Aperitiiveilla

Vuoi uscire stasera?

Italiassa majaileva ei voi välttyä tutustumiselta aperitiivikulttuuriin. Aperitiivihan tarkoittaa sanan varsinaisessa merkityksessä ruokahalua herättelevää drinkkiä ennen illallista, usein pikku naposteltavan kanssa. Aperitiiveille meneminen on Italiassa kuitenkin usein jo illanvietto itsessään. Jos minulta kysytään, täydellinen sellainen.

Sekä viikolla että viikonloppuisin monissa baareissa, kahviloissa, enotecoissa ja ravintoloissa pistetään alkuillasta pystyyn erilaisista alkupaloista koostuva buffet-pöytä. Säännöt ovat helpot: osta drinkki ja nauti vapaasti pöydän antimista. Eikä kyseessä nyt ole mikään sipsi-suolpähkinäbuffet vaan tarjolla on ihan oikeaa ruokaa. Bruschettoja, leikkeleitä, piirasia, palleroita, frittejä, oliiveja, papuja, pastaa, pizzaa, napostelvaa… Hamstrata saa, eikä kukaan laske lautasellisia. Noin kuuden euron hintaan saat siis drinksun kylkeen ihan aterian veroisesti syötävää. Drinkeistä en osaa kertoa tietenkään mitään muuta kuin sen, mikä itselleni on tärkeää: myös hyviä alkoholittomia drinkkejä on olemassa ja vichystäkin saa tehtyä aperitiivin maksamalla vähän korkeamman hinnan. (Mutta itse asiassa naapurin Cosmopolitan ei ollut ollenkaan pahaa…)

Aperitiivoilla viihtyvät niin ystävät, pariskunnat, työporukat kuin perheetkin, ja paikan luonteesta riippuen mukana näkee myös lapsia. Päivän tapahtumat kerrataan, nauretaan ja rentoudutaan, viivytään ehkä hetki... tai koko ilta.

Quiche

Miksen mä ole älynnyt tätä aikaisemmin?

Täällä Italiassa minulla on ystäviä eri puolilta maailmaa. Sen myötä olen päässyt tutustumaan hieman myös muiden maiden kuin Italian ruokakulttuureihin. Minusta on mielenkiintoista katsella esimerkiksi kämppäkavereideni touhuja keittiössä: miten unkarilainen ystäväni loihtii perunoista uppopaistamalla syntisen hyvännäköisen iltapalan tai kuinka Korean tyttö muuttaa keittiömme aasialaiseksi ravintolaksi. ”Mangia, mangia!” hän kehottaa, kun tulen uteliaana kurkistelemaan. Ei tarvitse kahta kertaa käskeä!

Uusiseelantilaisen ystäväni kanssa puhuimme kerran tuotteista, joita olemme täällä Italiassa kaipailleet. Ystäväni harmitteli raejuuston puuttumista kauppojen valikoimasta. ”Olen tottunut laittamaan sitä quicheen, jota tykkään tehdä usein.” ”Hetkinen! Mihin? Jos kerrot, mitä se on ja miten sitä tehdään, niin näytän sinulle, mistä saa raejuustoa.”

Ja niin hän kertoi. Quiche on kuulemma mitä tavallisin uusiseelantilainen ruoka. Minulle itselleni nimestä tulee mieleen ranskalaisten kinkkupiiras Quiche Lorraine, mutta Uudessa Seelannissa quiche on paksu uunimunakas. Myös uusiseelantilaiseen quicheen voi leipoa piirakkapohjan, mutta ainakin ystäväni jättää sen useimmiten ilman. Quiche on niin sanottu kierrätysruoka: sen täytteeksi voi laittaa oikeastaan mitä vain ja tyypillistä onkin niin sanotusti tyhjentää siihen kaikki jääkaapin jämät. Olennaista ovat vain kananmunat, jotka sitovat ainekset yhteen – quicheksi. Ystäväni valmistaa quichea usein ison annoksen ja leikkaa siitä annospaloja lounaaksi töihin. Erityisen suosittua tämä ruoka on kuumalla säällä, sillä se on kevyttä ja maistuu myös viileänä. Täysin uusiseelantilaista quiche ei kuitenkaan ole, sillä ruokalaji oli tuttu myös australialaiselle ja englantilaiselle ystävälleni.

Quiche valmistuu fiilispohjalta: "Lisätäänpä vielä yksi kananmuna!"

Reseptiä tivatessani sain vastaukseksi vain: ”Ei sitä ole! Voit tehdä sen niin monella tavalla.” Ystäväni saikin sitten luvan näyttää kädestä pitäen edes yhden tavan valmistaa quiche. Tätä on helppo lähteä varioimaan. Alla ohje, kuten me sen teimme. Kertokaapa, mitä te keksitte!

Quiche eräällä tavalla

1 paprika

1 pieni kesäkurpitsa

1 punasipuli

3 valkosipulinkynttä

200 g savukinkkua

200 g raejuustoa

200 g ricottajuustoa

100 g kypsennettyä pinaattia (esim. sulatettua pakastepinaattia)

7-9 kananmunaa

muutama ruokalusikallinen maitoa

kuivattuja yrttejä

pippuria

suolaa

juustoraastetta

Paistaminen: 200 C°, noin 30 minuuttia

Leikkaa kasvikset suikaleiksi ja paista öljyssä pannulla. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota kevyesti. Anna kasvisten jäähtyä rauhassa. Suikaloi kinkku. Riko kananmunat (käytä munia ensin vähemmän ja jos seos tuntuu liian kuivalta, riko joukkoon lisää) ja sekoita joukkoon jäähtyneet kasvikset, juustot ja kinkku. Lisää joukkoon loraus maitoa. Mausta. Voitele suuri uunivuoka (meillä oli käytössä kaksi pientä) ja kaada seos vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta tai nokareita ricottajuustosta. Paista 200 C°:ssa noin puoli tuntia tai kunnes munakas on hyytynyt ja hieman ruskistunut. Tarjoa hieman jäähtyneenä esimerkiksi salaatin kanssa. Quichen maistuu vähintään yhtä hyvältä myös seuraavana päivänä.

 Tällä hetkellä ystäväni on jo toisella puolella maapalloa...

Peruna-kesäkurpitsapiirakka

Kesäkurpitsateema jatkuu!

Alkusyksyn kokkailu on aina yhtä inspiroivaa. Vaikka nykyään lähes kaikkea on saatavilla kaupoista ympäri vuoden, onneksi sadonkorjuun tunnelma valtaa ihmiset edelleen.  On taas aika tehdä sitä ihanaa omenapiirakkaa ja tätä herkullisinta kantarellikeittoa... Kodin kuvalehden peruna-kesäkurpitsapiirakan ohje on maannut pöytälaatikossani pitkään odottamassa kokeilua. Ohje osoittautui erinomaiseksi moneltakin osalta! Piirakan pohja oli pehmeän herkullinen ja rahkan ja tuorejuuston täytteeseen tuoma koostumus toimi todella hyvin. Piirakan täytettä voisi soveltaa toki monella tavalla, ensi kerralla mukaan voisin laittaa vaikkapa niitä kantarellejakin. Perunanviipaleet tekivät piirakasta varsin ruokaisan ja juuri siksi mukavan vaihtoehdon tavalliselle perunalisäkkeelle.  Ja mikä hienostunut tapa uusiokäyttää eilisen keitetyt perunat! Tämä piirakka sopiikin parhaiten ruokapöytään, kahvipöydän suolaiseksi taas toisenlaisella täytteellä.  Ehdottomasti kokeilemisen arvoista!

Peruna-kesäkurpitsapiirakka

Pohja:

100 g voita

½ purkkia rahkaa

3-3½ dl jauhoja

½ tl leivinjauhetta

3 rkl vettä

Täyte:

½ purkkia rahkaa

noin 500 g keitettyjä perunoita

1 punasipuli

noin 300 g kesäkurpitsaa

1 dl timjamisilppua

suolaa

mustapippuria

Kermaviilipäällinen:

2 dl kermaviiliä

100 g maustettua tuorejuustoa (esim. yrtit)

2 kananmunaa

suolaa

mustapippuria

juustoraastetta

Paistaminen: 200 °C, noin 30 minuuttia

Nypi pohjan aineet sekaisin ja levitä taikina 26 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan reunoja myöten. Hienonna punasipuli ja kuullota öljyssä. Viipaloi kesäkurpitsa ja paista viipaleita hetki pannulla, kunnes ne pehmenevät hieman. Kuori keitetyt perunat ja viipaloi. Levitä pohjan päälle ensin rahka, sitten rahkan päälle perunaviipaleet. Mausta perunoita timjamilla, suolalla ja pippurilla. Levitä sitten perunoiden päälle kesäkurpitsa ja punasipulisilppu ja mausta myös tämä kerros. Sekoita kermaviilitäytteen aineet keskenään ja kaada kesäkurpitsojen päälle. Ripottele juustoraastetta myös hieman pintaan. Paista 200 °C:ssa uunin alatasolla 15 minuuttia ja sitten keskitasolla 15 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista. Koristele timjamilla.

Kesä häviää, kurpitsateema jää…

Kesäkurpitsapallot ja tsatsiki

Makumuisto vie Kreikkaan

Ruokamuisto muutaman vuoden takaa saavutti minut. Se tuli isän kautta sähköpostissa, jonka otsikko oli ”Kesäkurpitsapallerot”.

Kesällä 2008 vietimme ihanan loman Kreikassa Santorinin saarella. Tulivuorenpurkauksessa mereen vajoamalla syntynyt Santorini on Kreikan saarista varmasti karuimpia, mutta toisaalta myös kauneimpia: suurin osa Kreikan postikorteista on kuvattu Santorinilla. Saaren jyrkät länsirinteet laskevat kalderan, tulivuorenpurkauksessa syntyneen laguunin syvyyksiin ja kalderan keskellä tupruttelee edelleenkin savua Kreikan ainoasta toimivasta, onneksi hyvin rauhallisesta, tulivuoresta Nea Kamenista.

Loma Santorilla on jäänyt mieleeni kaikista tekemistäni ihanista lomamatkoista jotenkin aivan erityisenä. Santorinilla näimme ja koimme niin uskomattoman upeita asioita. Purjehduspäivä kalderalla, kiipeäminen tulivuoren huipulle aivan rikkihöyryn tuoksuun asti, uiminen nuorentavissa(!) kuumissa lähteissä, maailman kauneimman auringonlaskun näkeminen Oiassa, pystysuoran rinteen ylös kapuaminen aasin selässä Firassa ja antiikin Kreikan tavoittaminen Mesa Vuono -vuorella… Loman kruunasi hurmaava hotelli Bellonias Villas Kamarissa. Köllötellessäni hotellin omalla rauhallisella rantakaistalla tai kauniilla allasalueella, noutaessani (ilmaisen!) jäätelön allasbaarin pojilta ja nautiskellessani puutarhan huumaavista väreistä ja tuoksuista tunsin todella mitä luksusloma on!

Mutta tietenkin loma Kreikassa on myös yhtä kuin loma herkkujen ääressä. Kreikkaan kannattaa lähteä ihan vaikka vain senkin vuoksi! Santorinilla ihastuimme ainakin yhteen saaren erikoisuuteen, friteerattuihin kesäkurpitsapalloihin ”kolokithokeftedes”, joita söimme usein alkupalana tsatsikin ja kreikkalaisen salaatin kanssa. Ostimme Santorinilta pienen reseptikirjankin ihan vain tehdäksemme juuri näitä palluroita kotonakin. Ja kuinka ollakaan, yhtä nopeasti kun rusketus häipyi iholtani, unohtui reseptikirja jonnekin kirjahyllyn syövereihin ja muisto kesäkurpitsapalloista haihtui alitajuntaan. Kunnes…

Eräänä kauniina kesäpäivänä kolme vuotta myöhemmin isä lähettää sähköpostilla minulle reseptin. Resepti on peräisin hänen työkaveriltaan, joka juuri vietti häämatkaansa Santorinilla ihastuen puolisonsa kanssa tietenkin kesäkurpitsapalloihin. Hänpä ei ollut päästänyt ruokamuistoa menemään Suomeen palatessaan vaan testaillut pallojen paistamista erilaisilla ohjeilla myös itse kotona ja lopulta tehnyt oman variaationsa. Voi että, miten ilahduin, kun tajusin ja muistin, mistä ohjeesta on kyse! Kiitos Anniina erinomaisesta ohjeesta ja siitä, että saan tallettaa sen Söta o saltigaan! Tässä pallukat pienellä muna- korppujauhojauholisäyksellä sekä kaveriksi myös tsatsikia Anniinan ohjeella olkaaten hyvät:

Kesäkurpitsapallot

1 kesäkurpitsa

1 sipuli

1 raastettu porkkana

1-2 valkosipulin kynttä

1 iso tai kaksi pientä kananmunaa

noin 1 dl korppujauhoja

suolaa

mustapippuria

runsaasti oliiviöljyä paistamiseen

Raasta kesäkurpitsa, lisää raasteen joukkoon ripaus suolaa ja laita raaste siivilään joksikin aikaa valumaan. Silppua sipuli hyvin hienoksi ja kuullota. Raasta myös porkkana ja hienonna valkosipuli. Sekoita kasvikset keskenään, lisää joukkoon munat ja korppujauhoja sekä mustapippuria ja suolaa. Anna turvota. Seoksesta pitäisi tulla puuromaista ja sen verran kiinteää, että saat paistettua siitä palloja. Kaada oliiviöljyä paistinpannulle muutaman sentin kerros ja kuumenna öljy. Ota taikinaa ruokalusikalla pannulle pallukoiksi. Kääntele palloa öljyssä kunnes pinta ruskistuu kauniiksi. Nosta valmiit pallot talouspaperin päälle valumaan ja siirrä tarjoiluastialle. Tarjoile tsatsikin kanssa.

Tsatsiki

½ kurkkua

minttua tai muita yrttejä silputtuna maun mukaan

1-2 hienonnettua valkosipulin kynttä

suolaa

pippuria

paksua turkkilaista jogurttia (tai tavallista jogurttia valutettuna)

1 tl viinietikkaa

1 tl oliiviöljyä

Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Valuta siivilässä. Jos käytät tavallista jogurttia laita sekin valumaan kahvisuodattimeen tai suppiloon suodatinpaperiin, tällöin saat paksua jogurttia. Yhdistä kaikki aineet keskenään ja anna maustua. Lorauta tsatsikin pinnalle vielä hieman oliiviöljyä ja lisää yrttejä tai kreikkalaiseen tapaan oliivi koristeeksi. Kesäkurpitsapallojen lisäksi tsatsiki sopii monen muunkin ruuan seuraan, kokeile myös päällysteeksi vaalealle leivälle.

Kinkku-oliivileipä

Kesän helpoin leipä

Terveisiä kesämökiltä! Blogini on saanut olla hetken hiljaa keskittyessäni saunomiseen, trampoliinilla pomppimiseen ja grilliherkkujen maisteluun luonnon helmassa. Perheemme viikoksi vuokraama kesämökki oli oikea paratiisi pienen järven rannalla. Työviikkokin tuntui aivan erilaiselta, kun työpäivien jälkeen sai viettää mökkielämää perheen tai mökillä vierailleiden ystävien seurassa.

”Martinen oliivikakku, Cake aux Olives Martine” ryppyisellä kellastuneella paperilla, kummitätini käsialalla kirjoitettuna, on yksi lukemattomista arvopapereista, joita keittiön reseptilaatikossa säilytetään. Ikisuosikkiresepti kopioitiin mukaan myös mökille. Tämä leipä – niin tai kakku – on yksinkertainen tehdä. Aineet vain sekoitetaan keskenään, hiivaa ei tarvita vaan taikina kohoaa uunissa leivinjauheella. Äiti jättää ohjeesta pois yleensä kinkun, ja leipä toimii silloinkin erinomaisesti. Kinkulla leipä onkin melkein kuin piiras, jonka syö vain näppärämmin ilman haarukoita ja veitsiä. Piknikeväänä mitä parhain!

Kinkku-oliivileipä

4 kananmunaa

1½ dl oliiviöljyä

1½ dl valkoviiniä tai omenamehua

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

¼ tl suolaa

100 g emmentalraastetta

150 g savukinkkua

pinnalle kivettömiä oliiveja, oreganoa ja juustoraastetta

Paistaminen: 180 °C, noin 45 minuuttia

Vatkaa munat kevyesti rikki, lisää öljy ja vaahdota. Lisää valkoviini, suola, jauhot, leivinjauhe, juustoraaste ja kinkku pieninä kuutioina. Kaada taikina leivinpaperilla päällystettyyn uunivuokaan (lasagnevuoan kokoinen). Tupla-annos taikinaa riittää koko uuninpellille. Lisää taikinan päälle oliivit puolikkaina kupera puoli ylöspäin. Ripottele pinnalle kuivattua oreganoa ja hieman juustoraastetta. Paista 180 °C:ssa noin 45 minuuttia.

Uuteen tietokoneeseensa (30 x 19,5 x 1,5 cm ja 1,5 kg!) tutustuen,

Noora

Sushikoulu vasta-alkajille

Trendiruuasta tuli tavisten herkku

Sushi on varmasti viime vuosien trendikkäimpiä ruokia. Vielä jonkin aikaa sitten en voinut käsittää, miksi raaka kala (hyi), levä (yök) ja kylmä riisi (häh) voivat olla kenenkään mielestä hyvää. Kauniista ulkonäöstä huolimatta sushi ei mielestäni edes näyttänyt ruualta. Miten ihmeessä nuo pikku legopalikat saivat muka joillakin veden herahtamaan kielelle? Olin jo kehittänyt teorian siitä, että joku trendipelle oli kerran käynyt Japanissa ja kerskui sen jälkeen kaikille syöneensä sushia. Niinpä kaikki muutkin pikku trendipellet alkoivat teeskennellä pitävänsä sushista, jotta eivät olisi yhtään vähemmän trendikkäitä kuin ensimmäinen trendipelle.

Oma pikku trendipellesiskoni vei minut kerran syömään sushia Turussa. Vaikka kuinka olisin halunnut olla hieno trendipelle, kokemus jäi mielestäni laihaksi. Ei sushi pahaa ollut, mutta se ei vain maistunut juuri millekään. Rivien välistä ymmärsin, että paikka oli muullekin seurueelle vähän pettymys. Toinen sushikertani oli kuitenkin kaikkea muuta. Isosiskoni teki kotona itse sushia koko perheelle ja me kaikki olimme aivan myytyjä. Syy trendipellejen sushi-innostukseen siis ratkesi: sushi on yksinkertaisesti todella herkullista.

Isosiskoa ei onneksi tarvinnut kauaa houkutella pitämään minulle sushikoulua. Toiseksi oppilaaksi saimme isosiskoni ystävän, joka on kyllä myös minun ystäväni. :) Japanilaiset mestarikokit harjoittelevat sushin tekoa vuosikaudet ja ihan vain suomalaisten harrastajienkin joukossa on varmasti todellisia asiantuntijoita ja taitureita. Tärkeintä meille oli kuitenkin vain herkullinen ja kaunis lopputulos. Jos kiinnostaa, tervetuloa mukaan sushikouluun vasta-alkajille!

Aloitetaan ruokakaupasta. Hyvän sushin salaisuus on täydellisessä tuoreudessa ja kaikkein ehdottominta se on kalan kohdalla. Kun ryhdyt tekemään sushia, kerro aikeesi ehdottomasti myös kalatiskillä, jotta saat kaikkein tuoreinta kalaa. Meidän sushimme oli tehty tuoreesta merilohesta ja graavisiiasta. Kummallista, mutta totta, raa’an kalan syöminen ei ole ollenkaan ällöttävää! Elämys muistuttaa graavikalan syömistä, ei sen kummempaa. Kalatiskiltä voi napata mukaan myös muita mereneläviä, kuten katkarapuja tai vaikkapa mätiä. Rapuja myydään myös sushirullien sisään laitettavina raputikkuina sillihyllyssä.

Saalista kala- ja vihannesosastolta

Kalan lisäksi sushiin kuuluvat erilaiset kasvikset ja vaikkapa sienet. Vain mielikuvitus on rajana, mutta me vasta-alkajat aloitimme turvallisesti kurkusta, porkkanasta, paprikasta ja avokadosta. Loput sushitarvikkeet löytyvät helposti yhdestä hyllystä, jostain sieltä muiden etnisten ruokatarvikkeiden välistä. Sushin tekoon tarvitaan tietysti sushiriisiä ja sen maustamiseen riisiviinietikkaa. Mukaan tarvitaan vielä leväarkkeja, wasabia eli vihreää tulista piparjuuritahnaa, inkivääripikkelssiä sekä ihan tavallista soijakastiketta ja majoneesia. Sushirullien muotoilemiseen tarvitään lisäksi bambumatto, jonka senkin löytää ihan siitä samasta ruokakaupan hyllystä. Sitten vain sushin tekoon… Kyllä, se on haastavaa, mutta ei, se ei ole vaikeaa. Jep, se vie aikaa, mutta se on myös loistavaa ajanvietettä!

Sushiriisin keittäminen

(Me teimme puolitoistakertaisen annoksen. Ohje on pienestä Ruokasuosikit: Sushi -kirjasta)

300 g sushiriisiä

3 ½ dl vettä

2 rkl riisiviinietikkaa

1 rkl sokeria

½ tl suolaa

Ennen keittämistä huuhtele raaka riisi kylmällä vedellä esimerkiksi siivilän avulla. Huuhtele, kunnes vesi on kirkasta, valuta riisi ja lisää kattilaan veden kanssa. Keitä tiiviin kannen alla miedolla lämmöllä hauduttaen noin 15 minuuttia. Kumoa riisi laakeaan astiaan. Sekoita riisiviinietikka, sokeri ja suola yhteen ja levitä mausteseos tasaisesti riisin joukkoon käännellen riisiä varovasti lastalla. Varo voimakasta sekoittamista, mikä rikkoo riisinjyvät. Jatka riisin pöyhimistä ja jäähdyttämistä huoneenlämpöiseksi. (Uskokaa tai älkää, sushikirjassa tässä käsketään käyttää viuhkaa!!!) Käytä riisi samana päivänä. Peitä tarvittaessa kostealla liinalla, mutta älä pane riisiä jääkaappiin.

Kaiken maailman lutraamista...

... ja viuhkomista. Kyllä tää menee jo trendipelleosastoon.

Raaka-aineiden esivalmistelut

Leikkaa vihannekset kapeiksi tikuiksi ja kalat riisipallojen päälle laitettaviksi ohuiksi siivuiksi tai rullien sisään laitettaviksi suikaleiksi. Leväarkit eivät tarvitse mitään esikäsittelyä. Kun käytät levää, sileä puoli on ulkopuoli ja karhea puoli tulee riisiä vasten.

Sormisushit eli nigirit

Sushiriisipallojen muotoilu onnistuu hyvin käsin. Riisin käsittelyyn tarvitset pienen vesikulhon, jossa voit kastella sormiasi vähän väliä. Sushiriisi nimittäin tarttuu kuin liima kuiviin sormiin. Muotoile riisistä suupalan kokoisia pyöreitä tai soikeita palloja. Sipaise riisipallon päälle pieni määrä wasabia – ihan vain pieni vihertävä läikkä riisin pinnassa riittää, wasabi on nimittäin todella voimakkaan makuista ja voi poltella suussa. Aseta pallon päälle sopivan kokoinen kalasiivu. Valmis!

Erilaisia nigiri-suhipaloja: Lohta sekä graavisiikaa ja avokadoa levällä vyötettynä

Sushiveneet eli gunkan magi

Muotoile riisistä halkaisijaltaan soikea lieriö. Taita leväarkista leveydeltään lieriön korkuinen suikale ja kääri se riisilieriön ympärille pehmittämällä ja kiinnittämällä levää veden avulla. Sipaise veneen päälle hieman wasabia ja täytä vene vaikkapa mädillä.

Epäselvä, mutta havainnollistava kuva

Valmiit mätiveneet

Sushirullat eli makit

Aseta leväarkki bambumaton päälle. Jos haluat pienempiä rullia, taita ja repäise leväarkki puoliksi. Levitä sushiriisiä leväarkille ohueksi ja tiiviiksi kerrokseksi sormin painelemalla. Jätä leväarkin ulkoreunaan sentin verran tyhjää tilaa. Sipaise riisin alareunan tienoille wasabia tai pursota majoneesia – tai molempia. Asettele riisille pitkittäin kasviksia ja kalasuikaleita. Valitse muutama raaka-aine, jota käytät. Lähde rullaamaan sushia bambumaton avulla tiiviiksi rullaksi, vähän niin kuin rullaisit ilmapatjaa. Leikkaa saumapuoli alaspäin oleva rulla annospaloiksi terävällä vedellä kastellulla veitsellä. Riisi tarttuu veitseen helposti, joten pyyhi veistä leikkaamisen välissä.

Kokeile myös tätä: puolikkaalle leväarkille pestoa, lohta ja rucolaa

Keikausrullat

Aseta leväarkki bambumaton päälle ja levitä koko arkin päälle ohut kerros riisiä. Levitä tuorekelmu riisin päälle ja käännä koko levy toisinpäin. Aseta leväarkin alareunaan haluamasi täytteet. Kääri arkki tiiviisti rullalle bambumaton avulla vetäen tuorekelmua pois välistä. Kierittele sushirullat seesaminsiemenissä ja leikkaa rulla annospaloiksi.

Nappisuoritus muuten, mutta sauma saisi olla alaspäin leikatessa

Munakassushi

3 kananmunaa

½ tl sokeria

1 tl riisiviinietikkaa

½ tl soijakastiketta

ripaus suolaa

öljyä paistamiseen

Vatkaa munat kevyesti rikki mausteiden kanssa. Paista munakas paistinpannulla kunnes pinta on hyytynyt ja rullaa valmis munakas lastan avulla heti. Anna jäähtyä ja leikkaa kapeiksi paloiksi. Muotoile sushiriisistä palloja tai tee tuorekelmulla päällystetyn bambumaton avulla riisirulla, jonka leikkaat paloiksi. Aseta munakaskiekura sen päälle. Taita levästä kapea suikale ja kääri se vyöksi palan ympärille.

Munakassushit siellä kaiken keskellä. Kohta alkaa olla valmista...

Inspiraatio

Tee sushipaloja mielikuvituksesi mukaan edellä mainituilla tekniikoilla raaka-aineita vaihdellen! Myös vaikkapa munakkaaseen voi kääriä täytteitä.

Tarjoilu

Tarjoile sushipalat heti niiden tekemisen jälkeen. Aseta sushipalat kauniisti tarjolle laakeaan astiaan. Kata kaikille ruokailijoille lautanen, syömäpuikot, pieni kulhollinen soijakastiketta, nokare wasabia ja pieni määrä inkivääripikkelssiä.

The best party platter ever!

Vihreä wasabinappi, inkivääripikkelssiä sekä soijakastiketta

Syöminen

Ota pieni nokare wasabia puikkoon ja sekoita se soijakastikkeen joukkoon. Voit laittaa wasabia myös suoraan palan päälle. Kasta pala soijakastikekulhoon ja laita sushipala suuhun mielellään kokonaisena. (Suosi siis suupalan kokoisten sushien tekoa.) Nam!

Jos et ole ennen maistanut sushia, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. En voi taata, että kaikki siitä pitäisivät, onhan ihmisillä muutenkin erilainen maku ruuan suhteen. En tosin vielä ole törmännyt ihmiseen, joka hyvää tuoretta sushia maistettuaan ei olisi siitä pitänyt. Sushista saa kyllä vatsansa täyteen, mutta sen syömisestä tulee aina hyvä olo.

P.S. Turustakin saa muuten hyvää ravintolasushia. Sakura on ehdottomasti oma suositukseni. Kado Sushia kehuvat kaikki, mutta itse en sinne ole vielä ehtinyt.

Kylmäsavulohi-tuorejuustopizza

"Mulla ei oo taaskaan mitään tarjollepantavaa!"

Tiedättehän tämän kysymyksen: mitä antaa lahjaksi henkilölle, jolla on jo kaikkea? Jokainen ruuanlaittaja on joutunut varmaan joskus miettimään, mitä hyvää tarjota jollekulle, joka on jo maistanut kaikkea hienoa. Kun olen nyt talven aikana käynyt viikonloppuisin kotona Raumalla, isosiskoni on joka kerta kokkaillut minulle jotakin uutta, hienoa ja ihmeellistä. (Älkää nyt luulko, että minua varten pitäisi kokata jotakin uutta, hienoa ja ihmeellistä, sillä minä en todellakaan ole edellä kuvailtu kaikenkokenut ihminen.) Viikko sitten sain siskon vieraakseni Turkuun, joten olin jo kehittämässä itselleni valtavat suorituspaineet siitä, mitä ihmeellistä onnistuisin pikku keittokomerossani mestarikokkisiskolleni loihtimaan! Idea löytyi kuitenkin yllättävän helposti K-kaupasta nappaamastani ilmaisesta resepti-Pirkasta: Kylmäsavulohi-tuorejuustopizza. Jotakin ihan uutta, yksinkertaista tehdä ja mikä tärkeintä, älyttömän hyvää! Tätä voisi ehdottomasti tarjota hienommallekin väelle. Eikun siis tarjosin jo… hups. ;)

Tässä pizzassa oli monta uutta juttua, joita en ole koskaan ennen pizzanteossa kokeillut. Ensinnäkin kylmäsavulohi pizzan täytteenä oli minulle ihan uusi juttu, mutta täytyy todeta, että se sopi pizzaan yllättävän hyvin. Paistetun pizzan päälle lisättävät tuorejuustonokareet korostivat pienellä happamalla maullaan kalaa. Ihastuin myös ideaan levitellä siemeniä pizzan reunoille ”kehykseksi”. Kaunis yksityiskohta. Pirkan ohjeessa taisi olla pinjansiementen tilalla jotakin siemensekoitusta, mutta lähikaupan valikoiman ja oman mieltymykseni mukaan käytin pelkkiä pinjansiemeniä. Pirkan ohjetta muutin sen verran, että tein pizzapohjan äidiltä opitulla, meidän mielestämme maailman parhaalla ohjeella. (Äitini on alkanut käyttää pizzapohjassa tavallisten vehnäjauhojen lisäksi osittain durumvehnäjauhoja. Suosittelemme ehdottomasti!) Omalla pikkuruisella pizzapellilläni pohjasta tuli aika paksu ja siskoni luonnehtikin pizzaa jopa mehevän foccaccian tyyppiseksi.

Pizza teki siis kauppansa. Ollessamme illalla ulkona siskoni ehdotteli jo puoliltaöin: ”Noora, mennään kotiin syömään pizzaa…” No mehän mentiin. :)



Onko baari-illan jälkeen tämän kauniinpaa näkyä?

Kylmäsavulohi-tuorejuustopizza

äidin takuuvarma pizzapohja:

2 dl vettä

½ pss kuivahiivaa (vastaa 15 g tuorehiivaa)

1 tl suolaa

4 rkl oliiviöljyä

5 dl vehnäjauhoja, osa voi olla durumjauhoja

täytteet:

pieni purkillinen tomaattipyreetä

2 rkl vihreää pestoa

1 punasipuli

150 g kylmäsavulohta

pinjansiemeniä

pizzajuustoraastetta

maustamatonta tuorejuustoa

tuoretta basilikaa

Paistaminen: 225 °C, 10–15 minuuttia

Lämmitä vesi hieman yli kädenlämpöiseksi, sekoita kuivahiiva pieneen jauhomäärään ja lisää seos veteen. Lisää suola, öljy ja jauhot. Alusta taikina valmiiksi. Kauli leivinpaperin päälle uuninpellille pyöreä pizzapohja. Anna pizzapohjan kohota liinan alla noin puoli tuntia. Valmistele sillä aikaa täytteet.

Leikkaa punasipuli suikaleiksi ja kuullota suikaleet öljyssä paistinpannulla. Viipaloi kylmäsavulohi suupaloiksi. Levitä kohonneelle pizzapohjalle tomaattipyree ja sen päälle pesto. Ripottele pinjansiemenet tomaattipyreen ja peston päälle pizzapohjan reunoille. Lisää pohjan päälle punasipulisuikaleet ja kylmäsavulohipalat ja ripottele pinnalle haluamasi määrä pizzajuustoraastetta. (Pirkan ohjeessa lukee koko pussillinen, mutta itse pidän vähemmän juustoisista pizzoista.) Paista 225 °C:ssa 10–15 minuuttia. Kun pizza on tullut uunista, ota maustamattomasta tuorejuustosta teelusikan kokoisia nokareita ja lisää tuorejuustonokareet sinne tänne pizzan päälle. Viimeistele koristelu tuoreilla basilikan lehdillä.

Niksi-Noora: Miten kuljettaa kylmänarka elintarvike kotiin paukkupakkasella? Ratkaisu on niin sanottu rintabasilika! (Muista kuitenkin tunkea tuotteet takin alle vasta kassan jälkeen.)

Blogipostausten lisälehdillä:

Sain vaihto-opiskelustaan blogia kirjoittavalta ystävältäni Katjalta The Gorgeous Blogger -tunnustuksen. Tämä on kuulemma kaikille upeille bloggaajille suunnattu palkinto! Oi, kiitos Katja! Nyt minun pitää vastata seuraavaan viiteen kysymykseen ja sen jälkeen lähettää tunnustus eteenpäin toisille upeille bloggaajille.

Milloin aloitit blogisi?

Nooras söta o saltiga syntyi maailmaan Lucian päivänä 2009.

Mistä kirjoitat blogissasi?

Ruuasta, mutta teksteissäni höpistään paljon muustakin. Oikeastaan kirjoitan omasta elämästäni ruuan varjolla!

Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Ehkä juuri se, että ruokaohjeiden lisäksi joutuu lukemaan kaikenlaisia älyttömyyksiä siitä, mitä olen viime aikoina tehnyt. Oma persoonani on aika näkyvässä roolissa verrattuna moniin muihin ruokablogeihin. Yhtenä tärkeimmistä asioista Nooras söta o saltigassa koen blogini iloisen ja humoristisen fiiliksen. Mutta ruokaohjeiden suhteen lupaan yhden erityisjutun: kaikki reseptit ovat takuulla tosi hyviä! Julkaistavien ohjeiden suhteen olen ehdottomasti perfektionisti.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Rakkaaksi muodostunut ruokaharrastus, muiden ruokablogien tuoma esimerkki ja ruokabloggaavan serkkutyttöni kannustus. Olen myös aina rakastanut kirjoittamista.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Bannerin! Muutin sen jo kerran pihapöytäkuvasta tuohon mansikkakakkuun, mutten ole ihan tyytyväinen siihenkään. Muissa blogeissa on niin hienot bannerit… Mutta ehkä mun pitää hommata ensin Photoshop. Ja opetella käyttämään sitä. Jos olisin kuvaamataitoinen ihminen, tekisin käsin jonkun ihanan Nooras söta o saltiga -tekstin, ottaisin kuvan siitä tai muuten skannaisin sen banneriksi… Hei, jos mulla olisi jo kaikkea, uusi banneri olisi hyvä synttärilahja mulle! No on se tietty muutenkin. Hihi.

Annan tunnustuksen eteenpäin serkulleni Piece of Cakeen!