Muistoja ylioppilasjuhlistani

Tämän kevään ylioppilasjuhlien lähestyessä aloin muistella omia neljän vuoden takaisia ylioppilasjuhliani – ja erityisesti niiden tarjoiluja! Olisi suuri vahinko, jos ylioppilasjuhlieni herkut ja kattaukset jäisivät esittelemättä vain siksi, että minulla ei ollut vielä silloin ruokablogia. :) Ehkäpä muinaisista ylioppilasjuhlistani irtoaa edelleen jokin hyvä idea ylioppilasjuhlien tai muiden juhlien järjestäjille.

Minulla oli tarkka ajatus siitä millaiset ylioppilasjuhlat järjestäisin. Halusin kutsua juhliini sukulaisia, ystäviä, tuttavia, naapureita ja opettajia, joten juhlistani tuli aika suuret. Halusin juhlat, joihin ihmiset saattoivat poiketa silloin, kun ehtivät ja viipyä juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin halusivat. Koska ylioppilasjuhlia voi sattua samalle päivälle aika monta, on mukavaa, jos juhlissa voi viipyä juuri sen ajan kuin itse haluaa ja jatkaa sitten onnittelukierrostaan.

Juhlien joustavuuden halusin näkyvän myös tarjoiluissa. Siksi juhlissani olikin seisovassa pöydässä suolaisia cocktailpaloja sekä makeita herkkuja. Jos vieras oli edellisen ylioppilaan luona jo syönyt enemmän, saattoi minun luonani suunnistaa suoraan kakun ääreen ja napata vaikka yhden pienen suolapalan seuraksi. Juhlieni tarjoiluista sai kyllä mahansa täyteen vaikka lämmintä ateriaa ei juhlissani tarjoiltukaan.

Tilasimme ruuat ja tarjoilijat raumalaisesta pitopalvelu Klapsakasta. Suuremmissa juhlissa kannattaa ehdottomasti turvautua ulkopuoliseen apuun, mutta tämän varmaan aika moni on jo keksinytkin. Halusin suolaiseksi tarjottavaksi siis erilaisia herkullisia pieniä cocktailpaloja ja runsaat salaatit. (Mutta ei Waldorfin salaattia, joka on kamalinta mitä tiedän! Jonkun paatuneen käsityksen mukaan Waldorfin salaattia tungetaan joka ikiseen noutopöytään…) Klapsakka onnistuikin keksimään ihanan raikkaat ja uudenlaiset tarjottavat. Hauskin keksintö oli ehkä pieniin snapsilaseihin annosteltu kylmä keitto, herkullinen tzatziki-shotti!

Makeassa pöydässä taas halusin tarjoilla ehdottomasti jotakin muuta kuin perinteistä kermakakkua, jonka päällä nököttää ylioppilaslakki. Kermakakussa ja ylioppilaslakkikoristeessa ei ole tietenkään mitään vikaa, mutta halusin omiin juhliini jonkin vähemmän perinteisen ja selvästi omannäköiseni kakun. Minun juhlieni kakkuna oli siis tietenkin vaaleanpunainen prinsessakakku! Kakkupöydästä löytyi myös heleän vaaleanvihreä hyydytetty juustokakku valkosuklaasta ja limetistä. Äitini oli leiponut lisäksi juhlapöytään muutamia iki-ihania leivonnaisiaan.

Nooran ylioppilasjuhlamenu 3.6.2006

Siikatartarleipä

Kylmäsavulohi-piparjuuritoast

Pororieskarulla

Marinoitu rosvopaisti ja punasipulihilloke

Tzatziki-shotti

Rapeat kasviskierteet

Marinoidut vihannekset

Broiler-pastasalaatti

Parmesan-pekonisalaatti

Vaaleanpunainen prinsessakakku

Valkosuklaa-limettikakku

Toscakakku

Suklaakakku

Herkuttelijan pullat

Tarjoilujen lisäksi pelkkä juhlieni buffetpöydän ulkonäkö oli jotakin, mitä en koskaan unohda. Pitopalvelun vastuuhenkilö kävi juhlien suunnitteluvaiheessa kotonamme esittelemässä tarjoiluvaihtoehtoja. Suunnittelimme samalla myös tarjoilujen asettelua ja kerroin ”teemavärini” olevan vaaleanpunainen. Sanasta teemaväri minulle tulee oikeastaan mieleen amerikkalaisten tosi-tv-ohjelmien hirviömorsiamet ja heidän hääjuhlansa, mutta vaaleanpunainen lempivärini sai nyt näkyä juhlissani. Pitopalvelun vastuuhenkilö ehdotti jonkinlaista vaaleanpunaista harsoa koristeeksi buffetpöytään ja olin tyytyväinen. Äitini kanssa ajattelimme lisäksi laittaa mummuni virkkaaman vaaleanpunaisen pitsiliinaan kakkupöytään kaitaliinaksi. Emme kuitenkaan silloin arvanneet kuinka paljon pitopalvelu innostui teemaväristäni…

Juhlapäivänä pitopalvelu tuli kotiimme laittamaan kattaukset ja tarjoilut valmiiksi koulun ylioppilasjuhlien aikana. Kun saavuimme kotiin lakituksesta, kohtasimme keittiössä uskomattoman näyn. Katsopa vaan kuvia niin ymmärrät. Heleän vaaleanpunaista harsokangasta oli kieputettu ympäri keittiön kattolamppua, josta kangas laskeutui putouksena lampun alla olevalle pöydälle. Kakkutarjoilut oli aseteltu tämän kauniin vaaleanpunaisen kankaan päälle eri korkeuksille. Toisessa pöydässä olevat suolaiset tarjottavat oli aseteltu kirkkaille lasilevyille, jotka nekin oli porrastettu eri korkeuksiin. Vaaleanpunainen harso kieppui tarjoilujen alla yhtenäisenä kauniina alustana. Mummun vaaleanpunainen kaitaliina oli viikattu nätisti takaisin kaappiin... Kattaus oli kerta kaikkiaan upea ja valtavan hyvällä maulla tehty. Todella rohkea ja onnistunut veto pitopalvelun herralta!

Vaaleanpunaiset ylioppilasjuhlani kruunasi tietenkin onnittelumaljojen vaaleanpunainen kuohuviini ja alkoholittomille vaaleanpunainen muumilimsa. Ja kyllä tulikin skoolattua monta kertaa, sillä vieraita tuli jatkuvasti, kuten olin toivonutkin. Oma juhlani sujui ihanassa härdellissä ruusujen ja onnitteluhalausten keskellä. Ruokaakin ehdin kerätä lautaselle, mutta itse syöminen jäi juhlien aikana vieraiden tapaamisen varjoon. Viimeisenä tulleen naapurin ystäväperheemme kanssa ehdin viimein hengähtää ja herkutella useimpien vieraiden jo lähdettyä. Ja siitä sitten bailaamaan!

Uskomatonta mutta totta, pukuni ei ollut kuitenkaan vaaleanpunainen!

Minä, vielä nuorena ja kauniina ;)

Lämpimästi onnea kaikille uusille ylioppilaille!