Täydellinen porkkanakakku

Paras on yksinkertaista

En ole taatusti koskaan julkaissut blogissani yhtä huonoa ruokakuvaa kuin yllä oleva. (Enkä nyt tarkoita noita kammottavan vanhoja numeroita kakun päällä…) Me kaikki taidamme kuitenkin kokemuksesta tietää, että kun jokin on oikein hyvää, se katoaa, ennen kuin kamerat ehtivät ikuistamaan koko komeutta. Kuva porkkanakakun viimeisistä paloista olkoon siis todisteena siitä, kuinka hyvää kakku oli…

Hei, siellä se menee vielä kokonaisena!

Porkkanakakkujen ohjeissa ei paljon eroa taida olla, jos asiaa tarkastelee hyvin varustetun keittiön kanssa. Minulla täällä Italiassa ei ole kuitenkaan käytössäni esimerkiksi vatkainta, mikä jo jonkin verran rajoittaa leipomissuunnitelmiani. Monissa porkkanakakkuresepteissä myös mausteita ja muita pikku ainesosia on pitkät listat, eikä kaikkia niitä valitettavasti ole saatavilla lähikaupoistani. Porkkanakakkua eri reseptein monta kertaa leiponeena tiedän kuitenkin, että täydelliseen porkkanakakkuun ei paljon muuta porkkanan, kanelin ja herkullisen tuorejuustokuorrutuksen lisäksi tarvita. Yksinkertaistakin yksinkertaisemman reseptin löysin Hellapoliisin sivuilta, ja voin tosiaan todeta, ettei mikään porkkanakakku (tai ylipäätään juuri mikään muukaan kakku) voi maistua tätä tekelettä paremmalta! Nimittäin…

Tällä viikolla vietettyihin historiallisiin 25-vuotisjuhliini halusin leipoa synttärikakun itse, vaikka koko kaupunkimme täynnä herkkuleipomoita onkin. Perugian ja koko Umbrian vanhimman konditorian, vuonna 1860 perustetun Pasticceria Sandrin ikkunassa näin kuitenkin tämän satumaisen näyn:

Minun oli ehdottomasti saatava tuo vaaleanpunainen hörsökakku! Päätin, että 20 euroa maksava kakku saisi olla syntymäpäivälahja itseltä itselleni. Yksin en kuitenkaan kaikkea voisi syödä, joten tilasin kakun tietysti syntymäpäiväjuhliini myös muiden iloksi. 25-vuotisyntymäpäiviäni juhlittiinkin sitten tämän suklaa-kirsikkatäytteisen, vaaleanpunaisin suklaalastuin koristellun Sandri-kakun sekä itse tehdyn ”ainekset sekaisin ja uuniin” -porkkanakakun kanssa. Molemmat kakut maistuivat kansainväliselle vierasjoukolleni, mutta toinen kakku julistettiin ehdottomasti herkullisemmaksi: yksinkertainen, mutta rakkaudella leivottu porkkanakakku. Tässä siis resepti onnistuneisiin juhliin:

Uuninpellillinen porkkanakakkua

(Kakkuvuokaan leipoessa puolita ohje)

9 dl porkkanaraastetta

3 dl rypsiöljyä

6 kananmunaa

6 dl vehnäjauhoja

6 dl sokeria

2 tl ruokasoodaa

2 tl leivinjauhetta

(1 tl vaniljasokeria)

1 tl suolaa

reilusti kanelia

Kuorrutus:

400 g tuorejuustoa

muutama dl tomusokeria

ripaus vaniljasokeria

tilkka sitruunamehua

Paistaminen: 175 °C, noin 50 minuuttia

Raasta porkkanat. Vatkaa rikki munien rakenne ja sekoita joukkoon öljy sekä porkkanaraaste. Lisää taikinaan  keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille tai voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia tai kunnes haarukalla tai tikulla kokeillen kakku on kypsä myös keskeltä.

Anna kakun jäähtyä täysin ennen kuorruttamista. Kuorrutteeseen minulla ei ole tarkasti mitattua ohjetta, sillä oikea koostumus syntyy silmämääräisesti ja maistellen. Tavallisesti käytän kuorrutteen sekoittamisessa apuna sähkövatkainta, jotta saan rakenteesta tasaista, mutta tasaista kuorrutetta saa myös ilman: tuorejuustoa on helpompi sekoittaa, jos se ei ole ihan jääkaappikylmää ja notkeaa siitä saa viimeistään haarukalla voimakkaasti sekoittaen. Lisää tuorejuuston joukkoon tomusokeria siivilän läpi pieniä määriä kerrallaan ja sekoita hyvin. Lisää joukkoon myös ripaus vaniljasokeria sekä sitruunamehua makusi mukaan. Valmiissa kuorrutteessa saa olla inasen happamuutta. Levitä valmis kuorrute kakulle ja leikkaa kakkulevy leivoksiksi.

Tasavallan toscakakku

Valtakunta juhlii

Täällä Italian tasavallassa tapahtuu… Onnellisia asioita, jos keskiverto italialaiselta kysytään. ”Vihdoinkin, vihdoinkin hän on luvannut lähteä!” huokaisi italian opettajammekin viitaten tietenkin herraan, joka myös ”Euroopan parhaana poliittisena johtajana” tunnetaan. Lienee siis aihetta juhlaan.

Siellä kaukaisessa Suomen tasavallassa juhlitaan nyt kuitenkin ihan muita miehiä, rakkaita isäpappoja nimittäin. Isiä voi lahjoa monin eri tavoin, mutta oma lahjavinkkini on ehdottomasti herkullinen isänpäiväkakku. Mikäli yhtään tätä isäkäslajia tunnen, toscakakku on sille vastustamatonta herkkua.

Tasavallan toscakakku on tietysti ikisuosikkireseptiemme arvokkaimpia aarteita, todellinen äitini bravuuri. Toscakakku kuuluu meidän perheessämme yhtälailla sekä arkeen että juhlaan. Arkena äiti leipoo toscakakkua erityisesti hemmotellakseen: kun esimerkiksi itse tulen opiskelupaikkakunnalta kotiin viikonlopun viettoon, odottaa pöydässä aika usein vastapaistettu toscakakku. Ja kun arjen keskellä äiti sanoo haluavansa leipoa ”jotakin oikein hyvää”, tiedän, minkä reseptin hän ottaa esiin! Toscakakkua parempaa ”lohturuokaa” ei ole…

Mutta kuten sanoin, ei myöskään juhlaa ilman toscakakkua. Rippijuhlat, lakkiaiset ja syntymäpäivät on varmasti kaikki juhlittu toscakakun kanssa. Se yksinkertaisesti kuuluu kahvipöydän kattaukseen! On kuitenkin yksi tärkeä syy, miksi sukujuhlissamme toscakakkua on oltava tarjolla – setäni rakastaa sitä yli kaiken. Nimenomaan tätä äitini leipomaa versiota, mikään muu ei tule kuuloonkaan. Toscakakkua viedään aina myös mökkituliaisiksi sedän ja tädin kesämökille, ja sedän suorittama ensimmäisen palan leikkaus tietysti suuri ohjelmanumero. Setäni ja toscakakku kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että lapsena luulin usein sedän olevan tulossa kylään, kun meillä leivottiin toscakakkua.

En tiedä, liittyykö toscakakku jollain tavalla Tosca-oopperaan tai Toscanaan, mutta sana on vienyt ajatukseni aina myös Italiaan... Itse leivoinkin toscakakkua ensimmäistä kertaa nimenomaan vähän ennen Italiaan lähtöäni. Kiiltävine toscakuorineen luulin kakun olevan vaikea tehdä, mutta väärässä olin. Se on myös yllättävän nopea tehdä: paistoaikoineen päivineen toscakakku on alle tunnin pikakakku.

Tasavallan toscakakku

2 kananmunaa

1 ½ dl sokeria

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

½ dl maitoa

125 g voita

Kuorrutus:

50 g voita

1 rkl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

½ dl kuohukermaa

70 g mantelilastuja

Paistaminen: 200 °C:ssa ensin noin 5–10 minuuttia, sitten 10–15 minuuttia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, maito ja voisula vuorotellen joukkoon kevyesti sekoittaen. Vuoraa kiinteäpohjainen, halkaisijaltaan 21 cm:n kakkuvuoka leivinpaperilla pohjasta ja reunoista. Kaada taikina vuokaan. Esipaistaa pohjaa 200 °C:ssa uuniin alatasolla 5–10 minuuttia. Ole tarkkana! Kakun pinnan tulee olla hieman ruskea, mutta ei liian tumma. Pinnan tulee olla myös ehdottomasti hyytynyt, muuten toscakuorrutus on mahdotonta levittää.

Valmista kuorrute pohjan paistuessa. Sulata voi kattilassa ja sekoita siihen sokerit ja vehnäjauhot huolellisesti. Lisää sen jälkeen kerma ja mantelilastut. Kiehauta. Levitä kuorrutus puolikypsän kakkupohjan päälle. Paista kakkua vielä uunin keskitasolla 10–15 minuuttia kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Pysyttele uunin lähettyvillä, jottet paista liikaa. Kumoa kakku pois vuoasta, irrota leivinpaperit ympäriltä ja käännä oikeinpäin tarjolle.

Maustekakkuset

Harvalla tuskin on enää ennen joulua aikaa surffailla ruokablogeissa uusia jouluruokaohjeita etsimässä. Tämä maustekakkuohje on omassa käytössäni kuitenkin ympäri vuoden, joten sitä passaa kyllä leipoa vielä joulukiireiden jälkeenkin. Ohje on peräisin kirjasta nimeltä Suuri Leivontakirja – Kotilieden parhaat leivonnaiset. Leivontakirjassa ohje on nimellä Maijan maustekakku ja reseptin lähteeksi ilmoitetaan Maija Niinistö Kärkölästä. Maijan maustekakku on oikeastaan aika merkittävä kakku omassa leipomishistoriassani, sillä tämä taisi olla ensimmäinen kakku, jonka ihan itse ja omatoimisesti joskus ala-asteikäisenä leivoin. Valitsin ohjeen tuolloin leivontakirjasta ihan vain nimen perusteella, koska se oli kaima bestikseni kanssa. Kakussa on nimen lisäksi kaikki muukin kohdallaan, ja resepti onkin säilynyt suosiossani pikkutytöstä asti. Tämä on myös niitä harvoja perheemme ikisuosikkireseptejä, jotka eivät ole alkujaan äitini löytämiä. Taidan muutenkin olla perheessämme ainoa, joka tätä maustekakkua on koskaan leiponut. Kaikki sitä kyllä rakastavat syödä!

Me täällä Raumalla olemme olleet joulutunnelmissa jo alkuviikosta lähtien. Kinkkukin on jo syöty! Joulu ei suinkaan ole osaltamme vielä ohi, oma joululomanikin alkoi varsinaisesti vasta tänään puoliltapäivin. Tänä vuonna aloitimme joulun juhlimisen hyvissä ajoin siksi, että isosiskoni ja hänen miehensä kävivät meillä jo nyt pari päivää ennen pyhiä. Söimmekin heidän kanssaan kunnon jouluillallisen laatikoineen ja kinkkuineen. Nälkäisiksi emme jää kuitenkaan aattonakaan, sillä käytin kaksiosaista juhlimista hyväkseni ja ehdotin kalkkunaa aattoillan joulupöytään. Ehdotukseni hyväksyttiin yksimielisesti ja puolikas savustettu kalkkuna onkin jo odottamassa huomista. Kalkkuna joulupöydässä on meidän perheellemme täysin uusi juttu ja hyvin harvassa ovat ne muutkin kerrat, jolloin kalkkunaa olen jossain muodossa muulloinkaan päässyt maistamaan. Perinteisemmillä jouluruuilla jo herkutelleena taidammekin taikoa joulupöytään jotakin muutakin uutta.

Palataan kuitenkin vielä takaisin alkuviikon juhlintaan, jotta pääsemme vielä joskus takaisin maustekakkuunkin. Isosiskoni ja lankoni eivät saapuneet Suomeen ja Raumalle kahdestaan vaan heillä on mukanaan lankoni kiinalainen opiskelukaveri ”Ray” Edinburghista. Hän oli hyvin innoissaan saadessaan viettää joulun Suomessa ja kukapa ei olisi varsinkin nyt keskellä täydellisen valkeaa joulua. Ray oli päässyt tällä reissullaan kiertämään jo monta Suomen kaupunkia ja tietysti hän sai myös kattavan esittelyn Raumasta. Harvinainen vieras piti esitellä tietysti myös raumalaisille ja meille saapuikin maanantai-iltana koko naapurin ystäväperhe tapaamaan uutta tuttavuutta sekä tietysti jälleennäkemään kauan poissa kotoa olleet isosiskoni ja hänen miehensä. Tuolloin maanantai-iltana vietimmekin porukalla ihanaa iltaa glögin ja herkkujen äärellä jo täyteen joulukuntoon koristellussa kodissamme.

Olin äidin kanssa leiponut sekä suolaisia että makeita pikkupaloja tarjolle. Olin aiemmin bongannut Chocochili-blogista ihanan näköiset jouluiset pikkukakut ja ajattelin leipoa niitä illanviettoomme. Blogissa ei ollut kuitenkaan ollenkaan ohjetta kakkusiin, joten päätin toteuttaa kakkusista vain sen mitä näin eli kauniin ulkonäön kuorrutuksineen ja piparikoristeineen. Söpöt jouluiset muffinssivuoat olin ostanut Indiskasta. Joulukakkusista puuttui enää vain itse kakku ja keksinkin toteuttaa ohjeen käyttämällä tuttua ja ihanaa Maijan maustekakkua. Tällä kertaa siis kaadoin kakkutaikinan kakkuvuoan sijasta muffinssivuokiin ja lyhensin vain paistoaikaa. Ohjeesta löytyy vinkit sekä kakkuun että kakkusiin koristeluineen.

Maijan maustekakku tai 24 pikkukakkusta

250 g voita

3 dl sokeria

1 ½ dl maitoa

3 kananmunaa keltuaisiksi ja valkuaisiksi eroteltuna

3 tl vaniljasokeria

3 tl kanelia

3 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

Paistaminen: Kakku 50-60 minuuttia, kakkuset 20-30 minuuttia, 180 °C

Sulata voi, jäähdytä ja lisää siihen sokeri, maito ja keltuaiset. Sekoita keskenään vehnäjauhot, mausteet ja leivinjauhe ja lisää seos taikinaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita lopuksi taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan tai muffinssivuokiin. (Vinkki: Paperiset muffinssivuoat kannattaa aina asettaa muffinssipellin koloihin tai alumiinisiin tai silikonisiin muffinssivuokiin kauniin muotoisten kakkusten aikaansaamiseksi.) Paista kakkua 50-60 minuuttia ja kakkusia 20-30 minuuttia 180 °C:ssa.

Koristele jäähtynyt suuri maustekakku tomusokerilla tai sulatetulla suklaalla. Paras suklaakuorrutus tulee seoksesta, jossa on puolet tummaa suklaata ja puolet maitosuklaata sekä loraus kuohukermaa. Pikkukakkusten koristeluun tarvitset sokerilla, vaniljasokerilla ja kanelilla maustettua ja melko kovaksi vatkattua kermavaahtoa (vispi- ja kuohukerma käyvät yhtä hyvin). Pursota kermavaahto kauniiksi keoiksi kakkusten päälle. Aseta koristeeksi pieni piparkakkusydän. Joulunajan ulkopuolella yksityiskohdaksi voi asettaa vaikka pienen pätkän kanelitankoa tähän tyyliin. 

Seuraavien kuvien myötä haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille oikein ihanaa joulua!

Tämän joulun suosikkipiparini: sirkusnorsu

Aatonaaton yllätystiernapojat

Amerikkalainen kaneli-pähkinäkakku

Viime viikonlopun herkkujen postailu jatkuu vielä hieman. Nyt on luvassa superihanaa kaneli-pähkinäkakkua! Kakkua paistaessani ja uunin kurkistaessani en olisi millään halunnut enää sulkea luukkua, niin ihanat tuoksut sieltä tulvahtivat. Valmiista kakusta taas yksi pala ei olisi millään riittänyt. En vieläkään ihan ymmärrä, miten näin yksinkertainen kakku oli niin uskomattoman hyvää…

Kaneli-pähkinäkakku eli ”Sour Cream Coffee Cake” löytyi Amerikan herkut -nimisestä leivontakirjasta. Kirja on itse asiassa siskoni omistama, mutta olen ottanut sen vaivihkaa ikuisuuslainaan. Siskoni suusta pääsikin jokin kummallinen parahdus, kun hän näki minut keittiössä kirjansa äärellä. Herkullinen kakku lumosi kuitenkin hänet sen verran, että kirja on edelleen minulla… Aikamoinen kirja on tosiaan kyseessä, miettikääpä vain amerikkalaisten jättimuffinsseja, suussa sulavia brownieita, tuhteja piirakoita ja syntisen herkullisia juustokakkuja. Olen syönyt silmilläni tämän kirjan kannesta kanteen. Hassua vain, että olen joutunut muuttamaan hieman kaikkia kirjasta kokeilemiani ohjeita. Olisikohan tässä jokin kulttuurimuuri ollut ongelmana… Blogiini laitan tietysti omat hieman parannellut versioni.

Tämä kakku tupsahti eteeni kirjasta vähän yllättäen. Selailin kirjaa, pysähdyin katsomaan mehevän näköistä kuvaa ja vilkaisin ohjeen läpi. En kirjaa selaillessani ollut edes aikeissa ryhtyä leipomispuuhiin, mutta tämä ohje vaikutti liian hyvältä! Kanelia ja pähkinöitä kahdessa kerroksessa, pinnalla sokerihuurretta, taikinassa kermaviiliä… tuskin on siis kovin kuivakka kahvikakku, ajattelin. Ja lopputuloksena oli tosiaan varmasti yksi maukkaimmista ja mehevimmistä kahvikakuista, joita olen maistanut. Kaiken lisäksi tämän kakun valmistus on todella helppoa, hups vaan ja tittididii! Älä siis enää epäröi, leivo tätä!

Kaneli-pähkinäkakku

100 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4 ¼ dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
vajaa 1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
2 ½ dl kermaviiliä (tai 2 dl kermaviilä ja ½ dl maustamatonta jogurttia)

Täytteeksi ja pinnalle:
2 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
1 tl kanelia
½ dl sokeria

Paistaminen: 175 °C, n. 1 tunti

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten vaahdon joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen kermaviilin kanssa. (Tavallinen kermaviilipurkki on 2 dl, joten itse laitoin loput ½ dl maustamatonta jogurttia. Hyvää tuli.)

Rouhi saksanpähkinät ja yhdistä kaneli ja sokeri keskenään. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun pitkään leipävuokaan puolet kakkutaikinasta. Ripottele taikinan päälle tasaisesti puolet pähkinärouheesta ja kaneli-sokeriseoksesta. Kaada päälle loput taikinasta ja ripottele pinnalle loput pähkinärouheesta ja kaneli-sokerista. Paista 175 °C:ssa noin tunnin verran. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ennen kuin kumoat sen. Kumoa kakku pois varovasti, sillä paistettu yläpinta on tietysti kakun varsinainen yläpinta. Ei siis kääntötemppuja!

Banaanileipää suklaalla ja ilman

Banaani-suklaaleipä

Banaanileipä

Edellisen postaukseni aiheena oli brunssi ja lupailin antaa erään hyvän brunssiherkun ohjeen. Olin pari vuotta sitten matkalla Pekingissä ja hotellin aamiaisella oli joka päivä tarjolla mitä ihaninta banaanista tehtyä leipää. Matkasta asti olen ikävöinyt tätä pehmeän makeaa mutusteltavaa. Mielestäni banaanileipä on parasta ihan sellaisenaan, mutta halutessaan päälle voi laittaa vaikka hilloa tai siivun juustoa. Ihan arkiaamuun banaanileipä ei makeudessaan taida sopia, mutta sen sijaan loma- ja vapaapäivien luksusaamiaisille paremmin kuin hyvin. Banaanileipä on myös ihana välipalaherkku tai vaikkapa hiihtoloman retkieväs.

Aiemmissa postauksissani kirjoitin myös Anna-Leena Härkösen Taikinaterapiaa-reseptilehdestä. Sieltä silmiini osui banaanileivän ohje. Haeskelin vertailua varten ohjeita myös netistä ja Ruokalan sivuilla törmäsinkin banaani-suklaaleivän ohjeeseen. Päätin järjestää oikein kunnon banaanileipätestin. Kuitupitoinen banaanileipä vastaan suklaanhimoisen banaanileipä!

Molemmat leivät valloittivat minut omalla tavallaan, mutta suklaaleipä ei ollut kyllä leipää nähnytkään! Kyseessä on tarkemmin sanottuna ihanan mehevä banaani-suklaakakku, jota söisin mielelläni kahvipöydässä. Tavallinen banaanileipä sen sijaan menee vielä leivästä. Minua ihastutti erityisesti tämän banaanileivän rouheinen rakenne. Alkuperäisessä ohjeessa taikinaan lisättiin kauraleseitä, mutta minä vaihdoin suurin piirtein puolet leseistä kaurahiutaleisiin. Lopputulos oli oikein onnistunut.

Aamiaista tai brunssia varten banaanileipä kannattaa valmistaa ehkä jo edellisenä iltana. Mielestäni leipä maistui paremmalta jäähtyneenä kuin suoraan uunista otettuna. Sekä banaanileipä että banaani-suklaaleipä säilyvät hyvin. Säilyvyyttä voi olla kyllä vaikea testata, sillä nämä ihanuudet on mukavampi syödä kuin seisottaa pöydällä…

Banaani-suklaaleipä

125 g voita

2 ½ dl sokeria

2 kanamunaa

2 rkl kermaa

3 banaania

1 tl sitruunamehua

1 tl vaniljasokeria

2 ½ dl tummaa suklaata rouhittuna

5 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

¾ tl soodaa

Paistaminen: 175 °C, noin tunti

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten joukkoon. Lisää taikinaan haarukalla soseutetut banaanit, kerma, sitruunamehu ja vaniljasokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää viimeiseksi suklaarouhe. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun leipävuokaan. Paista 175 °C:ssa noin tunti.

Banaanileipä

3-4 kypsää banaania

1 dl sokeria

1 kananmuna

½ dl voisulaa

1 dl kauraleseitä

1 ½ dl kaurahiutaleita

3 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

½ tl suolaa

Paistaminen: 175 °C, 1 tunti 15 minuuttia.

Muusaa banaanit, lisää sokeri, kananmuna ja sulatettu voi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää banaaniseokseen. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun leipävuokaan. Paista 175 °C:ssa noin 1 tunti 15 minuuttia.