perjantai 22. heinäkuuta 2011

Mustikkaskonssit

Kun leipuria laiskottaa


Hei taas!

Ette varmaan huomaa, mutta tulin moikkaamaan teitä isän koneelta. Oma tietokoneeni kärsii nykyisin luultavasti lämpöhalvauksesta. Se on alkanut hidastella tässä kesän mittaan, ja eilisestä asti olen vuorotellen vetänyt siitä akkua irti tai hakannut näppäimistöllä ctrl+alt+del. Mutta se vain pörisee ja huohottaa lamaantuneena.

Mikä näihin laitteisiin aina menee? Pari vuotta ne toimivat oikein kivasti, mutta sitten yhtäkkiä iskee totaalinen tautisuus. Joku nörtti varmaan osaisi kertoa minulle, mitä olen taas tehnyt väärin koneeni kanssa, mutta toisaalta haaveissani olisi ihan uudenlainen kone. Mahdollisimman kevyt ja pikkiriikkinen. Olisiko mitään vinkkejä? Kuvittelin jossain vaiheessa, että ostan sellaisen ohuen taulutietokoneen, I-pad vai mikä lienee nimeltään. Mutta muuan viisas onneksi kertoi, että se ei olekaan kone ollenkaan. Pelkkä hökötys vaan. Mitä sellainenkin on sitten tehty, hä???

Siispä jostain kumman syystä blogini on ollut vähän hiljainen viime aikoina. Toisaalta olen itsekin ollut hirmu laiskalla tuulella työpäivien jälkeen… Ihana juhannuksena nähty Barcelonakin on vielä esittelemättä! Mutta eiköhän kaikki aikanaan.

Jaan teille aiheeseen sopivasti nyt reseptin, joka on kuin tehty minunlaisilleni laiskiaisille. Toisaalta se sopii myös varsin hyvin niille reippaille kansalaisille, jotka parhaillaankin keräävät mustikoita pois metsistämme. Tein eilen mustikkaskonsseja kesälomareissultaan palanneille vanhemmilleni. Varsin hyvä idea yhdistää mustikat skonssitaikinaan! Tämä oli juuri mukavaa pientä iltapalaa ja älyttömän helppoa ja nopeaa tehdä. Ohjeen löysin googlettamalla kivasta Lunni leipoo -blogista. Vähän vastaavaa ohjetta olen katsellut pitkään myös amerikkalaisessa Annie’s Eats -blogissa. Tavoitteenani on kääntää ja testata sekin resepti… Kunhan vaan joku päivä jaksan.

Mustikkaskonssit

2 dl mustikoita
4,8 dl + 1 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
85 g voita
2,4 dl maitoa tai kermaa

Paistaminen: 220 °C, 15-20 minuuttia

Sekoita tuoreisiin tai jäisiin mustikoihin ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Sekoita kulhossa kuivat aineet. Lisää voi kylmänä ja nypi seos murumaiseksi. Lisää kylmä maito joukkoon ja sekoita aineet vain nopeasti sekaisin, älä vatkaa. Lisää mustikat. Taputtele jauhojen avulla leivinpaperille litteähköksi levyksi. Jaa sektoreihin taikinapyörän avulla. Paista 220 °C:ssa 15-20 minuuttia.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Daim-kakku

”Niin, kyllä taas oli Nooran päivillä sukulaisia molemmilta puolilta sukua ja ihan isän Ruotsin serkkukin, että näin vaatimattomasti meillä!”


Nooran päivä on huomenna 11.7. Koska nimpparini sattuvat mukavasti keskelle kesän hulinoita, Nooran päivää onkin vietetty usein aika isolla joukolla tai juhlistettu tapahtumaa vaikkapa kesäteatterilla tai muulla ylevällä ohjelmalla. Tai niin ainakin itselleni kuvittelen, kun joku kokoontuminen on sattumalta taas oman nimipäiväni tienoilla… ;)

Tänään Rauma sai toimia ajomatkan välietappina parillekin autolliselle sukulaisia. Minulla oli myös yksi herkullinen kakkuresepti odottamassa koekäyttöä, joten mikäs siinä: vieraat + kakku + Noora = Nooran päivän vastaanotto! (Vaikkakin päivän etuajassa, mutta ketä kiinnostaa.)

Tämä vieras tuskin pahastuu kuvastaan blogissa

Daim-kakkua sain maistaa kesäkuun työpaikassani leikkausosaton kahvihuoneessa viimeisenä työpäivänäni. Työpäivä oli viimeinen myös monelle muulle, ja tuolloin kahvihuoneen pöytä notkuikin kaikenlaista tarjottavaa. Erään hoitajan tarjoamaa, tyttärensä leipomaa Daim-kakkua piti ottaa monta kertaa lisää, niin suloisen makuista se oli. Ja tietysti minun oli manguttava itselleni resepti… Laitetaan jälleen hyvä kiertämään!

Daim-kakku

Pohja:
200 g (puoli paketillista) Digestive-keksejä
75 g voita sulatettuna
2 rkl kahvia tai maitoa

Täyte:
2½ dl vispikermaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 levy (130 g) Panda-valkosuklaata
250 g maitorahkaa
2 rkl sitruunamehua
1½ pitkää levyä Daimia
4 liivatetta
½ dl kuumaa vettä
(jäljelle jäänyt puolikas pitkästä Daim-levystä koristeluun)

Murskaa Digestive-keksit, lisää murujen joukkoon voisula ja kahvi/maito. Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperista pala. Painele muruseos vuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytettä.

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota vispikerma ja lisää joukkoon sokerit. Sulata levy valkosuklaata miedolla lämmöllä mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita sulatettu suklaa vaahtoon. Lisää joukkoon maitorahka ja sitruunamehu ja vatkaa hyvin sekaisin. Murskaa Daim pieniksi paloiksi ja sekoita täytteeseen. Kuumenna ½ dl vettä kiehuvaksi ja liuota liivatteet siihen. Vatkaa liivateliuos täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaada täyte keksipohjan päälle ja tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia tai mieluiten yön yli. Koristele esimerkiksi murskatulla Daimilla.

"Se on Nooran elämää se!"

No ei toi vene liity tapaukseen…

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Rauma kaikilla mausteilla

Ota riski, rakastu Raumaan!


Rauma on kotikaupunkini, jota olen rakastanut varmasti siitä hetkestä asti, kun sinne ensi kertaa paljasjaloin tömähdin. Vaikka rakkaus on jo olemassa, oma kotikaupunki saa kuitenkin sydämessä aivan uudenlaisen paikan, kun sieltä muuttaa pois. Kesäloman alkaessa olen tähän asti aina pakannut kapsäkkini ja tullut kotiin viettämään kesää pikku paratiisiini. Tervetuloa mukaan Nooran Raumalle!

Mitä on Vanha Rauma?


romanttisia kujia,

Raatihuoneen profiili,

tori

ja iltatori tunnelmineen.

Vanha Rauma maistuu pystökaffelta,

Kontion vaniljamunkeilta,

Café Salin herkuilta

tai vaikkapa Sali Loungen tsatsikihampurilaiselta.

Bongaa rauman giäli,

ota kyltistä hyvä mieli.

Käy Suomen kapeimmalla kadulla,

mutta älä vaan loasta ja tahraa sitä.

Jos haluat shoppailla, seuraa minua!

Westlook on muotitietoisen valinta,

Busstopia unohtamatta.

K26 lifestyle store myy uutta ja vintagea. Kivoja koruja!

Sisustaja käy Kodinonnessa,

luomun ystävä Lumossa.

Rauman pitsi on kiva matkamuisto!

Mutta on meillä muutakin kuin nämä kadut.

Pidän vehreästä kanaalinrannasta


Rauma on myös vuoden 2010 pyöräilykunta. Kyllä sen huomaakin!

Keskustasta kannattaakin suunnata kohti rantaa. Poroholman lomakeskuksessa riittää vilinää!

Otanlahden ranta ilta-auringossa. Festarikansa ehkä tunnistaakin maiseman...

Suvitien varrelta löytää myös muun muassa maauimalan, kesäteatterin (vielä muutama näytös!), taidetorpan ja kuvassa näkyvän Kiikartornin.

Saaristoa kannattaa lähteä tähyilemään myös lähempää. Hyppää vesibussiin!

Jonain päivänä minullakin on vielä purjevene niin kuin kaikilla kunnon raumalaisilla...

Tälle pihalle päättyy minun retkeni, mutta muista:

Kun olet Raumalla - Ol niingon gotonas.

Tsekattavaa 2011: