perjantai 25. marraskuuta 2011

Quiche

Miksen mä ole älynnyt tätä aikaisemmin?


Täällä Italiassa minulla on ystäviä eri puolilta maailmaa. Sen myötä olen päässyt tutustumaan hieman myös muiden maiden kuin Italian ruokakulttuureihin. Minusta on mielenkiintoista katsella esimerkiksi kämppäkavereideni touhuja keittiössä: miten unkarilainen ystäväni loihtii perunoista uppopaistamalla syntisen hyvännäköisen iltapalan tai kuinka Korean tyttö muuttaa keittiömme aasialaiseksi ravintolaksi. ”Mangia, mangia!” hän kehottaa, kun tulen uteliaana kurkistelemaan. Ei tarvitse kahta kertaa käskeä!

Uusiseelantilaisen ystäväni kanssa puhuimme kerran tuotteista, joita olemme täällä Italiassa kaipailleet. Ystäväni harmitteli raejuuston puuttumista kauppojen valikoimasta. ”Olen tottunut laittamaan sitä quicheen, jota tykkään tehdä usein.” ”Hetkinen! Mihin? Jos kerrot, mitä se on ja miten sitä tehdään, niin näytän sinulle, mistä saa raejuustoa.”
Ja niin hän kertoi. Quiche on kuulemma mitä tavallisin uusiseelantilainen ruoka. Minulle itselleni nimestä tulee mieleen ranskalaisten kinkkupiiras Quiche Lorraine, mutta Uudessa Seelannissa quiche on paksu uunimunakas. Myös uusiseelantilaiseen quicheen voi leipoa piirakkapohjan, mutta ainakin ystäväni jättää sen useimmiten ilman. Quiche on niin sanottu kierrätysruoka: sen täytteeksi voi laittaa oikeastaan mitä vain ja tyypillistä onkin niin sanotusti tyhjentää siihen kaikki jääkaapin jämät. Olennaista ovat vain kananmunat, jotka sitovat ainekset yhteen – quicheksi. Ystäväni valmistaa quichea usein ison annoksen ja leikkaa siitä annospaloja lounaaksi töihin. Erityisen suosittua tämä ruoka on kuumalla säällä, sillä se on kevyttä ja maistuu myös viileänä. Täysin uusiseelantilaista quiche ei kuitenkaan ole, sillä ruokalaji oli tuttu myös australialaiselle ja englantilaiselle ystävälleni.
Quiche valmistuu fiilispohjalta: "Lisätäänpä vielä yksi kananmuna!"
Reseptiä tivatessani sain vastaukseksi vain: ”Ei sitä ole! Voit tehdä sen niin monella tavalla.” Ystäväni saikin sitten luvan näyttää kädestä pitäen edes yhden tavan valmistaa quiche. Tätä on helppo lähteä varioimaan. Alla ohje, kuten me sen teimme. Kertokaapa, mitä te keksitte!


Quiche eräällä tavalla

1 paprika
1 pieni kesäkurpitsa
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
200 g savukinkkua
200 g raejuustoa
200 g ricottajuustoa
100 g kypsennettyä pinaattia (esim. sulatettua pakastepinaattia)
7-9 kananmunaa
muutama ruokalusikallinen maitoa
kuivattuja yrttejä
pippuria
suolaa
juustoraastetta

Paistaminen: 200 C°, noin 30 minuuttia


Leikkaa kasvikset suikaleiksi ja paista öljyssä pannulla. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota kevyesti. Anna kasvisten jäähtyä rauhassa. Suikaloi kinkku. Riko kananmunat (käytä munia ensin vähemmän ja jos seos tuntuu liian kuivalta, riko joukkoon lisää) ja sekoita joukkoon jäähtyneet kasvikset, juustot ja kinkku. Lisää joukkoon loraus maitoa. Mausta. Voitele suuri uunivuoka (meillä oli käytössä kaksi pientä) ja kaada seos vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta tai nokareita ricottajuustosta. Paista 200 C°:ssa noin puoli tuntia tai kunnes munakas on hyytynyt ja hieman ruskistunut. Tarjoa hieman jäähtyneenä esimerkiksi salaatin kanssa. Quichen maistuu vähintään yhtä hyvältä myös seuraavana päivänä.

 Tällä hetkellä ystäväni on jo toisella puolella maapalloa...

6 kommenttia:

Karkkis kirjoitti...

Onpa nerokas kierrätysruoka! Juuri sellainen, mitä tehdään, kun täytyy päästä jostain eroon tai ei ole "mitään aineksia". Menenpä tästä tekemään hieman pienemmän version, nimittäin ihan perinteisen omeletin, koska syön tällä kertaa yksin.

Anonyymi kirjoitti...

Herkullisen näköistä! Tätähän täytyy saada! Hauskaa pikkujoulua!
t.Isi

Anonyymi kirjoitti...

Heips!

Kaikenlaiset munaruuat ovat paitsi herkullisia ja suht halpoja niin myös nopeita ja helppoja valmistaa yleensä. Tämä kuulostaa todella hyvältä. Kun olin Englannissa aupairina niin siinä perheessä tehtiin aina munakas niin että se paistettin pannulla ja sen päälle laitettiin niitä aineita mitä jääkaapissa sattui olemaan esim tomaattia, sieniä, kinkkua jne. Munakasta ei käännettu kaksinkerroin vaan se tarjottiin "avoimena" pizzan näköisenä. Vieläkin usein jätän munakkaan kääntämättä kun Englannissa siihen totuin. Sananlasku "minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa" sopii tähän tai en tiedä sopiiko kovin hyvin. No ei se mitään.

Kiitos hyvästä reseptistä!

Ava

Inez kirjoitti...

Haa, uunimunakas on yksi lemppariruoistani! Itse laitan joukkoon mitä milloinkin, mutta usein siellä on ainakin paprikaa, sipulia, valkotsibbeä, jalopenon palasia, fetaa, raejuustoa ja oliiveja. Jos kasvissyöjätyttäreni ei jaa munakasta kanssani, saatan heittää joukkoon kinkkusipellystä, tai päälle parmankinkkua. Ja vielä ropsaus juustoraastetta koko komeuden päälle, niin kyllä kelpaa!

Syön kananmunia lähes päivittäin eri tavoin valmistettuina, ja jaksan aina ihmetellä ihmisiä, joiden mielestä muna on "vain aamiaisruoka"! Ei kyllä ole!

Heleen kirjoitti...

Kuinka ollakaan, samantyyppinen ruoka eri versiona löytyy blogistani:
http://heleen.vuodatus.net/blog/3047096
Täytyypä kokeilla sinun versiotasi.

Noora kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Hauskaa, että osalle tämä oli samanlainen ahaa-elämys kuin itselleni ja osalle taas ihan tuttu juttu. Hyviä täytevaihtoehtoja Inez ja Helen, kiitos!