Amerikkalaiset banaanipannukakut

Vihdoin blogissa!

 

Hei!

 

Täällä ollaan taas pitkän hiljaiselon jälkeen! Blogini on ollut jonkinlaisella hermolomalla kohta puoli vuotta itsestäni riippumattomista syistä. Olen ollut jo vuosikausia vakuuttunut siitä, että tietotekniikka on mitä suurimmassa määrin  henkimaailman tuohua, johon ihminen ei voi juuri mitenkään vaikuttaa. Minulla ei ole aavistustakaan, miksi eräänä talvipäivänä yrittäessäni luoda uutta blogitekstiä Bloggerini päätti, ettei blogiini enää noin vain lisätäkään kuvia. Ajattelin vaivan olevan ensin vain hetkellinen, mutta ohjelma piti päänsä. Ei kuvia. Ja jokainen blogeja lukenut tietää, että ilman kuvia ei ole blogeja.

 

Kevääni on ollut täynnä puhaa blogittomuudesta huolimattakin, joten asia ei häirinnyt minua niin paljon kuin olisi voinut. Sen sijaan lukijat ovat kyllä kyselleet blogipostausten perään, ja on ollut tosi mukavaa huomata, että tätä virtuaalista reseptikirjaani oikeasti käytetään. Blogin kirjoittamiseen saa kulumaan aikaa ja vaivaa, mutta toki se on kirjoittajalleenkin hurjan palkitsevaa. Useita kertoja viikossa haen täältä reseptejä itsekin, ja olen ehdottomasti kaivannut sitä, että saan laittaa lisää jakoon!

 

Mikä blogini on nyt yhtäkkiä saanut toimimaan, ei tietoa. Kunhan piruuttani kokeilin tänään. JA SE LATAA TAAS KUVIA!

 

 

Mutta itse reseptiin... Banaanipannukakut ovat siskoni Marian löytö kivasta Annie's Eats -blogista. Maria  tarjoilee minulle näitä maailman herkullisimpia aamiaispannukakkuja aina, kun hänen luonaan yövyn. Otin luksusaamiaisreseptin heti omaankin käyttööni ja vihdoin saan  sen talletettua myös blogiin. Banaanipannareihin löytyy ainekset helposti joka keittiöstä, ja se hedelmäkoriin unohtunut jo pilkullinen banskukin saadaan käyttöön. Banaanipannarit ovat aivan taivaallinen herätys vaahterasiirapin ja Nutellan kanssa nautittuina, totaalinen hemmotteluvaikutus on taattu!

 

Ja korostan vielä, että ohjeesta on todellakin kiittäminen Mariaa, ei minua. ;)

 

Amerikkalaiset banaanipannukakut

 

4 rkl (suolatonta) voita, rypsiöljyä tai pullomargariinia

3,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

2 1/2 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

1 pieni kypsä banaani muusattuna

2,5 dl maitoa

2 isoa munaa

1/2 vaniljauutetta tai vaniljasokeria

 

Sekoita kuivat aineet keskenään ja niiden joukkoon kaikki muu, järjestyksellä ei oikeastaan ole mitään väliä. Paista pannulla valmiiksi ja tarjoa vaahterasiirapin tai Nutellan ja banaanisiivujen kera.

 

"Ja sankari tää ei tyydy vähempään. Lainaan tai anon, jopa pussaan!

Kunhan aamiaispannareita vain saan..."

Krabbeluurit

Mennään brunssille!

Vappuviikonloppu lähestyy ja ennen kaikkea vappubrunssi. Omaan vappuuni on kuulunut jo muutaman vuoden ajan vappubrunssi vapunaattona ja usein myös piknikbrunssi vapunpäivänä. Tällä kertaa jaan reseptin, josta saa takuuvarmasti vappubrunssin hittiherkun. Mutta ei mennä siihen ihan vielä.

Eräs oman blogini hittipostauksista koskee myös brunssia. Blogger-ohjelma, jolla tätä blogiani kirjoitan, tekee kaikenlaisia hauskoja tilastoja lukijoiden käynneistä blogissani. Luetuimpien kirjoitusten joukossa on viikoista ja kuukausista toiseen viime keväänä kirjoittamani ”Brunssilla Blankossa”. Googlen kautta surffaamalla blogiini päädytään äärimmäisen usein hakusanoilla ”brunssi Turku” ja ”brunssi Blanko”. Siis ainakin turkulaiset ovat mieltyneet tähän rentoon myöhäisaamun ruokahetkeen!

Tänäkin keväänä olen pariin otteeseen käynyt pyörähtämässä Blankon edessä sunnuntaiseen brunssiaikaan. Mutta tosiaan vain pyörähtämässä. Jonot Blankon herkulliseen brunssipöytään kiemurtelevat nimittäin jo Aurajoen rantaa pitkin. Voisiko olla, että Blankon brunssin suosio alkaa kääntyä jo itseään vastaan? Onnittelut niille, jotka Blankon brunssille ovat mahtuneet, mutta minulla on lohdullista kerrottavaa kaikille jonottamiseen kyllästyneille: Turussa on muitakin sunnuntaibrunsseja. Me löysimme siskon kanssa palan taivasta korttelin päästä Aurakatu 1:stä.

Fontana Cafe avasi tänä keväänä ovensa remontin jäljiltä entistä ehompana. Sunnuntaisin se tarjoilee herkullisen brunssipöydän klo 12–17 hintaan 17 €. Me nautiskelimme vatsamme täyteen aamiaisleivillä päällysteineen, herkullisilla salaateilla, lämpimillä mannermaisilla aamiaisantimilla, hedelmillä ja paksuilla pannukakuilla. Kyytipojaksi tuoremehua ja kahvia tai teetä. Ei paha! Väkeä oli paljon, mutta aina löytyi myös vapaita paikkoja (ainakin toistaiseksi!). Mukavaa oli myös se, että kahvilabaari toimi brunssin ohella ihan tavalliseen tapaan: viereisen pöydän sedät saivat club sandwichinsa ja rouvat leivoksensa.

Herkkuterkut Fontanasta

Pannukakuista parhaimmat paistan kuitenkin itse. Tai eiväthän ne mitään ”pannukakkuja” ole vaan krabbeluureja. Jos joku teistä tiesi jo etukäteen, mitä krabbeluurit ovat, on syönyt niitä aiemmin tai tietää jopa, mitä tuo hassu nimi tarkoittaa, lupaan kyllä siitä hyvästä melkein jonkun palkinnon.

Krabbeluurit ovat niin ikisuosikkejani kuin olla vain voi, mutta näitä ei pikku-Nooralle paistanutkaan äiti vaan perhepäivähoitajani. Hänen reseptejään meillä on monta muutakin, mutta krabbeluurit ovat todellinen reseptiaarre. Krabbeluurit ovat niin kuin pikkulättyjä, mutta tavallisista lätyistä poiketen ne pullistuvat pannulla paksuiksi pullukoiksi. Taikinan yksinkertaisuudesta päätellen ei kai niissä muuta salaisuutta ole kuin leivinjauhe. Niin ja vaniljasokeri, sen takia krabbeluurit varmaankin maistuvat paremmilta kuin mikään tavallinen lätty.

Ja hei, älkää kuvitelko, että me hoitolapset syötiin jotain brunsseja siellä hoitotädin luona. Krabbeluureja syödään aina silloin kuin syötäisiin lättyjäkin.

Krabbeluurit

(pikkupikku annos, kannattaa tuplata!)

2 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 dl maitoa

1 kananmuna

voita paistamiseen

Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa maito ja muna vispilällä sekaisin. Yhdistä kaikki paksuksi taikinaksi ja annostele voideltuun ohukaispannuun. Paistamisessa kannattaa käyttää melko mietoa lämpötilaa, jotta paksut krabbeluurit ehtivät kypsyä kääntämisen välillä myös keskeltä. Herkuttele krabbeluurit kermavaahdon, siirapin, sokerin tai hillon kanssa.

Tänä vuonna vietän vappua isosiskoni kanssa – ensi kertaa sitten… lapsuuden? Tästä saammekin hyvän aasinsillan seuraavaan aiheeseen. Muistelimme tässä taannoin siskoni kanssa kaikenlaisia lapsuusjuttuja. Pohdiskelin myös siskolleni asioita, joista olin lapsena ollut hänelle, neljä ja puoli vuotta vanhemmalle siskolleni, kateellinen. Hänen amerikkalaiselta kirjekaveriltaan saamat hienot hiiriaiheiset tavarat tai teini-ikäisenä sukulaisten kanssa tehty Lontoon-matka olivat omiaan nostattamaan kateuden vihreyden pikkusiskon kasvoille. Kysyin isosiskolta leikkimielisesti, oliko hän ollut joskus minulle jostain kateellinen. (Eihän hieno isosisko, hyvänen aika sentään, voi olla perheen räkänokkarääpäleelle mistään kateellinen!) Oli hän kuulemma hiukan kateellinen yhdestä asiasta. Ruokablogista.

Kääk!

No ei vaan. Kuten rivien välistä olette huomanneet, isosiskoni on mestarikokki ja -leipuri. Hän on myös todellinen reseptihaukka: uudet reseptilöytöni tuntuvat päätyvän käsiini nykyään aina Marian kautta. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että Nooras söta o saltigassa olisi myös kategoria Marias mumsiga. Ja kuten muodikkaimmissa ruokablogeissa jo tehdään, varsinainen kirjoittaja päästetään välillä lomalle (tai lukemaan tenttiin) ja vierailijakirjoittaja pääsee jakamaan reseptiaarteitaan lukijoille. Pikku apulainen siis! Näin ollen, tästä lähtien Nooras söta o saltigassa vierailee satunnaisesti isosisko Maria makoisine resepteineen. Hän on hyvä tyyppi, vaikka inhoaakin homejuustoa.

Isosiskoista on aina apua!

Blinit

Noora tykkää tästä.

Me tapasimme toisemme viikko sitten. Minä ja blinit. Se oli rakkautta ensimaistiaisesta.

Blinit ovat pitkään olleet kokeiltavien ruokien listallani, mutta jostain syystä herkkuhetki on antanut odotuttaa itseään. Nyt kävi kuitenkin niin onnellisesti, että isosiskoni oli juuri testannut onnistuneesti blinien paistoa Pippurimylly-blogista löytyneellä, alkujaan Pirkan reseptillä. Eipä aikaakaan kun paistelimme blinejä uudelleen yhdessä. (No, vaati se vähän aikaa, koska taikinan piti käydä ensin kolme tuntia…) Nyt ymmärrän hyvin, miksi koko kevät tuntuu olevan pyhitetty blineille ja miksi ihmiset ovat niistä niin innoissaan. Ne ovat ihan älyttömän hyviä!

Blinit ovat Venäjältä kotoisin olevia tattariohukaisia, joiden kanssa syödään perinteisesti mätiä, smetanaa ja sipulisilppua. Vaikket olisi koskaan maistanutkaan blinejä, olet tuskin voinut olla huomaamatta ravintoloiden mainostavan niitä koko kevättalven. Perinteisesti blinejä kuuluu syödä laskiaisviikolla juuri ennen paaston alkamista. Syy siihen taitaa olla aika ilmeinen. Mutta kun pysyy jälleen kohtuudessa, blinienkään syömisen jälkeen ei tarvitse paastota pääsiäiseen asti! Blinit olivat mielestäni ennen kaikkea kuohkea herkku. Kuohkeuteen ja blinien paksuuteen syy löytyy varmaankin taikinan kohottamisesta hiivalla ja valkuaisten vaahdottamisesta ennen taikinaan lisäystä.

Blinitaikina on paksuhko

Ensikertalaisille ja kokeneemmillekin bliniviikkojen kävijöille suosittelen ehdottomasti näitä kotitekoisia blinejä. Perheeni muilla jäsenillä oli ravintolablineistä melko vaihtelevia kokemuksia: pahimmillaan blini voi olla rasvassa lillivä lätty. Tokihan blinit paistetaan voissa (margariini tai öljy ei nyt vaan käy!), mutta pannun voiteluun riittää pienempikin voinokare. Kun olet itse pannun varressa, syntyy ainoastaan parasta! Blinien paistoon on olemassa ihan omia pannujakin, mutta me paistoimme blinimme ihan tavallisella pienellä valurautapannulla. Myös ohukaispannu käy erinomaisesti pikkublinien tekoon. Sain muuten isosiskolta paljon kehuja blininpaistostani. Niistä tuli kuulemma kauniimpia kuin hänen aiemmin paistamistaan!

Miss Blini 2011

Blinit

20 g tuorehiivaa tai vajaa pussillinen kuivahiivaa

4 dl maitoa

2 dl kermaviiliä

1 dl tattarijauhoja

2 dl vehnäjauhoja

2 keltuaista

2 valkuaista

1 tl suolaa

30 g voita sulatettuna

Paistaminen: Voita pannulle! …Ja kossu pakkaseen?

Sekoita kermaviili maitoon ja lämmitä kädenlämpöiseksi, kuivahiivaa käyttäessäsi neste saa olla 42 °C. Lisää hiiva joukkoon (kuivahiiva pieneen jauhomäärään sekoitettuna). Vatkaa jauhot kevyesti sekaan. Anna seoksen käydä lämpimässä paikassa noin kolme tuntia.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää taikinaan keltuaiset, suola, sulatettu voi ja valkuaisvaahto. Paista blinit voissa blini-, valurauta- tai ohukaispannulla. Tarjoa blinit heti paistamisen jälkeen haluamallasi tavalla. Me herkuttelimme blineillä smetanan, kirjolohen- ja siianmädin, sipulisilpun ja hunajalla maustettujen suolakurkkujen kanssa. Myös erilaiset kalatahnat ovat suosittu lisäke. Vain mielikuvitus on rajana!

Ystävänpäivähalaukset lukijoilleni!

Luumuclafoutis

Luumuclafoutis kuvassa keskellä

Viimeisestä blogikirjoituksestani on kuin varkain kulunut jo kaksi viikkoa. Edellisen kirjoitukseni jälkeen minusta on tullut työmyyrä TYKS:in kirurgian ensiapuun ja saattaa olla, että se on hieman vaikuttanut ajankäyttööni… Vihdoin ehdin kuitenkin hetkeksi lempiharrastusteni eli kokkailun ja bloggailun pariin. Tämän viikon tiistaina minulla oli kunnia kestitä hienoa herrasväkeä täällä Turun kämpilläni.

Yläkuvassa hymyilevä ystävättäreni järjesti minulle syntymäpäivälahjaksi herkullisen illallisen viime keväänä. Jo silloin ehdotin, että ihanasta synttäri-illallisesta tehdään perinne. Siispä nyt syksyllä oli minun vuoroni kokkailla ystäväni syntymäpäivän kunniaksi ja mukaan kesteille ennätti tulla myös ystäväni aviomies. Sekä viime kevään että nyt syksyn illallisiltana oikeista syntymäpäivistämme oli kulunut jo useita viikkoja, jopa pari kuukautta, mutta eipä se juhliminen niin päivän päälle ole! Ja pointtina illalliskutsuissa ei tietenkään ole itse syntymäpäivä vaan mukava yhdessäolo.

Koko hauskuus alkoi menun suunnittelusta ja inspiraation kokkailuihini hain taas syksystä. Edellisenä viikonloppuna ehdin käydä kotipaikkakuntani silakkamarkkinoilla ja ostin sieltä illalliskutsujani varten kantarelleja ja lappilaisen Niemen juustolan ihanaa piimäjuustoa. Kalaakin pääsi illallispöytään, mutta tällä kertaa ihan K-kaupan tiskiltä eikä markkinakojuista. Kotoa Raumalta mukaani nappasin vielä kotipihamme luumuja ja kotona pyöräyttämääni saaristolaisleipää. Siinähän raaka-aineet melkein olivatkin koossa!

Pääruuaksi keitin tietysti edellisen postauksen bataatti-kantarellikeittoa. Saaristolaisleivästä tein keiton seuraksi kylmäsavulohitahnalla päällystettyjä herkkupaloja. Tarkemman ohjeen lohileipiin voin postata joskus myöhemmin, mutta leivänpäällinen syntyy helposti seuraavista aineksista: kylmäsavulohta, maustamatonta tuorejuustoa, crème fraîchea, tilliä, sinappia ja sitruunamehua. Nämä oman maun mukaan sekaisin ja yhdistelmä saaristolaisleivän kanssa on lyömätön! Juustolan piimäjuustosta taiteilin salaatin vähän kummitätini salaatti-ideaa soveltaen: salaattipedille verkko- ja hunajamelonisiivuja, kurkkua, viinirypäleitä, piimäjuustoa, saksanpähkinöitä ja kuivattuja karpaloita.

Jälkiruuaksi tein luumuista jo pitkään haaveissani ollutta ranskalaista clafoutista, joka on vähän hienostuneempi versio pannukakusta. Clafoutikseen tulee perinteisesti kirsikoita, mutta löytämieni reseptien mukaan clafoutikseen sopivat loistavasti oikeastaan kaikki marjat ja hedelmät. Luumu taitaa olla jopa toisiksi suosituin clafoutiksen täyte ja se sopikin siihen erittäin hyvin. Tein clafoutista vasta toisen kerran elämässäni ja edellisellä kerralla käyttämääni ohjeeseen en jostain syystä ollut ihan tyytyväinen. Nyt löysin Voisilmäpeliä-blogista vakuuttavan clafoutisohjeen, jota hieman mukailin. Reseptivalinta osui tällä kertaa nappiin. Jälkiruoka oli juuri sellaista kuin odotinkin: mehevää, tiivistä, pehmeää, makeaa, samettista… herkullista. Vieraatkin tykkäsivät. Clafoutis oli mielestäni myös kaunis, luumut tekivät siitä todellisen vaaleanpunaisen viettelyksen. Synesteetikkona koin ihanan ja minulle harvinaisen maun ja värin yhdistymisen: luumuclafoutis maistui nimenomaan lempiväriltäni vaaleanpunaiselta! Jos sinäkin näet kirjaimet väreinä tai muuta mukavaa, ymmärrät ehkä, mitä tarkoitan. Kokemusta on vaikea kuvailla sanoin, mutta luumuclafoutis maistui siltä, miltä vaaleanpunainen väri näyttää. Kummallista kyllä, tuntui, että ymmärsin jotakin uutta myös tutusta lempiväristäni... Ei-synesteetikoille selvennykseksi: vaaleanpunaiselta maistuvan ruuan ei tarvitsisi oikeasti olla vaaleanpunaista, esimerkiksi appelsiini voisi maistua siniseltä. Jep, umpihullua, mutta se kulkee suvussa. (On myös aika myöhä, kun kirjoitan tätä, joten pistetään herkistelevät värihourailuni vaikka väsymyksen piikkiin...)

Näin siis vietimme sateisen syysillan maku-, väri- ja lomavalokuvaelämyksistä nauttien. Sain vastakutsun saapua ystäväni ja hänen miehensä luo illalliselle vielä tässä syksyn puolella. Täytyypä pitää siitä kiinni!

Luumuclafoutis

Pohjalle:

n. 300 g luumuja

½ dl sokeria

Taikina:

3 kananmunaa

1 ½ dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

½ dl sokeria

2 ¼ dl kevytmaitoa

voita vuoan voiteluun

tomusokeria koristeluun

Paistaminen: 180 °C, 40–50 minuuttia

Viipaloi luumut ja poista niistä kivet. Lisää sokeri luumujen joukkoon ja anna maustua ainakin puoli tuntia. Vatkaa kananmunien keltuaiset rikki haarukalla ja sekoita muut aineet kanamunien joukkoon. Voit turvottaa taikinaa hetken. Voitele uunivuoka voilla, levitä luumut ja niistä irronnut mehu vuoan pohjalle ja kaada taikina päälle. Paista uunissa 180 °C:ssa 40–50 minuuttia tai kunnes clafoutis on kunnolla hyytynyt. Voit valmistaa clafoutiksen myös pienissä annosvuoissa, jolloin paistoaika on hieman lyhyempi. Anna clafoutiksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Ripottele pinnalle tomusokeria ja tarjoa vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Kuvat on tällä kertaa räpsitty nopeasti pienellä vaaleanpunaisella (hei, nyt riittää...) pokkarikamerallani. Ja juuri, kun sain kehuja blogini kauniista ruokakuvista!

Vuohenjuustopannukakut

Blogini on ollut hieman hiljainen viime aikoina, sillä olen keskittynyt ahkerasti opiskelijaelämään. Opiskelijavapun juhlinnan jälkeen olen oikeasti myös opiskellut ja tenttinyt. :) Mutta enää reilu viikko pitäisi jaksaa ja sitten onkin lukuvuosi paketissa. Kesäloman koittaessa pääsenkin viettämään paljon enemmän aikaa lempiharrastusteni eli kokkailun ja leipomisen parissa!

Äitienpäiväviikonloppuna ehdin kuitenkin tehdä monenlaisia blogiinkin kelpaavia herkkuja. Ensimmäisenä niistä jaan teille vuohenjuustopannukakkujen ohjeen, joka on peräisin uusimmasta Anna-lehdestä, Teresa Välimäeltä. Tein tätä yleisön pyynnöstä jopa kahdesti viime viikonloppuna. Ensimmäisen pannarin tein uunivuokaan ja toisella kerralla paistoin pikkupannareita muffinssivuoissa. Pikkupannareita tehtiin alkuperäisessäkin ohjeessa ja ne taisivat olla se mehevämpi ratkaisu. Joka tapauksessa vuohenjuustopannukakku oli aivan ihanaa! Pannaritaikinan koostumus oli myös varmasti paras, mitä olen koskaan kokeillut. Taikinan raaka-aineiden suhteita voisin soveltaa jatkossa muihinkin pannareihin.

Vuohenjuustopannari syntyy tosi nopeasti ja helposti. Vuohenjuusto ripotellaan murusina yrteillä maustetun pannukakkutaikinan päälle ja pinnalle lisätään vielä hiukan hunajaa. Lopputuloksena on kutkuttavan herkullinen pienen makeuden taittama suolapala. Loistavaa tarjottavaa vaikka brunssille, piknikille tai iltapalaksi.

Vuohenjuustopannukakut

5 dl maitoa
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
ripaus mustapippuria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl leseitä
100-200 g vuohenjuustoa
1/2 dl hunajaa

pinnalle:
tuoretta basilikaa

Paistaminen: 200 °C, noin 30 minuuttia

Sekoita keskenään kaikki muut aineet paitsi vuohenjuusto ja hunaja. Anna taikinan turvota hetki. Kaada taikina voidellun muffinipellin kuoppiin, voideltuun uunivuokaan tai leivinpaperilla peitetylle uuninpellille. Murusta vuohenjuustoa taikinan pinnalle ja valuta hieman hunajaa päälle. Paista 200 °C:ssa noin 30 minuuttia. Anna pannarin jäähtyä hieman ja irrota pikkupannarit muffinssivuoista. Ripottele pinnalle silputtua tuoretta basilikaa.

Zoom!

Lähikuvia herkuista on luvassa jatkossakin, sillä ruokakuvauksesta innostunut isäni ilmoitti hankkivansa uuden megazoomin! No, mitäpä isäparka ei tyttärensä ruokablogin eteen tekisi... ;)

Kreikkalainen pannukakku

Lisää ohjeita Anna-Leena Härköseltä! Ja lisää pinaattia olen luvannut myös!

Minulla ja opiskeluystävilläni on eräs suosikki-iltapala, jota teemme melkein aina, kun istumme iltaa yhdessä. Heitämme uuniin pellillisen pinaattipannaria ja teemme sen seuraksi munavoita. Jostakin kumman syystä nimesimme pannariherkun erään P-kirjaimella alkavan proffamme mukaan. Pinaattipannari onkin meille nykyään tuttavallisesti vain PPP eli Pumpasen* PinaattiPannari. (*Nimi muutettu!)

Taikinaterapiaa-lehdestä löysin viritetyn version perinteisestä pinaattipannaristamme: kreikkalaisen pannukakun. Härkösen ohjeeseen tuli pinaatin lisäksi fetajuustoa, oliiveja ja hieman mausteita. Perinteisessä pannarissamme sulatettu ja valutettu pakastepinaatti sekoitetaan pannukakkutaikinaan. Tässä uudessa ohjeessa pinaatti ripoteltiin sinne tänne pellille kaadetun pannukakkutaikinan päälle. Ripottelun tuloksena oli mielestäni sekä parempi ulkonäkö että maku. Eroa perinteiseen pinaattipannariin on myös se, että fetalla ja oliiveilla höystetty pannari ei tietenkään kaipaa enää munavoita päälleen.

Kreikkalainen pannari muistuttaa oikeastaan aika paljon jo suolaista piirakkaa. Kreikkalainen pannari sopii edelleen iltapalaherkuksi, mutta se on myös loistavaa bileruokaa: nopeaa tehdä isolle joukolle ja pannaria voi syödä haukatenkin ilman lautasia ja aterimia. Ja tämä on tietysti superhyvää!

Perinteinen PPP on edelleen yksi suosikeistani, mutta tulevaisuudessa taidan suosia tätä kreikkalaista versiota. Saa nähdä, uskaltaako kukaan lääkisystävistäni kokeilla kreikkalaista pannaria rakkaan PPP:n sijaan… ;)

Kreikkalainen pannukakku

2 kananmunaa

8 dl maitoa

4 dl vehnäjauhoja (osan voi vaihtaa hiivaleipäjauhoihin, jos haluat enemmän kuituja)

30 g sulatettua rasvaa

1 pss eli 150 g pakastepinaattia

200 g fetajuustoa

pieni tölkki oliiveja

1 valkosipulinkynsi

1 tl kuivattua basilikaa

Paistaminen 225 C°, noin 30 minuuttia

Sulata ja valuta pakastepinaatti. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita munien joukkoon maito, jauhot ja hienonnettu valkosipulinkynsi. Anna turvota hetki. Lisää sulatettu rasva. Kaada taikina voidellun tai leivinpaperilla peitetyn uunipellin päälle. Ripottele pinnalle pinaatti, kuutioitu feta, halkaistut oliivit ja basilika. Paista 225 C°:ssa noin 30 minuuttia tai kunnes pannari on kypsä. Voit koristella valmiin pannarin tuoreella basilikalla ja parmesaanilastuilla.