maanantai 10. lokakuuta 2011

Tervehdys Perugiasta!

Vieläkö tällä blogilla on lukijoita?


Ciao!

Il cuore verde d’Italia… Italian vihreä sydän. Se on tällä hetkellä kotini: Umbrian maakunta, Perugian kaupunki. Saavuin tänne syyskuun viimeisinä päivinä ja nyt tuntuu, että olen aika hyvin asettunut aloilleni. Ennen kuin matkamme Italian ruokakulttuurin parissa alkaa, tehdään ensin kaupunkikierros.





Perugia on 160 000 tuhannen asukkaan kokoinen yliopistokaupunki Umbrian vihreiden kukkuloiden keskellä, yhdellä niistä. Perugian historia ulottuu jopa 1000-luvulle eKr., etruskien aikakaudelle. Historia on jatkuvasti läsnä kaupunkikuvassa erityisesti keskustaa ympäröivien muurien ja porttien myötä. Yllä olevassa kuvassa näet yliopistoni Università per Stranieri di Perugian päärakennuksen ja sen vieressä kohoavan etruskien aikaisen portin Arco Etruscon, joka kantaa myös nimeä Arco di Augusto – yläosa on Rooman valtakunnan ajalta.
Kaupungin keskus on aukio Piazza IV Novembre, sen suihkulähde Fontana Maggiore ja ympärilla seisovat Palazzo dei Priori sekä Catedrale di San Lorenzo

Pääkatu Corso Vannucci




Kiipeämistä riittää...

Ja ihailtavaa...

Akvedukti!

Raidetta modernimpaan makuun

Nyt kohti kotia

Ci vediamo in cucina!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heips!

Ajatella, että saa asua monta kuukautta tuollaisessa ympäristössä, jossa kaikki on kaunista ja vanhaa. Se jättää lähtemättömän jäljen positiivisella tavalla ihmisen psyykeen. Olet itsekin kotoisin hyvin kauniista kaupungista, mutta nyt kulttuuri on aivan eri. Olen mielestäni hyvin visuaalinen ihminen ja ehkä siksi juuri ympäristön kauneus on tarkeää minulle. Käsite kauneus itsessään on tietysti hyvin henkilökohtainen. Kun Karkkis oli lapsi hain hänelle erään kerran hoitopaikkaa. En voinut laittaa häntä erääseen paikkaan, koska siellä huushollissa oli kaikki tummanvihreää ja ruskeaa eikä kaunista minun kauneuskäsitykseni mukaan. Ja oli siinä muitakin syitä kyllä. Olenkohan omituinen??!!

No anyway, nauti kauneudesta ympärilläsi!!

Ava

Karkkis kirjoitti...

Oooh ja aah! Kyllä olet onnentyttö, kun saat tuollaisen keskellä asua! Toki Rauma ja Turku ovat myös kauniita, mutta erilainen on aina erilainen. Meidän italialaiset vieraamme taas ihastelivat kovasti Portsan ja vanhan Rauman puutaloja.

Haha, musta on hauskaa, että äiti ei voinut laittaa mua "rumaan" ympäristöön. Onhan sekin kasvatusta, että kauneudentaju säilyy. Toki se voi olla monenlaista tietty.

Anonyymi kirjoitti...

On täällä lukijoita, täällä odotamme tulevia italialaisia reseptejä! Mutta toki kestää ennenkuin kirjeenvaihtajamme ehtii kaupungin lumosta keittiöön hellan äärelle!

Virpi

Anonyymi kirjoitti...

Nyt en taaskaan saanut kommentoitua toista blogia vaan kun painoin lähetä tai esikatsele se alkoi mainostaa että pitäisi luoda oma blogi. No joka tapauksessa kommentoin tänne, että puukässävertaus oli mainio. Ehkä se suomalainen "pökkeliys" johtuukin puukässästä. HIH HIH

Ava

Inez kirjoitti...

On lukijoita! Kyllä oon pienesti kade, että saat asua tuollaisessa paikassa :) Tai siis, oletko jo kertonut miten asut? Onko se joku opiskelija-asuntola (onko sellaisia Itskuissa edes?), vai asutko jonkun luona samassa taloudessa vai miten? Ainakin keittiö näyttää ihan lupaavalta, jään kieli pitkällä odottamaan ihania itskurepsuja!

Mukavaa syksyn jatkoa!

Noora kirjoitti...

Ava: Täällä tosiaan näköaisti saa yltäkylläisesti nautittavaa... Tarinasi oli hauska! Olet luultavasti ihan yhtä omitunen kuin kuka tahansa muukin!!! :)

Karkkis: Oma maa mansikka, muu maa mustikka ja tykkään molemmista ihan hirveästi...

Virpi: Eiköhän jossain vaiheessa päästä kokkailemaan italialaisittan! Takataskussa on kuitenkin myös joitain ikisuosikkeja kotosalta.

Inez: Kivaa, että on lukijoita! Asun kolmen-neljän tytön kimppakämpässä, kyseessä on ihan tavallinen kerrostaloasunto. Keittiö on ok, vaikka kaasuhellalla olen parit lieskatkin (huh!) saanut aikaiseksi. Syksyn jatkoja sinullekin!