Kurpitsatouhua

ja ilmoitusluontoinen asia

Kerronpa teille vähän juttua samalla kun touhuan tämän kurpitsan kanssa! Istukaapa alas.

Perjantaina oli viimeinen työpäiväni. Kuten olen monta kertaa tänä kesänä maininnutkin, olen ollut töissä koko kesän, mikä on itselleni kovin epätyypillistä. Nyt on kuitenkin 16 viikkoa ihka ensimmäisiä lääkärin töitä suoritettu päätökseen ja hymy on herkässä. Ja vielä herkemmässä siitä syystä, että tämän kaiken aherrukseni jälkeen minua odottaa välivuosi Italiassa!

Koulunkäynti lääkiksessä alkoi siis jo elokuun alussa, mutta itse en palannutkaan tänä lukuvuonna tuttujen kasvojen pariin. Olen jo jonkin aikaa haaveillut pienestä breikistä katkaisemaan rankkaa opiskeluputkea. Minulle oli alusta asti aika selvää, mitä välivuoteni aikana teen: toteutan haaveeni oppia puhumaan italiaa, minun mielestäni maailman kauneinta kieltä! En ole menossa vaihto-opiskelijaksi Italian lääkikseen vaan menen opiskelemaan nimenomaan italian kieltä kielikurssille. Samalla tietysti ajattelin kerryttää oppia tämän rakastamani maan ihmisistä, elämäntyylistä, kulttuurista, historiasta ja tietysti – ruuasta.

Nooras söta o saltiga -blogin seurassa pääsettekin nyt joksikin ajaksi seuraamaan erityisesti italialaista ruokakulttuuria. En osaa vielä sanoa, paljonko pystyn Italiassa ollessani itse olemaan keittiössä, voi olla että paljonkin – tai sitten vähemmän. Ruuasta joka tapauksessa tullaan edelleen puhumaan, katsotaan yhdessä, millä tavalla.  Mikäli itse haluaisit lukea myös matkani muusta puolesta, olet tervetullut seuraamaan myös toista juuri perustamaani blogia. Siellä jaan kuulumisiani seikkailun varrelta. Tämä toinen blogini on henkilökohtaisempi ja siksi jaan osoitetta vain sitä pyytäville – on kiva tietää, ketkä jakavat elämääni! Älä kuitenkaan epäröi pyytää osoitetta, Söta o saltigan lukijat ovat ehdottomasti tervetulleita mukaan. Laita minulle omalla nimelläsi sähköpostia osoitteeseen sotaosaltiga [at] luukku.com ja odota paluupostia.

Semmoista! Jännää vai mitä! Nyt voidaankin ihmetellä vähän tätä kurpitsatouhua. Käypä sinäkin ostamassa torilta kurpitsa. Koverra hattu pois veitsi vähän lappeellaan. Poista siemenet ja sitä ympäröivä ”höttö”. Koverra reunojen maltoa talteen vaikkapa jäätelökauhan ja veitsen avulla niin paljon kuin vain saat irti. Jos jännetupen tulehdus uhkaa, unohda lyhdyn teko ja pilko kurpitsa pienemmiksi paloiksi, silloin voit vain leikellä hyvät osat talteen niin kuin melonista konsanaan. Mutta jos sinnikkyys riittää, tee jäljelle jäävästä kurpitsan kuoresta kiva lyhty.

Sitten alkaakin kurpitsasoseen valmistus. Tämä soseen valmistus on aikamoinen taitolaji ja siihen minut perehdytti Virpi. Virpi on perehdyttänyt minut myös moneen muuhun asiaan, esimerkiksi derivointiin ja moolimassan laskemiseen, mutta nyt käymme läpi kurpitsasoseen valmistusta. Virpi on nimittäin todennut, että kurpitsan hedelmälihan normaali keittäminen ja soseuttaminen jättää soseen aivan liian vetiseksi. Siksipä kurpitsa keitetäänkin mehumaijalla! Touhu on kuitenkin nurinkurista: mehustamisen jälkeen malto talteen ja mehu heitetään mäkeen! Sitten malto soseutetaan sauvasekoittimella. Ota soseesta talteen 4 dl ja laita se pakkaseen. Odota seuraavaa postausta, jossa julkaistaan eräs ihana kurpitsaresepti, johon sosetta siis käytetään… (Toivotaan nyt, että onnistun itse ensin tämän Virpin lahjoittaman ihanan reseptin kanssa!)

Tein pakastuksen jälkeen jäljelle jääneestä soseesta ja puhdistetuista kurpitsansiemenistä pari muutakin juttua, jotka eivät nekään pöllömpiä olleet. Pestyihin kurpitsansiemeniin sekoitin suolaa ja paahdoin uunissa 225 °C:ssa noin 15-20 minuuttia. Kivaa naposteltavaa! Lopusta kurpitsasoseesta, jota jäi itselläni muutama desilitra, tein kurpitsalasagnea. Tarkoitukseni oli noudattaa Turun sanomien Extran kurpitsalasgnen ohjetta, mutta koska sosetta jäi sen verran vähän, teinkin kurpitsa-ricotta-pinaatti-suppilovahverolasagnea… Tuli oikein hyvää. Suolalla, pippurilla ja yrteillä maustettu kurpitsasose vuoan pohjalle, päälle lasagnelevyjä ja mozzarellasta tehtyä juustokastiketta. Sitten juustokastikkeen päälle suppiskerros, mausteita mukaan! Taas lasagnelevyjä ja levyjen päälle ricottajuustoa, johon on sekoitettu pakastepinaattia. Katso pinaattitäytteelle ohje vaikkapa tästä. Sitten vielä juustokastiketta, lasagnelevyt ja päällimmäiseksi juustokastiketta ja parmesaaniraastetta. Uunissa 45-60 minuuttia ja asteita 175. Me tykättiin!

Ciao!

P.S. Italian meininki alkaa lokakuun alussa…

Bataatti-kantarellikeitto

Ystäväni päättivät järjestää tänä viikonloppuna Turussa pienet sadonkorjuunyyttärit. On ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että suunnitelmat tahtovat mennä aina päällekkäin. Minä en valitettavasti pääse osallistumaan ystävieni herkkuiltaan, sillä olin jo buukannut itselleni viikonloppuloman kotipaikkakunnalleni sovittuine tekemisineen. Sadonkorjuumieli valtasi kuitenkin minutkin ja otin sen mukaani tänne Raumalle.

Tein tänään illalla omaa suosikkikeittoani bataatista ja kantarelleista. Bataattia ei taideta lukea ainakaan Suomessa syksyn sadoksi, mutta bataatin lämpimän oranssi väri ei mielestäni voisi paremmin sopia vuodenaikaan. Viimeistään kantarellit muuttavat tutun sosekeiton syysiltojen parhaaksi herkuksi. Ohje on juuri sopivasti peräisin eräältä tyttöseltä sadonkorjuujuhlia viettävästä ystäväporukastani. Hänen kokkauksensa ja leipomuksensa tuntuvat iskevän minuun aina erityisellä tavalla ja olenkin jatkuvasti pyytelemässä häneltä reseptejä. Häneltä saamissani ruokaohjeissa on poikkeuksetta ollut jokin toimiva uusi idea, jota en ole tullut edes ajatelleeksi. Yhdistää nyt pehmeä bataatti ja samettinen sieni – mikä nerokas idea! Lupaan, että lopputulos vie kielen...

Kiitos vielä ystävälleni, että saan julkaista reseptin blogissani!

Bataatti-kantarellikeitto

½ l bataattikuutioita

1 keskikokoinen sipuli

6 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

5-6 dl kantarelleja

öljyä tai voita paistamiseen

tuoreita timjamin lehtiä

ripaus suolaa

valko- tai mustapippuria

2 dl kermaa tai ruokakermaa

Kuori ja kuutio bataatti ja silppua sipuli. Keitä bataattia ja sipulia vedessä 20–30 minuuttia tai kunnes bataatti on pehmeää. Puhdista sienet ja paista ne pannulla. Lisää paistetut sienet ja kasvisliemikuutio keittoon. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Lisää kermaa ja ohenna tarvittaessa maidolla tai vedellä. Mausta timjaminlehdillä, pippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kuumenna kiehuvaksi. Voit koristella keiton timjaminlehdillä ja paistetuilla sienillä.

Se taisikin olla kohtalo, että tulin tänä viikonloppuna Raumalle. Ihana ruskankeltainen takkikohtalo!

Loppukesän ahvennyytit sienimuhennoksella

Kesän alussa lupailin grillausohjeita blogiini. Viimein sellainen on luvassa! Tämä grillinyyttiohje sopiikin erinomaisesti syys-kesään, sillä nyytistä löytyvät ahvenfileet mehevöittää ihana sienimuhennos.

Löysin ohjeen jo keskikesällä Iltasanomien Suviherkku-palstalta. Ohjeessa ei ollut kuvaakaan, mutta jo otsikko sai veden kielelle. Sienet jakavat mielipiteet, mutta minulle ne ovat olleet aina suuri houkutus. Mikäli olet samoilla linjoilla, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä ohjetta! Olemme tavallisesti käyttäneet jotakin tuorejuustoa grillinyyttien maustajana ja mehevöittäjänä, mutta sienimuhennoksen käyttäminen ei ole tullut mieleenikään. Kantarelleista tehty muhennos sopi erittäin hyvin yhteen ahventen ja juuresten kanssa. Minulla ei sattunut olemaan tuoreita kantarelleja käytettävissäni, joten käytin suolaliemeen säilöttyjä kantarelleja. Esimerkiksi kuivatut kantarellit kävisivät yhtä hyvin. Sienten säilöminen mahdollistaa tietysti sen, että näitä ihania grillinyyttejä voi nauttia muulloinkin kuin sieniaikaan! Kesägrilliäkään ei tarvita, sillä nyytit kypsyvät yhtä hyvin uunin lämmössä.

Niin se vaan kesä alkaa vaihtua syksyyn, ja itsekin aloitin maanantaina taas opiskelut Turussa. Vaikka viimeisellä lomaviikolla odottelin jo ”koulun” alkua, olisin vaikka heti valmiina uuteen lomaan. ;) Opiskelujen ensimmäinen viikko taitaa kuitenkin olla se kaikkein rankin, sillä uutta informaatiota tulee joka tuutista. Olemme lääkiksessä aina tietyssä opiskeluvaiheessa jonkin tietyn oppiaineen eli erikoisalan hoivissa: tämän syksyn olemme kirurgien päänvaivana. Pelkkään opiskelujen aloittamiseen liittyy siis paljon uutta omaksuttavaa kirurgian luentosalin sijainnista käytännön harjoittelujen sumplimiseen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että eri klinikoiden käytännön järjestelyjen selvittäminen on lääkäriksi opiskelun haastavin osuus! Tämänpäiväinen kirurgian sisäänpääsytentti tosin saattoi vetää vertoja sille…

Tämä osuus sujuu tietenkin jo ihan leikiten!

Höpö höpö, oikein mukavaahan tämä koulun aloitus on ollut. On kuitenkin kivaa odotella jo viikonloppua, jolloin pääsen taas kotikaupunkiini nauttimaan kesän viimeisistä auringonsäteistä. Kesään mahtuu vielä parit juhlatkin! Tänä viikonloppuna juhlimme vaihto-opiskeluun lähtevän ystävämme läksiäisiä ja ensi viikonloppuna on tietenkin venetsialaiset! Jos et vielä tiedä, mistä niissä on kyse, seuraa blogipäivityksiäni…

Loppukesän ahvennyytit sienimuhennoksella

4 hengelle

Sienimuhennos:
200 g metsäsieniä tai herkkusieniä
1 sipuli
2 dl kermaa
2-3 rkl vehnäjauhoja

½ kg perunoita
200 g porkkanoita
pari ahvenfileetä jokaista syöjää kohti

suolaa
pippuria
tilliä
öljyä pannulla paistamiseen

Kypsentäminen: grillissä tai uunissa 200 °C:ssa noin puoli tuntia

Valmista ensin sienimuhennos. (Mikäli käytät säilöttyjä sieniä, liota niitä vedessä kunnolla ennen käyttöä: kuivatut sienet saavat kosteutensa takaisin ja suolaan säilötyistä sienistä taas lähtee pois ylimääräinen suola.) Hienonna sienet sekä sipuli ja paista niitä pannulla hetken aikaa. Lisää ripaus pippuria ja tarvittaessa hieman suolaa. Ripottele joukkoon jauhot ja anna niiden kypsyä hieman. Lisää lopuksi kerma ja anna seoksen suurustua pannulla muutaman minuutin ajan kunnes muhennos on sopivan paksuista. Tarkista maku ja anna jäähtyä.

Kuori perunat ja porkkanat ja viipaloi ne pieniksi paloiksi. Kuullota niitä hetki pannulla ja mausta suolalla ja hienonnetulla tillillä.

Levitä suuret kaksinkertaiset folioarkit työtasolle ja jaa juuresviipaleet niille. Nosta päälle ahvenfileet ja mausta ne kevyesti suolalla. Lusikoi sienimuhennos pinon päällimmäiseksi. Sulje folionyytit tiukasti. Kypsennä noin puoli tuntia grillissä tai uunissa 200 °C:ssa.

Oma tyylini syödä grillinyytit: mahdollisimman nopeasti eroon foliosta! Jos haarukalla koskee folioon, maistuu suussa sen jälkeen vain alumiin. Taustalla äitini leipomaa focaccia-leipää. Toivottavasti saamme nauttia vielä aurinkoisista grillauspäivistä ja pihalla syömisestä!

Kesäkurpitsa-herkkusieni-tortellinivuoka

Meillä on kotona aarrearkku. Kyseessä on keittiön laatikossa oleva suuri keltainen pahvilaatikko, joka on täynnä lehdistä leikattuja, netistä printattuja ja kauniilla käsialalla paperilapuille kirjoitettuja reseptejä vuosien varrelta. Pinon päällimmäisinä kiertää ehkä muutama kymmenen reseptiä, joita leivotaan ja kokkaillaan meillä säännöllisin väliajoin. Laatikko sisältää kuitenkin oikeasti satoja, ehkä jopa pari tuhatta reseptiä, jotka ovat painuneet unholaan. Minulle tulee aina ajoittain suuri kiusaus käydä näpelöimässä tämän aarrearkun sisältöä ja nimenomaan kaivaa esille pahnan pohjimmaisia. Sillä tavalla löytyi myös tämä reseptiaarre. Emme ole aivan varmoja siitä, mistä tämän tortellinivuoan ohje on laatikkoomme tullut, mutta epäilemme äidin saaneen sen joskus työkaveriltaan. Lähes varmoja olemme kuitenkin, ettei tätä ole meillä aiemmin valmistettu, sillä näin ihanaa makuelämystä ei hevillä unohtaisi…

Kuten jo edellisessä postauksessani mainostin, rakastan Välimeren maiden keittiötä. Jo lukiessani tätä reseptiä vesi nousi kielelleni. Ja valmis ruoka oli juuri niin herkullista kuin odotinkin! Täyteläiset tortellinit, aromikkaat herkkusienet, raikkaat kesäkurpitsat ja vahvana maistuvat aurinkokuivatut tomaatit tekivät tästä heti yhden kaikkien aikojen lempiruuistani. Kaiken lisäksi tämä herkku on valtavan yksinkertaista valmistaa!

Tortellineja olen tottunut käyttämään vain kastikkeiden kanssa tai salaateissa ja vuokaruuan tekeminen niistä kuulosti kiehtovalta. Käytin itse suosikkimakuani, pinaatti-ricottajuustotäytteisiä tortellineja, mutta vuokaan voi käyttää mitä tortellineja tahansa. Esimerkiksi kinkkutäyte tekisi ruuasta ihan erilaisen. Tätä ruokaa on muutenkin todella helppo lähteä varioimaan. Herkkusienten, kesäkurpitsan tai aurinkokuivattujen tomaattien tilalle voisi laittaa mitä tahansa muita sieniä ja kasviksia, oliiveja, fetaa, pähkinöitä, broileria, lohta... Hyviä yhdistelmiä on loputtomasti. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti tätä alkuperäistä ohjetta!

Paistetun kesäkurpitsan ja herkkusienten joukkoon lisättävä sherry ei taida olla mikään välttämättömyys, mikäli sellaista ei kaapista löydy. Uskon, että se kuitenkin toi ruokaan oman arominsa. Meiltäkin löytyi yllättäen sherrypullo. ”Shaishiko olla lashillinen sherryä?” kysyttiin tämän talon nuorison suosikkisarjassa Kummelissa. Tätä lausetta olemme toistelleet huumorilla kerran jos toisenkin, ja ilmeisesti myönteisen vastauksen pelossa meillekin on hankittu varmuuden vuoksi sherrypullo. Ja tulipa sillekin viimein käyttöä. :)

Kesäkurpitsa-herkkusieni-tortellinivuoka

1 paketti eli 250 g tuoretortellineja

1 suuri tai 2 pientä kesäkurpitsaa

300 g herkkusieniä tai portobelloja

2 rkl sherryä

oliiviöljyä paistamiseen

1 dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja

suolaa

mustapippuria

tuoretta basilikaa

Päälle:

2 dl ruokakermaa

1 kananmuna

parmesaanijuustoraastetta

Paistaminen: 200 C°, noin 30 minuuttia

Kuutio kesäkurpitsa ja suikaloi sienet. Paista kesäkurpitsakuutiot ja sienisuikaleet oliiviöljyssä ja anna sienistä irtoavan nesteen haihtua kokonaan. Lisää sherry, mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua hetki.

Keitä tortellinit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta vesi pois. Lisää keitettyjen tortellinien joukkoon tilkka oliiviöljyä, jotta ne eivät tartu toisiinsa.

Laita uunivuoan pohjalle puolet kesäkurpitsa-sieniseoksesta ja lisää päälle puolet tortellineista, aurinkokuivatuista tomaateista ja basilikasilpusta. Tee toinen kerros samalla tavalla.

Sekoita ruokakerma ja kananmuna keskenään ja kaada tasaisesti vuokaan. Ripottele pinnalle parmesaanijuustoraastetta. Paista 200 C°:ssa noin puoli tuntia.

Tortellinivuoka ennen uuniin menoa