lauantai 12. marraskuuta 2011

Tasavallan toscakakku

Valtakunta juhlii


Täällä Italian tasavallassa tapahtuu… Onnellisia asioita, jos keskiverto italialaiselta kysytään. ”Vihdoinkin, vihdoinkin hän on luvannut lähteä!” huokaisi italian opettajammekin viitaten tietenkin herraan, joka myös ”Euroopan parhaana poliittisena johtajana” tunnetaan. Lienee siis aihetta juhlaan.

Siellä kaukaisessa Suomen tasavallassa juhlitaan nyt kuitenkin ihan muita miehiä, rakkaita isäpappoja nimittäin. Isiä voi lahjoa monin eri tavoin, mutta oma lahjavinkkini on ehdottomasti herkullinen isänpäiväkakku. Mikäli yhtään tätä isäkäslajia tunnen, toscakakku on sille vastustamatonta herkkua.
Tasavallan toscakakku on tietysti ikisuosikkireseptiemme arvokkaimpia aarteita, todellinen äitini bravuuri. Toscakakku kuuluu meidän perheessämme yhtälailla sekä arkeen että juhlaan. Arkena äiti leipoo toscakakkua erityisesti hemmotellakseen: kun esimerkiksi itse tulen opiskelupaikkakunnalta kotiin viikonlopun viettoon, odottaa pöydässä aika usein vastapaistettu toscakakku. Ja kun arjen keskellä äiti sanoo haluavansa leipoa ”jotakin oikein hyvää”, tiedän, minkä reseptin hän ottaa esiin! Toscakakkua parempaa ”lohturuokaa” ei ole…

Mutta kuten sanoin, ei myöskään juhlaa ilman toscakakkua. Rippijuhlat, lakkiaiset ja syntymäpäivät on varmasti kaikki juhlittu toscakakun kanssa. Se yksinkertaisesti kuuluu kahvipöydän kattaukseen! On kuitenkin yksi tärkeä syy, miksi sukujuhlissamme toscakakkua on oltava tarjolla – setäni rakastaa sitä yli kaiken. Nimenomaan tätä äitini leipomaa versiota, mikään muu ei tule kuuloonkaan. Toscakakkua viedään aina myös mökkituliaisiksi sedän ja tädin kesämökille, ja sedän suorittama ensimmäisen palan leikkaus tietysti suuri ohjelmanumero. Setäni ja toscakakku kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että lapsena luulin usein sedän olevan tulossa kylään, kun meillä leivottiin toscakakkua.
En tiedä, liittyykö toscakakku jollain tavalla Tosca-oopperaan tai Toscanaan, mutta sana on vienyt ajatukseni aina myös Italiaan... Itse leivoinkin toscakakkua ensimmäistä kertaa nimenomaan vähän ennen Italiaan lähtöäni. Kiiltävine toscakuorineen luulin kakun olevan vaikea tehdä, mutta väärässä olin. Se on myös yllättävän nopea tehdä: paistoaikoineen päivineen toscakakku on alle tunnin pikakakku.
Tasavallan toscakakku

2 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
½ dl maitoa
125 g voita

Kuorrutus:
50 g voita
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
½ dl kuohukermaa
70 g mantelilastuja

Paistaminen: 200 °C:ssa ensin noin 5–10 minuuttia, sitten 10–15 minuuttia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, maito ja voisula vuorotellen joukkoon kevyesti sekoittaen. Vuoraa kiinteäpohjainen, halkaisijaltaan 21 cm:n kakkuvuoka leivinpaperilla pohjasta ja reunoista. Kaada taikina vuokaan. Esipaistaa pohjaa 200 °C:ssa uuniin alatasolla 5–10 minuuttia. Ole tarkkana! Kakun pinnan tulee olla hieman ruskea, mutta ei liian tumma. Pinnan tulee olla myös ehdottomasti hyytynyt, muuten toscakuorrutus on mahdotonta levittää.

Valmista kuorrute pohjan paistuessa. Sulata voi kattilassa ja sekoita siihen sokerit ja vehnäjauhot huolellisesti. Lisää sen jälkeen kerma ja mantelilastut. Kiehauta. Levitä kuorrutus puolikypsän kakkupohjan päälle. Paista kakkua vielä uunin keskitasolla 10–15 minuuttia kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Pysyttele uunin lähettyvillä, jottet paista liikaa. Kumoa kakku pois vuoasta, irrota leivinpaperit ympäriltä ja käännä oikeinpäin tarjolle.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heips!

Toscakakku on joskus kauan sitten ollut minunkin bravuurejani, mutta jotenkin jäänyt unholaan. Olen mantelifani, joten pidän siitä ehkä juuri siitä syystä.

Kiva idea isänpäiväksi, jonka taidan jopa toteuttaa. Tutkin ensin sinun reseptiäsi ja katson onko minulla yhtä hyvää valmiina omista kansioistani. Täytyy kyllä sanoa, että teidän ikisuosikit ovat aina hyviä.

Isäkäslaji!!!! HIHI

Ava

Anonyymi kirjoitti...

KYLLÄ! Huomenna se paistuu taatusti täällä kotiuunissa. Parasta toscakakku on tunnin kuluttua uunista otettuna, mutta maistuu loistavasti vielä päivienkin päästä, ellei sitä ole syöty parempiin suihin. Toscakakkua ei kannata yrittää irroittaa ennen kuin se on jäähtynyt ja kuorrutus kunnolla kovettunut.
Täällä koti-Suomessa yllättävä voipula saattaa vaikeuttaa monen leipomista, onneksi 400g:n Pirkka voipaketti löytyi cittarista!

Terv. äiti

Karkkis kirjoitti...

Haha, täälläkin nauratti tuo isäkäslaji! Meidän isänpäiväkortteihin kirjoitettiin tänään puolestaan "ISInööri". Se tosin taisi olla Tanelin innovaatio.

Nyt oli kyllä erityisesti sulla kaksi hyvää syytä juhlistaa päivää toscakakulla!

Anonyymi kirjoitti...

Heips taas!


En sitten lopultakaan saanut aikaan tosca-kakkua. Sen sijaan syötiin omenahyvettä ja Karkkiksen tekemää vaniljajäätelöä.

Minä muuten teen toscakakun irtophjavuuassa tai sitten sellaisessa valkoisessa aalto-reunaisessa, joten en kumoa sitä lainkaan. Olen pelännyt, että pinta hajoaa.

Mikä muuten on tyypillisin italialinen kakku tai muu leivonnainen. Ja onko esim siellä Perugiassa niissä aina suklaata vai löytyykö muitakin perinteitä kuin suklaa. Tai varmasti löytyy, mutta onko yhtä vahvoja?

Ava

Noora kirjoitti...

Ava: Vaikket nyt päätynytkään leipomaan toscakakkua, kokeilepa tätä joskus kuitenkin! Irtopohjavuoka olisi minustakin looginen valinta, mutta äidin mukaan tätä EI tule tehdä irtopohjavuokaan! Vuosikymmenten kokemus taustanaan uskon häntä. Irtopohjavuoan käytöstä seuraa jonkinlaisia ongelmia, mutta en osaa itse kertoa mitä... Pyydän äidin tänne tarkentamaan!

Perugiassa kuten kaikkialla Italiassa leivontataito on huipussaan. Perugiassa leivonnaiset eivät ole mitenkään erityisesti suklaasta tehtyjä, mutta toki sellaisiakin löytyy. Manteli sen sijaan maistuu monessa, joten olisit Ava onnellinen täällä! :) Tavallisimpia ovat erilaiset croissantin tyyppiset voitaikinaleivokset, täytteenä yleensä suklaata, kermaa/mascarponea (ei vaahtoa, vaan tahnamaista) tai hilloa. Myös tuhatlehtileivokset ovat suosittuja, tiikerikakun näköistä sitruunan makuista kuivakakkua myydään joka paikassa ja sitten on tietenkin kaikki erilaiset biscotit, keksit ja marengit. Nyt marraskuussa, pyhäinpäivän jälkitunnelmissa, myydään "Feve dei morti" -nimisiä mantelijauhosta, sokerista ja munista tehtyjä marenkimaisia keksejä. Perugian oma juttu on myös "Torcolo di San Costanzo", pyhimyksen mukaan nimetty rusinoita ja pinjansiemeniä sisältävä hiivalla kohotettun "pulla", joka leivotaan rinkulan muotoiseksi kakuksi, kuivakakun tapaan. Siitä sitten ostetaan paloja. Tässä muutamia ensimmäisenä mieleeni tulleita, pintaraapaisu!

Äiti: Yritänpä lisätä tuohon ohjeeseen vielä tuon, ettei kakkua kannata irrottaa kuumana. Hyvä huomio, kiitos! Ja kerrohan vielä, miksi kakku pitää tehdä kiinteäpohjaiseen vuokaan? Luin tuosta voipulasta jostain nettisivuilta. Selityksenä oli se, että karppaus on lisääntynyt ja sen myötä voin käyttö. Voiko olla totta?!

Karkkis: Isäkäs ei ole oma keksintöni vaan tulee yhdestä lastenlaulusta: "Ihminen on isäkäs, kävelevä nisäkäs..." :) Isinööri sopii meillekin.

Anonyymi kirjoitti...

Jaahas, vai mielipidettä tarvittaisiin irtopohjavuoan käyttökiellosta toscakakun paistamiseen. Kielto perustuu täysin omiin kokemuksiin. Pohjan raosta voi valuu uunin pohjalle ja käryää. Myös rakenne jää huonommaksi. Saattaa olla, että meillä on huono irtopohjavuoka. Kiinteään vuokaan kannattaa leikata leivinpaperista pohjaan pyöreä paperi ja reunaa kiertämään kapea kaitale, näin ei paperia tarvitse rypyttää, ja reunasta tulee tasainen.
Eilen tein yhdestä annoksesta kaksi suorakaiteen muotoista kakkua leipävuokiin. Toisen pistin pakastimeen, pakastus sopii toscakakulle loistavasti.
Yksi pieni kakku riitti meille kahdelle hyvin isänpäivänä, sinä kun olet siellä kaukana ja isosisko päivysti kiireisenä synnytyssalissa, isänpäivän teemaan sopivasti.
Terveisin äiti

Anonyymi kirjoitti...

Heips!

Tulipa hieno kuvaus Perugian pullatarjonnasta. Tosi mielenkiintoista luettavaa. Ovatko muuten leivonnaiset siellä sillä tavalla makeita kuin Keski-Euroopassakin? Suomessa ei käytetä niin paljon sokeria kuin siellä?

Ava

Maria kirjoitti...

Hei!

Kokeilin kakkua ekan kerran meilläkin. Tyypilliseen tapaani luin ohjeet vuuan paperoimisesta siinä vaiheessa, kun kakku oli jo uunissa. Tosca-päällyskin meni vähän niin ja näin. Harjoitusta vaatii vielä. Mutta vuokakeskusteluun haluaisin osallistua sen verran, että silikonivuuasta kakku irtosi todella kauniisti ilman paperointejakin. Lekuen vuoka on muutenkin osoittautunut oikein hyväksi hankinnaksi, suosittelen!