perjantai 25. helmikuuta 2011

Taivaallinen pesto-munakoisovuoka

Eiköhän tää talvi ollut tässä


Nooran ajanlaskun mukaan talvi päättyy ensi viikon tiistaina. Tiistai on nimittäin maaliskuun ensimmäinen päivä, ja maalis-, huhti- ja toukokuu ovat kevät. Eräs ystäväni yritti juuri väittää minulle muuta, mutta pysyn kannassani. Lunta saa tupruttaa maaliskuussa vaikka taivaan täydeltä, mutta eikö olekin parempi, jos silloin voi jo täysillä fiilistellä kevättä eikä vain odottaa, koska talvi hellittää?

Talvi oli kylmä ja luminen. Kattokaa nyt mun huushollia!

Mutta nyt kun vielä ollaan pari päivää talven puolella, ehdin esitellä teille viimeisen uunissa muhivan, täyteläisen talviruuan. Tein taivaallista pesto-munakoisovuokaa jo joskus ennen joulua, mutta postaaminen on vain jäänyt. Ehkä siksi, että tämän ohjeen postaus onnistuu helposti: kerrankin valmiissa ruokaohjeessa oli kaikki saman tien täysin kohdallaan. Minun ei ole tarvinnut muistaa muuta kuin se, että ohje löytyi sellaisenaan Kotiliedestä.

Ylistävä nimi ei ole itse keksimäni, mutta yhdyn täysin Kotilieden ruokatoimittajan kuvaukseen. Tämä ruoka yhdistää nimittäin mitä herkullisimpia ja täydellisesti toisiinsa sopivia ruoka-aineita: jauhelihaa, pinaattia, pestoa ja munakoisoa. Ainoa asia, mistä munakoisovuoan valmistuksessa haluan huomauttaa, on suola. Älä lisää sitä kokonaisuuteen ylimäärin. Munakoisojen itkettämisestä jää munakoisoihin valmiiksi sopiva suolaisuus ja samoin pesto on melko suolaista. Itse ruokaa valmistaessani olin jo valmiiksi varuillani liian suolan suhteen, joten lopputulos oli juuri sopiva suolaisuudeltaan. Pieni etukäteishuomautus vain, jotta saatte nauttia samasta taivaallisesta makuelämyksestä.

Taivaallinen pesto-munakoisovuoka

1 munakoiso
suolaa itketykseen
1-2 sipulia
400 g jauhelihaa
150 g eli 1 pss pakastepinaattia
öljyä paistamiseen
kuivattua basilikaa
mustapippuria
(suolaa)
1 dl pestoa
2 dl kermaa tai ruokakermaa
oliiveja
juustoraastetta

Paistaminen: 200 °C, 30–40 + 10 minuuttia

Pese munakoiso ja leikkaa se noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Itketä munakoisoja hetki ripottelemalla suolaa viipaleiden päälle. (Katso tarkempi ohje itketyksestä tästä.) Silppua sipuli ja kuullota öljyssä pannulla. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää joukkoon kohmeinen pinaatti ja paista, kunnes pinaatti on sulanut. Mausta basilikalla, mustapippurilla ja ripauksella suolaa.

Levitä puolet itketetyistä (muista pyyhkiä suola pois) munakoisoviipaleista öljytyn uunivuoan pohjalle. Lisää päälle jauheliha ja peitä lopuilla munakoisoviipaleilla. Sekoita pesto kermaan ja kaada munakoisoviipaleiden päälle. (Oikeastaan pesto-kermaseosta voisi kaataa jo hieman suoraan jauhelihan päälle...) Paista vuokaa uunissa 200 °C:ssa 30–40 minuuttia. Ota vuoka pois, lisää pinnalle oliiveja ja juustoraastetta. Paista vielä 10 minuuttia. Tarjoa haluamiesi lisukkeiden kera.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Kylmäsavulohi-tuorejuustopizza

"Mulla ei oo taaskaan mitään tarjollepantavaa!"


Tiedättehän tämän kysymyksen: mitä antaa lahjaksi henkilölle, jolla on jo kaikkea? Jokainen ruuanlaittaja on joutunut varmaan joskus miettimään, mitä hyvää tarjota jollekulle, joka on jo maistanut kaikkea hienoa. Kun olen nyt talven aikana käynyt viikonloppuisin kotona Raumalla, isosiskoni on joka kerta kokkaillut minulle jotakin uutta, hienoa ja ihmeellistä. (Älkää nyt luulko, että minua varten pitäisi kokata jotakin uutta, hienoa ja ihmeellistä, sillä minä en todellakaan ole edellä kuvailtu kaikenkokenut ihminen.) Viikko sitten sain siskon vieraakseni Turkuun, joten olin jo kehittämässä itselleni valtavat suorituspaineet siitä, mitä ihmeellistä onnistuisin pikku keittokomerossani mestarikokkisiskolleni loihtimaan! Idea löytyi kuitenkin yllättävän helposti K-kaupasta nappaamastani ilmaisesta resepti-Pirkasta: Kylmäsavulohi-tuorejuustopizza. Jotakin ihan uutta, yksinkertaista tehdä ja mikä tärkeintä, älyttömän hyvää! Tätä voisi ehdottomasti tarjota hienommallekin väelle. Eikun siis tarjosin jo… hups. ;)

Tässä pizzassa oli monta uutta juttua, joita en ole koskaan ennen pizzanteossa kokeillut. Ensinnäkin kylmäsavulohi pizzan täytteenä oli minulle ihan uusi juttu, mutta täytyy todeta, että se sopi pizzaan yllättävän hyvin. Paistetun pizzan päälle lisättävät tuorejuustonokareet korostivat pienellä happamalla maullaan kalaa. Ihastuin myös ideaan levitellä siemeniä pizzan reunoille ”kehykseksi”. Kaunis yksityiskohta. Pirkan ohjeessa taisi olla pinjansiementen tilalla jotakin siemensekoitusta, mutta lähikaupan valikoiman ja oman mieltymykseni mukaan käytin pelkkiä pinjansiemeniä. Pirkan ohjetta muutin sen verran, että tein pizzapohjan äidiltä opitulla, meidän mielestämme maailman parhaalla ohjeella. (Äitini on alkanut käyttää pizzapohjassa tavallisten vehnäjauhojen lisäksi osittain durumvehnäjauhoja. Suosittelemme ehdottomasti!) Omalla pikkuruisella pizzapellilläni pohjasta tuli aika paksu ja siskoni luonnehtikin pizzaa jopa mehevän foccaccian tyyppiseksi.


Pizza teki siis kauppansa. Ollessamme illalla ulkona siskoni ehdotteli jo puoliltaöin: ”Noora, mennään kotiin syömään pizzaa…” No mehän mentiin. :)

Onko baari-illan jälkeen tämän kauniinpaa näkyä?

Kylmäsavulohi-tuorejuustopizza

äidin takuuvarma pizzapohja:
2 dl vettä
½ pss kuivahiivaa (vastaa 15 g tuorehiivaa)
1 tl suolaa
4 rkl oliiviöljyä
5 dl vehnäjauhoja, osa voi olla durumjauhoja

täytteet:
pieni purkillinen tomaattipyreetä
2 rkl vihreää pestoa
1 punasipuli
150 g kylmäsavulohta
pinjansiemeniä
pizzajuustoraastetta
maustamatonta tuorejuustoa
tuoretta basilikaa

Paistaminen: 225 °C, 10–15 minuuttia

Lämmitä vesi hieman yli kädenlämpöiseksi, sekoita kuivahiiva pieneen jauhomäärään ja lisää seos veteen. Lisää suola, öljy ja jauhot. Alusta taikina valmiiksi. Kauli leivinpaperin päälle uuninpellille pyöreä pizzapohja. Anna pizzapohjan kohota liinan alla noin puoli tuntia. Valmistele sillä aikaa täytteet.

Leikkaa punasipuli suikaleiksi ja kuullota suikaleet öljyssä paistinpannulla. Viipaloi kylmäsavulohi suupaloiksi. Levitä kohonneelle pizzapohjalle tomaattipyree ja sen päälle pesto. Ripottele pinjansiemenet tomaattipyreen ja peston päälle pizzapohjan reunoille. Lisää pohjan päälle punasipulisuikaleet ja kylmäsavulohipalat ja ripottele pinnalle haluamasi määrä pizzajuustoraastetta. (Pirkan ohjeessa lukee koko pussillinen, mutta itse pidän vähemmän juustoisista pizzoista.) Paista 225 °C:ssa 10–15 minuuttia. Kun pizza on tullut uunista, ota maustamattomasta tuorejuustosta teelusikan kokoisia nokareita ja lisää tuorejuustonokareet sinne tänne pizzan päälle. Viimeistele koristelu tuoreilla basilikan lehdillä.

Niksi-Noora: Miten kuljettaa kylmänarka elintarvike kotiin paukkupakkasella? Ratkaisu on niin sanottu rintabasilika! (Muista kuitenkin tunkea tuotteet takin alle vasta kassan jälkeen.)

Blogipostausten lisälehdillä:

Sain vaihto-opiskelustaan blogia kirjoittavalta ystävältäni Katjalta The Gorgeous Blogger -tunnustuksen. Tämä on kuulemma kaikille upeille bloggaajille suunnattu palkinto! Oi, kiitos Katja! Nyt minun pitää vastata seuraavaan viiteen kysymykseen ja sen jälkeen lähettää tunnustus eteenpäin toisille upeille bloggaajille.


Milloin aloitit blogisi?
Nooras söta o saltiga syntyi maailmaan Lucian päivänä 2009.

Mistä kirjoitat blogissasi?
Ruuasta, mutta teksteissäni höpistään paljon muustakin. Oikeastaan kirjoitan omasta elämästäni ruuan varjolla!

Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Ehkä juuri se, että ruokaohjeiden lisäksi joutuu lukemaan kaikenlaisia älyttömyyksiä siitä, mitä olen viime aikoina tehnyt. Oma persoonani on aika näkyvässä roolissa verrattuna moniin muihin ruokablogeihin. Yhtenä tärkeimmistä asioista Nooras söta o saltigassa koen blogini iloisen ja humoristisen fiiliksen. Mutta ruokaohjeiden suhteen lupaan yhden erityisjutun: kaikki reseptit ovat takuulla tosi hyviä! Julkaistavien ohjeiden suhteen olen ehdottomasti perfektionisti.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Rakkaaksi muodostunut ruokaharrastus, muiden ruokablogien tuoma esimerkki ja ruokabloggaavan serkkutyttöni kannustus. Olen myös aina rakastanut kirjoittamista.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Bannerin! Muutin sen jo kerran pihapöytäkuvasta tuohon mansikkakakkuun, mutten ole ihan tyytyväinen siihenkään. Muissa blogeissa on niin hienot bannerit… Mutta ehkä mun pitää hommata ensin Photoshop. Ja opetella käyttämään sitä. Jos olisin kuvaamataitoinen ihminen, tekisin käsin jonkun ihanan Nooras söta o saltiga -tekstin, ottaisin kuvan siitä tai muuten skannaisin sen banneriksi… Hei, jos mulla olisi jo kaikkea, uusi banneri olisi hyvä synttärilahja mulle! No on se tietty muutenkin. Hihi.

Annan tunnustuksen eteenpäin serkulleni Piece of Cakeen!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Blinit

Noora tykkää tästä.


Me tapasimme toisemme viikko sitten. Minä ja blinit. Se oli rakkautta ensimaistiaisesta.

Blinit ovat pitkään olleet kokeiltavien ruokien listallani, mutta jostain syystä herkkuhetki on antanut odotuttaa itseään. Nyt kävi kuitenkin niin onnellisesti, että isosiskoni oli juuri testannut onnistuneesti blinien paistoa Pippurimylly-blogista löytyneellä, alkujaan Pirkan reseptillä. Eipä aikaakaan kun paistelimme blinejä uudelleen yhdessä. (No, vaati se vähän aikaa, koska taikinan piti käydä ensin kolme tuntia…) Nyt ymmärrän hyvin, miksi koko kevät tuntuu olevan pyhitetty blineille ja miksi ihmiset ovat niistä niin innoissaan. Ne ovat ihan älyttömän hyviä!

Blinit ovat Venäjältä kotoisin olevia tattariohukaisia, joiden kanssa syödään perinteisesti mätiä, smetanaa ja sipulisilppua. Vaikket olisi koskaan maistanutkaan blinejä, olet tuskin voinut olla huomaamatta ravintoloiden mainostavan niitä koko kevättalven. Perinteisesti blinejä kuuluu syödä laskiaisviikolla juuri ennen paaston alkamista. Syy siihen taitaa olla aika ilmeinen. Mutta kun pysyy jälleen kohtuudessa, blinienkään syömisen jälkeen ei tarvitse paastota pääsiäiseen asti! Blinit olivat mielestäni ennen kaikkea kuohkea herkku. Kuohkeuteen ja blinien paksuuteen syy löytyy varmaankin taikinan kohottamisesta hiivalla ja valkuaisten vaahdottamisesta ennen taikinaan lisäystä.

Blinitaikina on paksuhko

Ensikertalaisille ja kokeneemmillekin bliniviikkojen kävijöille suosittelen ehdottomasti näitä kotitekoisia blinejä. Perheeni muilla jäsenillä oli ravintolablineistä melko vaihtelevia kokemuksia: pahimmillaan blini voi olla rasvassa lillivä lätty. Tokihan blinit paistetaan voissa (margariini tai öljy ei nyt vaan käy!), mutta pannun voiteluun riittää pienempikin voinokare. Kun olet itse pannun varressa, syntyy ainoastaan parasta! Blinien paistoon on olemassa ihan omia pannujakin, mutta me paistoimme blinimme ihan tavallisella pienellä valurautapannulla. Myös ohukaispannu käy erinomaisesti pikkublinien tekoon. Sain muuten isosiskolta paljon kehuja blininpaistostani. Niistä tuli kuulemma kauniimpia kuin hänen aiemmin paistamistaan!

Miss Blini 2011

Blinit

20 g tuorehiivaa tai vajaa pussillinen kuivahiivaa
4 dl maitoa
2 dl kermaviiliä
1 dl tattarijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 keltuaista
2 valkuaista
1 tl suolaa
30 g voita sulatettuna

Paistaminen: Voita pannulle! …Ja kossu pakkaseen?

Sekoita kermaviili maitoon ja lämmitä kädenlämpöiseksi, kuivahiivaa käyttäessäsi neste saa olla 42 °C. Lisää hiiva joukkoon (kuivahiiva pieneen jauhomäärään sekoitettuna). Vatkaa jauhot kevyesti sekaan. Anna seoksen käydä lämpimässä paikassa noin kolme tuntia.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää taikinaan keltuaiset, suola, sulatettu voi ja valkuaisvaahto. Paista blinit voissa blini-, valurauta- tai ohukaispannulla. Tarjoa blinit heti paistamisen jälkeen haluamallasi tavalla. Me herkuttelimme blineillä smetanan, kirjolohen- ja siianmädin, sipulisilpun ja hunajalla maustettujen suolakurkkujen kanssa. Myös erilaiset kalatahnat ovat suosittu lisäke. Vain mielikuvitus on rajana!



Ystävänpäivähalaukset lukijoilleni!

lauantai 5. helmikuuta 2011

Näkkäri

Tervetuloa laifstail blokiin!


Olen viime aikoina alkanut lukea ruokablogien ohella erilaisia lifestyleblogeja. Ne ovat koukuttaneet minut aika tehokkaasti. Lifestyleblogien juju taitaa olla siinä, että ihan tavallisten ihmisten ihan tavallisesta elämästä irtoaa monenlaista kaunista, kiinnostavaa ja inspiroivaa luettavaa ja kuvattavaa. Äkkiä oma elämäkin saa uusia ulottuvuuksia: ai noinkin voi sisustaa/pukeutua/ajatella/harrastaa... Olen toisaalta vähän kritisoinut itsenäni huomatessani, miten muut ihmiset jatkuvasti sisustavat kotiaan, yhdistelevät luovasti vaatteitaan uudenlaisiksi asukokonaisuuksiksi ja tekevät paljon kaunista käsillään. Lifestyleblogien perusteella minun, jos kenen elämässä stailaus on selvästi retuperällä! Lifestyleblogien ansiosta ainakaan inspiraation puutteesta ei enää tarvitse kärsiä.

Yksi keskeinen tekijä, joka inspiroi omaa ruuanlaittoani, on tämä blogini kirjoittaminen. Veikkaanpa, että myös lifestylebloggareilla omien ideoidensa, aikaansaannostensa tai asukokonaisuuksiensa esittely kannustaa kirjoittajaa samalla kehittämään jälleen jotakin uutta ja mielenkiintoista esiteltävää. Blogin kirjoittaminen siis tavallaan potkii eteenpäin. Ehkä myös minulle tekisi hyvää, jos joutuisin itsekin säännöllisesti esittelemään lifestylejuttujani täällä teille. Haluatteko kuulla niistä? No, kerron silti.

Aloitetaanpa näkkäristä, sillä aihe ei hyppää kauas blogini teemasta. Ohje löytyi yhdestä suosikkilifestyleblogistani nimeltä Kalastajan vaimo. Blogia kirjoittaa nuori suomalainen nainen, joka asuu perheineen Etelä-Norjassa. En tiedä onko tällainen siemenknekkis jotakin tyypillistä norjalaista, mutta ainakin se on valtavan hyvää ja helppo tehdä! Rapsakat siemenet vaan sekaisin ja kananmunan sitomana pellille ohueksi levyksi. Koko näkkärikasa katoaa alta aikayksikön!

Ohjeella tulee pellillinen knäckebrödiä

Mutta arvatkaapas mitä muuta olen Kalastan vaimon blogista löytänyt elämääni kuin näkkärin? Varmasti monentakin uutta ideaa, mutta ensimmäisenä lifestylealuevaltauksenani esittelen uuden pikku projektini nimeltä peitto. Jep, viimeksi suurin piirtein seiskaluokalla jotakin kutoneena ajattelin ottaa työn alle kokonaisen peiton kutomisen. Sadallakolmellakymmenelläviidellä eurolla. Voi ei? Voi kyllä!

Käsitöiden tekeminen on aina ollut äidilleni harrastus numero yksi ja myös siskoni on taitava käsistään. Jostain kumman syystä omakin käsityönumeroni oli koulussa aina kymppi, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, halusinko kutoa tai virkata vapaaehtoisesti. Yhden syyn käsitöiden välttelyyn olen keksinyt siitä, että monet langat ”syövät” jo valmiiksi kuivettuneita käsiäni. Toinen painava syy on ollut se, että minulla ei ole ollut mitään erityisiä käsityöideoita, joita olisin halunnut toteuttaa. Tai ehkä kaikkien harrastusten ei vain tarvitse kiinnostaa samalla tavalla jokaista! Mutta jotakin on tapahtunut, sillä yhtäkkiä peiton kutominen sadallakolmellakymmenelläviidellä eurollakin kuulostaa minusta valtavan kivalta! Ja se onkin.

Muinainen pitsipyyhe by Pikku-Noora. Olen mä joskus jotain näköjään osannut.

Käsityöinnon tarttumisesta itseeni saan syyttää kurssikavereitani. Tänä keväänä huomasin istuvani luennoilla keskellä virkkuukoukkujen ja sukkapuikkojen armeijaa. Kurssimme yksittäisistä puikonkilistelijöistä on kasvanut kauhistuttava massailmiö. Tai ehkä on ihan hienoa, että tulevat lääkärit harjoittavat ahkerasti sorminäppäryyttään villalangalla ennen kuin alkavat työkseen ommella ihmisiä kasaan. Vain yksi luennoitsija on koko kutovan kurssimme historiassa huomauttanut käsitöiden tekemisestä luennoilla negatiivisesti. Kaikki muut taitavat sen sijaan tietää, että käsillä tekeminen samaan aikaan kuin kuuntelee, parantaa keskittymistä. Yksi ystäväni tosin kertoi, ettei ole koskaan keskittynyt luennoilla niin hyvin kuin lukiessaan samaan aikaan Harry Potteria. Hmmm...

Eräs viimeisimmistä käsityövimman valtaamista ystävistäni haaveili kudotusta peitosta. Melkein samana iltana törmäsin Kalastajan vaimon blogissa sellaiseen ja ihastuin täysin! Ohje löytyy netistäkin, mutta kertoessani peitosta äidilleni, kaivoi hän hetkessä esiin vanhan Moda-lehden, jossa oli sama ohje. Isosiskoni vannoi käsi sydämellä opastavansa minut takaisin kutomisen ihmeelliseen maailmaan ja niinpä kävimme pelästyttämässä pahanpäiväisesti erään raumalaisen käsityöliikkeen pitäjän. Kertoessani ensin, etten suurin piirtein koskaan ole kutonut mitään ja ostaessani sitten sadallakolmellakymmenelläviidellä eurolla kymmenen kerää villalankaa ja yhdet pyöröpuikot, ei myyjärouva voinut toivottaa minulle muuta kuin vilpittömästi työ iloa. Ja sitä on riittänyt. Kertaalleen olen ehtinyt peitonalun purkaakin ja aloittaa uudelleen hieman leveämpänä, mutta kutominen on ollut superhauskaa. Jos ostan sadallakolmellakymmenelläviidellä eurolla vaikkapa jumppakortin, teen sen siksi, että haluan harrastaa jumppaa. Jos ostan sadallakolmellakymmenelläviidellä eurolla lankaa, teen sen siksi, että haluan harrastaa käsitöitä. Oltiinhan tässä joululomalla töissäkin, joten ainakaan vielä ei ole aihetta lähettää minua pakkohoitoon hallitsemattoman rahankäytön vuoksi! Ja kaipa se valmis peittokin on ihan kiva. :)

Peiton tämänhetkinen tilanne. Saas nähdä miten käy!

Näkkäri

3 isoa kanamunaa
10 rkl seesaminsiemeniä
10 rkl auringonkukansiemeniä
3 rkl pellavansiemeniä
6 rkl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
4 rkl mantelijauhetta

Paistaminen: 150 °C, 20–30 minuuttia

Sekoita aineet yhteen kulhossa. Taikina ei saa olle liian nestemäistä eikä kuivaa vaan pehmeän kosteaa. Kalastaja vaimo kehottaa lisäämään liian kosteaan taikinaan mantelijauhetta ja liian kuivaan taikinaan vielä yhden kananmunan. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. Paista 150 °C:ssa 2030 minuuttia. Viipaloi levy esimerkiksi pizzapyörällä heti, kun levy on tullut uunista.