Teinin omenatorttu

Mikäli viimeaikojen lehtikirjoituksia on uskominen, suomalaiset heittävät pois kammottavia määriä ruokaa. Näin joulun välipäivinä en ole voinut olla ajattelematta asiaa. Haluaisin nähdä sen perheen, joka onnistui syömään joka ikisen murusen jouluruuistaan. Ainakin meidän muutaman hengen taloutemme syyllistyi ruuan poisheittoon, vaikka yritimme valmistaa ruokaa tavallista vähemmän ja söimme jouluruokia vielä muutamana päivänä joulun jälkeen. Tunsin itseni taas suuremman luokan ympäristörikolliseksi kumotessani eilen viimeiset surullisen näköiset joululaatikoiden rippeet jääkaapin perältä roskikseen. Niin, kaiken huipuksi vielä roskikseen, sillä kompostimme on ollut jo hyvän aikaa umpijäässä.

Ystäväperheemme kanssa eilen iltaa viettäessämme opin loistavan vanhan kansan sanonnan: ”Joka ei mieltään pahoita, se ei tapojaan paranna.” Asiayhteys, jossa sananparsi mainittiin, oli jokin ihan muu, mutta viisaus palasi mieleeni pohtiessani tapaamme haaskata ruokaa. Omatuntoni kolkuttaa ja olen valmis parantamaan tapani – mutta miten? Minun on vaikea välttyä tekemästä ruokarikoksia ainakin Turussa yhden hengen kodissani, jossa ei ole tilaa pakastimelle eikä taloyhtiökään kerää kompostijätettä. Pyrin tietysti ostamaan ruokaa vain sen verran, mitä tarvitsen, mutta uusia uudenvuodenlupauksia en tällä saralla osaa tehdä. Kenelle teistä on muuten pienenä sanottu, että Afrikan lapset olisivat onnellisia siitä ruuasta, mitä itse on lautaselleen tähteiksi jättänyt? Minulle ei moisia älyttömyyksiä ole sentään kotona lauottu, mutta tarhassa ja koulussa kylläkin. Omissa muistikuvissani olen ollut kiltisti kaiken ruokansa syövä lapsi, mutta niinä harvoina kertoina, kun ruokaa on jäänyt lautaselleni, olisin kovin mielelläni lähettänyt kaiken Afrikkaan. Mutta kukaan ei antanut minulle kirjekuorta sitä varten! Mikään ei ole niin helppoa kuin antaa ihmisille tuomioita ja syyllistää kansalaisia milloin mistäkin, mutta harvemmin kenelläkään on antaa oikeasti toimivia keinoja tapojen parantamiseen. Toisenlaisia ruokarikoksia pohdittiin esimerkiksi uusimmassa Olivia-lehdessä. Toimittaja selvitti eettisiä ja ympäristöystävällisiä keinoja lihan kuluttamiseen, mutta lopputulos oli masentava: niitä ei ole. Mutta eipä kasvissyöntikään autuaaksi tee. Mitenkäs vaikkapa ne kaikki proteiininlähteet tänne Suomen perukoille oikein kuljetetaan?

Joulukalkkunamme oli herkullinen, mutta puolikkaanakin mahdotonta syödä kokonaan...

Mutta jo riittää mielensä pahoittaminen, keskitytään sen sijaan parantamaan tapojamme siltä osin kuin osaamme. Minulla on yksi mukava kikka ruoantähteille: uusiokäyttö. Joulun alla ilmestyneessä Kodin kuvalehdessä oli loistava kokoelma reseptejä jouluruokien hyödyntämiseen. Jo kerran mainitut laatikkoruoatkin olisin voinut käyttää hyväksi vaikkapa leipätaikinassa, jos olisin vain hoksannut toimia hieman aikaisemmin. Joulupuuromme sai kuitenkin uuden elämän Ahvenanmaan pannukakussa, joka olikin varmasti herkullisinta koskaan syömääni pannaria. Teidän lukijoiden tämän vuoden joulupuurot ovat varmasti jo mennyttä kalua, eikä minun kannata julkaista kyseistä ohjetta nyt, mutta täytyypä muistaa palata asiaan ensi joulun alla!

Tontut tulivat tyytyväisinä katsomaan pannukakuksi muuttunutta joulupuuroa. Valitettavasti heistä vain kahdella on suu!

Veikkaanpa, että useimmilla on kuitenkin joulun jäljiltä vielä kasa joulupipareita. Tämänkertaisessa reseptissä tarvitaan nimittäin 10 piparkakkua. Ympäristön kannalta kyse on toki aika pienestä määrästä uusiokäytettyä ruokaa, mutta hyvä mieli saa nyt riittää. Omenatortusta saa hyvän mielen tietysti usealla muullakin tavalla: sen leipominen on mukavaa ja helppoa, kanelin ja omenan tuoksu tortun paistuessa on valloittava ja maku on suussa sulava. Runsaasti hyvää mieltä sain myös saadessani tarjota torttua ihanille ystävillemme, jotka olivat meillä eilen kyläilemässä. Heidänkin arvionsa mukaan omenatorttu ansaitsi ehdottomasti paikan blogissani.

Omenatortun ohje on peräisin upouudesta joululahjaksi saamastani kirjasta nimeltä Turku lautasella – Kymmenen kiinnostavaa ravintolaa Aurajoen rannalta. Kirjassa esitellään Turun parhaimpia ravintoloita kauniiden kuvien, ravintoloiden ja rakennusten historian sekä tietysti herkullisten reseptien kautta. Teinin omenatorttu ei siis viittaa kehenkään teini-ikäiseen vaan ravintola Teiniin Turun Vanhan Suurtorin laidalla – niin, se tori, jolla joulurauha julistetaan. Ravintola Teinissä olen itse käynyt viimeksi joskus varhaisteini-iässä. Asia on toki korjattava pikimmiten.

Teinin omenatorttua kannattaa ihmeessä kokeilla, sillä siinä on omat erikoisuutensa. Pohjataikina on melko tavallinen, mutta joukkoon puristetaan hieman sitruunamehua. Pohjataikinalle levitetään ennen omenoita piparkakkumurut, jotka tuovat torttuun oman herkullisen makunsa. Täytteeseen tuleva tuorejuusto on mukavaa vaihtelua yleisemmille kerma-, kermaviili tai rahkatäytteille. Mukaan lisätään ohjeen mukaan tilkka hedelmälikööriä, mutta hedelmäliköörin puutteessa käytin mantelilikööriä eli Amarettoa. Vaikken mikään liköörin ystävä olekaan, Amaretto toi torttuun aivan uuden säväyksen.

Teinin omenatorttu

(kaksi tavallisen kokoista torttua)

Pohja:

150 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

3 ½ dl vehnäjauhoja

tilkka sitruunamehua

Täyte:

10 piparkakkua

5 omenaa (esim. Granny Smith)

kaneli-sokeriseosta

100 g maustamatonta tuorejuustoa

2 keltuaista

2 dl kuohukermaa

4 cl hedelmälikööriä (itse käytin Amarettoa ja varovaisena vain 3 cl eli 30 ml)

(muutama ruokalusikallinen sokeria)

Paistaminen: 175 °C, 40–60 minuuttia

Tee ensin pohja vaahdottamalla pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmuna joukkoon hyvin vatkaten ja lopuksi vehnäjauhot sekä tilkka sitruunamehua. Anna taikinan levätä muutama tunti viileässä.

Painele taikina kahden voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Murskaa piparkakut ja ripottele murut piirakkapohjalle. Kuori ja lohko omenat ja pyörittele niitä sokeri-kaneliseoksessa. Asettele lohkot piirakkapohjalle. Täytteeseen ei tule alkuperäisen ohjeen mukaan ollenkaan sokeria, mutta happamat omenat vaativat sitä kyllä. Levitin omenalohkojen päälle vielä useamman ruokalusikallisen sokeria ja lisäsin sokeria jonkin verran myös kermatäytteeseen. Lopputulos ei ollut ollenkaan liian makea.

Piparinmurut pilkottavat omenalohkojen välistä

Sekoita yhteen maustamaton tuorejuusto, keltuaiset, kerma ja likööri. Tuorejuustoa voi olla vaikea saada sekoittumaan, jos se on kovin kylmää, joten ota se jonkin verran aikaisemmin huoneenlämpöön. Oma keinoni on sekoittaa tuorejuusto täytteeseen sähkövatkaimella, jolloin juuston rakenne rikkoontuu helpommin. Varo kuitenkin vatkaamasta kermaa vaahdoksi. Mikäli tuorejuusto jää hieman murumaiseksi, sillä ei ole ainakaan maun kannalta väliä. Kaada kermatäyte omenoiden päälle. Paista torttuja 175 °C:ssa 40–60 minuuttia. Ripottelin jäähtyneelle tortulle tomusokeria ja tarjoilin vaniljakastikkeen kanssa.

Minulla on uudelle vuodelle monta ruokakirjaa tutustuttavaksi. Joulupukki toi Turku lautasella -kirjan lisäksi perintöresepteihin ja tunnelmakuviin keskittyvän Talven juhlat -kirjan sekä isosiskoltani ja lankomieheltäni Edinburghista paksun teoksen makuyhdistelmistä. The Flavour Thesaurus taitaa pistää minut oikein opiskelemaan! Passion for Food oli oma syksyinen synttärilahjani isosiskolle ja Jamie’s 30 Minute Meals isosiskon ostos Edinburghista, mutta kyseiset kirjat ovat varmasti minunkin ilonani Raumalla tänä keväänä. Eniten iloa minulle tuottaa tietysti itse kirjojen omistajan saapuminen Raumalle kevääksi. Tähän aiheeseen palataan vielä!

Hyvää loppuvuotta!

P.S. Älä heitä tortusta jääneitä valkuaisia mäkeen. Niistä saat vaikkapa marenkia.