julkaistavien ohjeiden suhteen olen ehdottomasti perfektionisti.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Rakkaaksi muodostunut ruokaharrastus, muiden ruokablogien tuoma esimerkki ja ruokabloggaavan serkkutyttöni kannustus. Olen myös aina rakastanut kirjoittamista.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Bannerin! Muutin sen jo kerran pihapöytäkuvasta tuohon mansikkakakkuun, mutten ole ihan tyytyväinen siihenkään. Muissa blogeissa on niin hienot bannerit… Mutta ehkä mun pitää hommata ensin Photoshop. Ja opetella käyttämään sitä. Jos olisin kuvaamataitoinen ihminen, tekisin käsin jonkun ihanan Nooras söta o saltiga -tekstin, ottaisin kuvan siitä tai muuten skannaisin sen banneriksi… Hei, jos mulla olisi jo kaikkea, uusi banneri olisi hyvä synttärilahja mulle! No on se tietty muutenkin. Hihi.

Annan tunnustuksen eteenpäin serkulleni Piece of Cakeen!

Blinit

Noora tykkää tästä.

Me tapasimme toisemme viikko sitten. Minä ja blinit. Se oli rakkautta ensimaistiaisesta.

Blinit ovat pitkään olleet kokeiltavien ruokien listallani, mutta jostain syystä herkkuhetki on antanut odotuttaa itseään. Nyt kävi kuitenkin niin onnellisesti, että isosiskoni oli juuri testannut onnistuneesti blinien paistoa Pippurimylly-blogista löytyneellä, alkujaan Pirkan reseptillä. Eipä aikaakaan kun paistelimme blinejä uudelleen yhdessä. (No, vaati se vähän aikaa, koska taikinan piti käydä ensin kolme tuntia…) Nyt ymmärrän hyvin, miksi koko kevät tuntuu olevan pyhitetty blineille ja miksi ihmiset ovat niistä niin innoissaan. Ne ovat ihan älyttömän hyviä!

Blinit ovat Venäjältä kotoisin olevia tattariohukaisia, joiden kanssa syödään perinteisesti mätiä, smetanaa ja sipulisilppua. Vaikket olisi koskaan maistanutkaan blinejä, olet tuskin voinut olla huomaamatta ravintoloiden mainostavan niitä koko kevättalven. Perinteisesti blinejä kuuluu syödä laskiaisviikolla juuri ennen paaston alkamista. Syy siihen taitaa olla aika ilmeinen. Mutta kun pysyy jälleen kohtuudessa, blinienkään syömisen jälkeen ei tarvitse paastota pääsiäiseen asti! Blinit olivat mielestäni ennen kaikkea kuohkea herkku. Kuohkeuteen ja blinien paksuuteen syy löytyy varmaankin taikinan kohottamisesta hiivalla ja valkuaisten vaahdottamisesta ennen taikinaan lisäystä.

Blinitaikina on paksuhko

Ensikertalaisille ja kokeneemmillekin bliniviikkojen kävijöille suosittelen ehdottomasti näitä kotitekoisia blinejä. Perheeni muilla jäsenillä oli ravintolablineistä melko vaihtelevia kokemuksia: pahimmillaan blini voi olla rasvassa lillivä lätty. Tokihan blinit paistetaan voissa (margariini tai öljy ei nyt vaan käy!), mutta pannun voiteluun riittää pienempikin voinokare. Kun olet itse pannun varressa, syntyy ainoastaan parasta! Blinien paistoon on olemassa ihan omia pannujakin, mutta me paistoimme blinimme ihan tavallisella pienellä valurautapannulla. Myös ohukaispannu käy erinomaisesti pikkublinien tekoon. Sain muuten isosiskolta paljon kehuja blininpaistostani. Niistä tuli kuulemma kauniimpia kuin hänen aiemmin paistamistaan!

Miss Blini 2011

Blinit

20 g tuorehiivaa tai vajaa pussillinen kuivahiivaa

4 dl maitoa

2 dl kermaviiliä

1 dl tattarijauhoja

2 dl vehnäjauhoja

2 keltuaista

2 valkuaista

1 tl suolaa

30 g voita sulatettuna

Paistaminen: Voita pannulle! …Ja kossu pakkaseen?

Sekoita kermaviili maitoon ja lämmitä kädenlämpöiseksi, kuivahiivaa käyttäessäsi neste saa olla 42 °C. Lisää hiiva joukkoon (kuivahiiva pieneen jauhomäärään sekoitettuna). Vatkaa jauhot kevyesti sekaan. Anna seoksen käydä lämpimässä paikassa noin kolme tuntia.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää taikinaan keltuaiset, suola, sulatettu voi ja valkuaisvaahto. Paista blinit voissa blini-, valurauta- tai ohukaispannulla. Tarjoa blinit heti paistamisen jälkeen haluamallasi tavalla. Me herkuttelimme blineillä smetanan, kirjolohen- ja siianmädin, sipulisilpun ja hunajalla maustettujen suolakurkkujen kanssa. Myös erilaiset kalatahnat ovat suosittu lisäke. Vain mielikuvitus on rajana!

Ystävänpäivähalaukset lukijoilleni!

Sunnuntain värikäs lohipelti

Talviruokien parhaimmistoa



Uunilohi taitaa olla muidenkin kuin minun suurimpia suosikkiruokia. Lohta voi valmistaa uunissa monella tavalla, mutta minun kaksi lempiruokaani ovat jo aiemmin esitelty ihanakala sekä tämä värikäs lohipelti. Niin kauan kuin muistan, äitini on paistanut meille päivälliseksi lohta kermaperunoiden seassa. Viime vuosina hänellä on ollut tapana levittää pellille lohen kaveriksi paljon muutakin: bataattia, porkkanoita, punajuuria, sipulia… Varmasti moni muukin juures ja kasvis, tai vaikkapa sieniä, on pellillä nähty. Olen seurannut lohi- ja juurespellillisen valmistumista lukuisia kertoja ja tänään valmistin ruuan itse. Kirjolohifileen rinnalle pääsi tänään perunoita, bataattia, punasipulia ja porkkanoita. Ai että oli hyvää!

Tällä kertaa pidemmittä puheitta:

Lohi-juurespelti

(Tässä ohje niin kuin tänään sen valmistin. Soveltaminen on sallittua!)

1 kirjolohifilee

4 porkkanaa

5 pientä perunaa

1 pieni bataatti

2 punasipulia

suolaa

pippuria

kuivattuja yrttejä

2 ½ dl ruokakermaa

1 dl maitoa

2 dl kuohukermaa

tuoretta tilliä

Paistaminen: 200 °C, noin 45 minuuttia

Levitä uuninpellille paistopaperi. Aseta kalafilee keskelle nahkapuoli alaspäin. Mausta suolalla ja pippurilla. Pilko porkkanat tikuiksi, perunat ja bataatit siivuiksi ja sipulit lohkoiksi. Levitä kasvikset sektoreittain pellille lohen ympärille. Mausta suolalla, pippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kaada juuresten päälle ruokakerma ja maito. Lisää kuohukerma viimeiseksi sekä juuresten että lohen päälle. Pinnalla oleva kerma ruskistaa ruuan kauniisti uunissa. Paista 200 °C:ssa noin 45 minuuttia. Silppua valmiin lohen pinnalle runsaasti tuoretta tilliä.

Yksi,

kaksi,

kolme!

Loppukesän ahvennyytit sienimuhennoksella

Kesän alussa lupailin grillausohjeita blogiini. Viimein sellainen on luvassa! Tämä grillinyyttiohje sopiikin erinomaisesti syys-kesään, sillä nyytistä löytyvät ahvenfileet mehevöittää ihana sienimuhennos.

Löysin ohjeen jo keskikesällä Iltasanomien Suviherkku-palstalta. Ohjeessa ei ollut kuvaakaan, mutta jo otsikko sai veden kielelle. Sienet jakavat mielipiteet, mutta minulle ne ovat olleet aina suuri houkutus. Mikäli olet samoilla linjoilla, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä ohjetta! Olemme tavallisesti käyttäneet jotakin tuorejuustoa grillinyyttien maustajana ja mehevöittäjänä, mutta sienimuhennoksen käyttäminen ei ole tullut mieleenikään. Kantarelleista tehty muhennos sopi erittäin hyvin yhteen ahventen ja juuresten kanssa. Minulla ei sattunut olemaan tuoreita kantarelleja käytettävissäni, joten käytin suolaliemeen säilöttyjä kantarelleja. Esimerkiksi kuivatut kantarellit kävisivät yhtä hyvin. Sienten säilöminen mahdollistaa tietysti sen, että näitä ihania grillinyyttejä voi nauttia muulloinkin kuin sieniaikaan! Kesägrilliäkään ei tarvita, sillä nyytit kypsyvät yhtä hyvin uunin lämmössä.

Niin se vaan kesä alkaa vaihtua syksyyn, ja itsekin aloitin maanantaina taas opiskelut Turussa. Vaikka viimeisellä lomaviikolla odottelin jo ”koulun” alkua, olisin vaikka heti valmiina uuteen lomaan. ;) Opiskelujen ensimmäinen viikko taitaa kuitenkin olla se kaikkein rankin, sillä uutta informaatiota tulee joka tuutista. Olemme lääkiksessä aina tietyssä opiskeluvaiheessa jonkin tietyn oppiaineen eli erikoisalan hoivissa: tämän syksyn olemme kirurgien päänvaivana. Pelkkään opiskelujen aloittamiseen liittyy siis paljon uutta omaksuttavaa kirurgian luentosalin sijainnista käytännön harjoittelujen sumplimiseen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että eri klinikoiden käytännön järjestelyjen selvittäminen on lääkäriksi opiskelun haastavin osuus! Tämänpäiväinen kirurgian sisäänpääsytentti tosin saattoi vetää vertoja sille…

Tämä osuus sujuu tietenkin jo ihan leikiten!

Höpö höpö, oikein mukavaahan tämä koulun aloitus on ollut. On kuitenkin kivaa odotella jo viikonloppua, jolloin pääsen taas kotikaupunkiini nauttimaan kesän viimeisistä auringonsäteistä. Kesään mahtuu vielä parit juhlatkin! Tänä viikonloppuna juhlimme vaihto-opiskeluun lähtevän ystävämme läksiäisiä ja ensi viikonloppuna on tietenkin venetsialaiset! Jos et vielä tiedä, mistä niissä on kyse, seuraa blogipäivityksiäni…

Loppukesän ahvennyytit sienimuhennoksella

4 hengelle

Sienimuhennos:
200 g metsäsieniä tai herkkusieniä
1 sipuli
2 dl kermaa
2-3 rkl vehnäjauhoja

½ kg perunoita
200 g porkkanoita
pari ahvenfileetä jokaista syöjää kohti

suolaa
pippuria
tilliä
öljyä pannulla paistamiseen

Kypsentäminen: grillissä tai uunissa 200 °C:ssa noin puoli tuntia

Valmista ensin sienimuhennos. (Mikäli käytät säilöttyjä sieniä, liota niitä vedessä kunnolla ennen käyttöä: kuivatut sienet saavat kosteutensa takaisin ja suolaan säilötyistä sienistä taas lähtee pois ylimääräinen suola.) Hienonna sienet sekä sipuli ja paista niitä pannulla hetken aikaa. Lisää ripaus pippuria ja tarvittaessa hieman suolaa. Ripottele joukkoon jauhot ja anna niiden kypsyä hieman. Lisää lopuksi kerma ja anna seoksen suurustua pannulla muutaman minuutin ajan kunnes muhennos on sopivan paksuista. Tarkista maku ja anna jäähtyä.

Kuori perunat ja porkkanat ja viipaloi ne pieniksi paloiksi. Kuullota niitä hetki pannulla ja mausta suolalla ja hienonnetulla tillillä.

Levitä suuret kaksinkertaiset folioarkit työtasolle ja jaa juuresviipaleet niille. Nosta päälle ahvenfileet ja mausta ne kevyesti suolalla. Lusikoi sienimuhennos pinon päällimmäiseksi. Sulje folionyytit tiukasti. Kypsennä noin puoli tuntia grillissä tai uunissa 200 °C:ssa.

Oma tyylini syödä grillinyytit: mahdollisimman nopeasti eroon foliosta! Jos haarukalla koskee folioon, maistuu suussa sen jälkeen vain alumiin. Taustalla äitini leipomaa focaccia-leipää. Toivottavasti saamme nauttia vielä aurinkoisista grillauspäivistä ja pihalla syömisestä!