keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Il nostro pane quotidiano

Päivän panini ja muuta arkiruokaa Perugiassa


Vieraan maan arkeen soluttautuminen alkaa ruokakaupasta. Täällä Perugian vanhan kaupungin keskustassa asuessani vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: pikkuiset marketit Coop ja Meta. Kaupat sijaitsevat saman kadun varrella ja ovat aivan kivenheiton päässä kotoani, joten ruokakaupassa käynti on periaatteessa mahdollisimman vaivatonta. Kummankaan kaupan valikoima ei kuitenkaan ole päätä huimaava. Voi, miten minulla onkaan ikävä Prisman kalatiskiä, täysinäisinä notkuvia hedelmäkoreja ja loputonta jogurttihyllyä! Toisaalta olen yrittänyt nähdä asian perugialaisen silmin:  Suomessa useimmista kaupoista puuttuvat selvästi elintärkeät ja runsaat juusto- ja leikkeletiskit. Tunnen, että tämä italialaiseen arkeen soluttautuminen on omalta osaltani vielä selvästi kesken. Tähyilen juustotiskillä tuttuja nimiä ja odottelen juustohöylä-nimistä kapistusta Suomesta. Pyydän siivuja kiltin vaaleanpunaisesta keittokinkusta enkä siitä häijynvärisestä pötköstä, jota kaikki muut ottavat. Ostan kalliita aamupalajogurtteja kotiin sen sijaan, että poikkeaisin aamulla koulumatkallani kahvilassa nappaamassa suklaacroissantin ja kahvin.  Mutta hitaasti hyvä tulee…
Coop...


... ja parasta valikoimaa

Meta...



"Nyt tyttö loppui se kuvaaminen!"

Perugian vanhan kaupungin kaduilta olen bongannut aika harvoja ”herkkukauppoja”. Muutama lihapuoti on tullut vastaan, ja taidanpa etsiä ne käsiini sinä päivänä, kun haluan paistaa kunnon pihvin. Sen sijaan leipomoihin poikkean vähän väliä, usein hakemaan jotain pientä herkkua, suolaista tai makeaa. Valikoimat ovat runsaat ja todella houkuttelevat!
Hyllyt tyhjenevät

Joka lauantaiaamupäivä Perugian keskustan ulkopuolella on suuret markkinat. Mahdollista on ostaa kirjaimellisesti mitä vain.  Itseäni markkinoille ovat houkutelleet lähinnä runsaammat hedelmä- ja vihannesvalikoimat, mitä Coop ja Meta tarjoavat. Kimppakämpässämme on kuitenkin vain yksi pieni jääkaappi, josta käytän itse yhtä hyllyä: kasvisten rohmuaminen viikon tarpeisiin ei oikein onnistu. Markkinoilla käyminen on kuitenkin kokemus sinänsä niin kuin alla olevista kuvista näet.



Toinen paikka, jossa olisin mielelläni harrastanut rohmuamista loppuelämän tarpeisiin, on kauppakeskus Collestradan Coop-megamarket. Collestradaan on Perugian keskustasta kuitenkin 30-40 minuutin bussimatka, joten veikkaan, että aika harvoin sinne lähden vain ruokaostosten perässä. Mutta jos olisin autolla (ja suurella jääkaapilla) varusteltu perugialainen, ostelisin ruokani lähinnä täältä. Hinnat ovat halvemmat, valikoimat valtavat ja erilaisten tiskien myötä houkuttelevuuskerroin huipussaan. Kun eteeni tulee joskus viikonloppu vailla tekemistä, palaan Collestradan loputtoman tarjonnan äärelle ja vietän loppuviikonlopun keittiössä… Mutta tyhjää viikonloppua saadaan vielä odottaa.


Mitä minä sitten täällä tavallisesti syön? Teistä muista lukijoista en tiedä, mutta ainakin äiti ja isä ovat perinteisesti huolissaan siitä, että lapsi saa murua rinnan alle! Kokkailuni kotona ovat olleet toistaiseksi varsin globaalia opiskelijaruokaa: pastoja, munakkaita, salaatteja… Pari kertaa viikossa on tullut herkuteltua jotakin ulkona, ja joskus päivät vain koostuvat mukaan napatuista jätskeistä, pizzanpaloista ja panineista. Muutaman kerran olen käynyt ulkona pizzalla ja toinen puoli runsaasta pizzasta lähtee aina dogibägginä kotiin (=seuraavan päivän herkkulounas). Useamman kerran viikossa oppituntini jatkuvat putkessa yhdeksästä kahteen. Noina päivinä on melkeinpä sääntö kuin poikkeus, että noudan lounaaksi koulumme kahvilasta ihanan vakkarini, kuumaksi paahdetun kinkku-juustopaninin. Opiskelijaruokalaa testasin kerran (tosin kyllä sulkemisaikaan) ja petyin. En käytä.
Buon appetito!

Tällä hetkellä Perugiassa jokainen on vaarassa vetää suklaaöverit, sillä yksi Euroopan suurimmista suklaafestivaaleista, EuroChocolate, on vallannut kadut. Kunhan olen toipunut hullunmyllystä, palataan suklaatunnelmiin…
Me kaikki halutaan suklaata!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heips!

Hauska ruokapostaus. Itsekin kesällä Nykissä kuvasin ruokakauppojen hyllyjä. Vaikka tavallaan länsimaissa on paljon samaa niin silti joka maahan tulee omat tapansa laittaa hyllyt järjestykseen. Joskus Italiassa meidän perhe ihastui myös panineihin ja niitä tehtiin sitten kotonakin, mutta nyt se on taas jäänyt.

Vaikka vielä ostat "tuttua" kinkkua niin odotas kun pääset sisälle italialaiseen ruokakulttuuriin "in a big way" niin muutaman kuukauden päästä et ole enää valmis palaamaan takaisin vanhaan. Ja sitten tulet tänne Prismaan ja nenä nyrpyssä haet kaikenlaista ilmakuivattua jne. No et sinä kyllä oikeesti olisi nenä nyrpyssä.

Täytyy nyt lopettaa kun aion paistaa pihvit ja tehdä kermakastikkeen ja heittää sekaan muutaman suppiksen.

Herkkuhetkiä sinnekin!!

Ava

Karkkis kirjoitti...

Oho, muistin vasta nyt että tätä piti kommentoida! No ei tämä onneksi täällä ihan hirveän kauaa ole ehtinyt olla.

Varmasti tuo mega-coop olisi kyllä aivan mahtava kauppa shoppailla! Mutta toisaalta, mulla käy aina niin, että tulee mielettömän kalliit ostokset, kun menee isompaan kauppaan.

Hauska nähdä kauppojen valikoimia. Musta on lomamatkoillakin aina suuri riemu mennä kauppoihin ja vertailla eroja. Ja "kooppi" on tuttu kauppa, niitä oli sveitsissäkin.

Heleen kirjoitti...

Lähikaupan juustotiski näyttää hyvältä; ricottaa, varmaan ehtaa mozzarellaa suolavedessä... Suosittelen niitä tummia makkaroita ja italialainen raakamakkara on kätevää risottoon, pastaan, pursottaa vaan kuoresta pannulle! Jännä tosiaan, että italialaisten marketit on kaukana keskustasta.

Noora kirjoitti...

Noora kommentoi nyt vähän hittaasti, mutta kommentoi kuitenkin... :)

Ava: Ruokakaupat ulkomailla ovat kyllä elämys! Vähitellen sitä oppii löytämään omat suosikkinsa. Kun sisko tuli kotiin Britanniasta, saimme kuulla aika monta valitusvirttä suomalaisen ruokakaupan tarjonnasta... Koitan välttää samaa! ;) Tällä hetkellä lähinnä ikävöin muutamia juttuja Suomesta. Lähinnä kalaa ja riisipuuroa(???).

Karkkis: Sama juttu, isommassa kaupassa sortuu hamstrailuun ja maksaa enemmän. Nyt käyn melkein joka päivä hakemassa sen mitä milloinkin tarvitsen, kun kauppa on niin lähellä. Yksi Coopin myyjä on nyt niin sanotusti "bongannut" mut, tervehtii, kysyy kuulumiset, juoksee etsimään puuttuvia tuotteita varastosta... :D Ihan hauskaa. Taidan olla kanta-asiakas.

Heleen: Tuo italialainen raakamakkara on tosiaan juttu, mitä pitää kokeilla! Kiitos muistutuksesta! Löytyykö hyviä reseptejä?

Anonyymi kirjoitti...

Heips!

Kaipasiko sisko haggisia vai mitä?? HIH HIH

Noora kirjoitti...

Hihihih! :D Viikunajogurttia se vinkui... Ja jotain ihme salaattisekotuksia vaikka onhan niitä Suomessakin. Mut oliskohan se jo rauhoittunut.