maanantai 29. marraskuuta 2010

Cheers Scotsmen!


Vietin kuukausi sitten ihanan pidennetyn viikonloppuloman Skotlannin pääkaupungissa Edinburghissa. Skotlannin matkasta puhuessani yllättävän moni on kysynyt minulta, missä se Skotlanti oikein olikaan. Pidetäänpä siis aluksi pieni maantiedon kertaus: säkkipilleistään ja kilttiasuistaan kuuluisa Skotlanti sijaitsee Ison-Britannian saaren pohjoisosassa. Ison-Britannian saari taas kuuluu valtiolle nimeltä Yhdistynyt kuningaskunta (pidemmältä nimeltään Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, mutta usein koko valtioon viitataan nimellä Iso-Britannia.) Yhdistyneen kuningaskunnan valtioon kuuluu Skotlannin lisäksi kolme muuta osaa, jotka ovat Englanti Ison-Britannian saaren eteläosassa, Wales saaren länsiosassa sekä Pohjois-Irlanti viereisellä Irlannin saarella. (Irlannin saaresta suurin osahan muodostaa ihan oman valtionsa nimeltä Irlanti, mutta Pohjois-Irlanti on napattu Yhdistyneelle kuningaskunnalle saaren koilliskulmasta.) Kuulostaako monimutkaiselta? Vai lapsellisen tutulta? Niin tai näin, pieni yleissivistävä kertaus tekee aina hyvää.

Edinburgh ei ole ihan se tavallisin valinta kaupunkilomakohteeksi. Nykyään moni tosin valitsee matkakohteensa halpalentoyhtiöiden tarjonnan mukaan ja Edinburghiinhan lentää edullisesti Tampereelta Ryanairilla. Minä en kuitenkaan bongannut Edinburghia kohteekseni lentolippujen halpuuden vuoksi vaan siksi, että kaksi kalleimmista aarteistani asuvat tällä hetkellä Edinburghissa. Lähdimmekin koko perheen voimin Edinburghiin katsomaan isosiskoani ja hänen miestään. Lankoni aloitti syyskuussa vuoden pituisen opiskelurupeaman Edinburghissa ja siskonikin on asustellut siellä tämän syksyn. Kerrassaan upeaan kaupunkiin he olivat päätyneet!

Edinburghin keskusta jakautuu uuteen ja vanhaan kaupunkiin, joista se uusikin on pari sataa vuotta vanha. Uuden ja vanhan kaupungin välissä on laaksomainen puisto nimeltä Princes Street Gardens. Itse Princes Street -niminen katu reunustaa puiston uuden kaupungin puoleista reunaa ja tämän katu onkin oikea shoppailijan paratiisi. Uusi kaupunki on vilkkaamapaa aluetta, se varsinainen Edinburghin kaupungin keskusta. Vanha kaupunki taas vie suoraan keskiajan tunnelmaan jyhkeine kivitaloineen. Edinburgh on tietysti paljon muutakin, mutta vaihdan selitykset nyt kuviin.

Princes Street Gardens, korkealla taustalla Old Town ja Edinburghin linna

Edinburghin linna

Old Townin katunäkymiä

Reippailijoiden suosima Arthur's Seat kaupungin itälaidalla

Kaupunki-idylliä keskustan ulkopuolella

Shoppailua pääkatu Princes Streetillä

Tärkein nähtävyyteni saapui hotelli Frederick Houseen

Ensitöikseen isosiskoni vei perheemme kahville vanhan kaupungin puolelle, ehkä yhteen maailman kuuluisimmista kahviloista. Tiedättehän tietysti The Elephant Housen? Ai ette? Itse asiassa veikkaan, että tiedätte paikan, ette vain tiedä tietävänne. En minäkään aiemmin tiennyt, että tällä kuuluisalla kahvilalla on sellainen nimi, enkä todellakaan tiennyt tämän kahvilan sijaitsevan juuri Edinburghissa. Kahvilaan astuessanikaan en olisi voinut arvata, että kyseessä on mitenkään erityinen paikka. The Elephant House on melko vaatimaton, ehkä hieman nuhjuinenkin, mutta toisaalta lämmintunnelmainen kahvila. Kahvila, jossa vähävarainen yksinhuoltajaäiti saattaisi istua kahvikuppinsa ääressä lämmittelemässä - kirjoittaen. Kahvilan ikkunasta siintävä aavemainen Edinburghin linna saa kirjoittajan mielikuvituksen laukkaamaan ja äkkiä maisema on täynnä velhoja ja taikuutta. Yksinhuoltajanaisen tarina on kuitenkin täyttä totta. Täällä se syntyi, Harry Potter.

The Elephant House

Jos tekisin kuten entinen vakioasiakas Joanne Rowling, ottaisin pelkän kahvin. Mutta minä en juo kahvia.

Saiko Edinburghin linna toimia Tylypahkan esikuvana?

Isosiskoni oli kovasti suunnitellut viikonloppuamme etukäteen, erityisesti ruokailujen osalta. Ensimmäisen päivän iltana pöytä oli varattuna ravintolasta nimeltä Howies. Howies-ravintolaita löytyy Edinburghista neljä kappaletta ja yksi vielä muualta Skotlannista. Me astelimme osoitteeseen 29 Waterloo Place. Siskoni esitti pöytävarauksemme nuorelle tarjoilijaneidille sujuvalla englannilla ja tarjoilija ohjasi meidät pöytään aloittaenkin keskustelun sujuvalla suomella - tai tarkemmin sanottuna savon murteella! Hetken luulin, että siskoni oli suunnitellut tämänkin yllätysen, mutta ravintolassa oli oikeasti kaksikin suomalaislähtöistä tarjoilijaa kyseisenä iltana töissä. Etelän lomakohteissa kehotetaan aina välttämään paikkoja, joissa tarjoilijat alkavat solkottaa suomea, mutta Edinburghin Howies oli vähän eri juttu. Ruoka oli valtavan hyvää, ja avara mutta tunnelmallinen ravintolasali kerrassan upea paikka syödä. Söin itse alkupalaksi kuumaa ja sopivan tulista kasvissosekeittoa (täydellistä viileässä syysillassa) ja pääruuaksi uskomattoman mureaa ja herkullista lammasta (yksi elämäni parhaista liha-annoksista). Suosittelen!

Howiesin täydellinen lammas

Edinburghissa teimme myös ensimmäiset vierailumme brittipubeihin. Brittiläinen perinneherkku fish and chips jäi kokeilematta viime kesän Lontoon matkallamme, joten nyt oli korkea aika herkutella rapeaksi friteeratulla koljalla ja dipata paksuja ranskalaisia ketsuppiin. Fish and chips maistui erinomaiselta Kenilworth-pubissa. Tuore fish and chips voittaa kyllä kaikki muut mättöruuat! Yhtenä iltana poikkesimme pubiin myös oluelle - tai kokikselle. No, olihan minunkin pakko maistaa mielenkiinnon vuoksi pieni hörppy isän tuopista, vaikka arvailin jo etukäteen, mitä makuelämykseltä odottaa. Kokemukseni perusteella suosittelen lämpimästi juomaan olutta brittipubissa! Se on ihan yhtä pahaa kuin Suomessakin! ;)

Fish and chips by Kenilworth

Cheers!

Muihin ruokakokemuksiimme lukeutui eräs espanjalainen ravintola, jossa ruoka oli kyllä herkullista, mutta sitä ei saatu ihan riittävästi. En ole kovinkaan montaa kertaa vieraillut espanjalaisissa ravintoloissa, mutta huomasimme kyllä, että suurin osa porukasta naposteli pelkillä tapaksilla. Tilasimme omien alkutapaksiemme jäkeen pääruuaksi paellaa koko porukalle, mutta jostain syystä pöytäämme ilmestyi vain pieni kahden ihmisen annos. No, niinhän ruokalistassa luki, että paella on tarkoitettu kahdelle, mutta luulisi tarjoilijan ymmärtävän, miten toimia, jos paellaa tilataan isommalle porukalle. Enemmän annoksia pöytään! Tilasimmekin sitten paellan vielä toiseen kertaan ja odotteluruuaksi hieman lisää tapaksia... Mikäs kiire meillä oli, kun luvassa oli lisää hyvää ruokaa!

Ei mikään perhepaella, mutta herkullinen sellainen

Mahan täydeltä ruokaa saimmekin sen sijaan siskoni ja hänen miehensä luona. Isosiskoni oli kokannut meille upean illallisen alku-, pää- ja jälkiruokineen. Ruokapöydän vieressä meitä tervehti suuri halloween-kurpitsa, jonka sisällön siskoni olikin käyttänyt tarkasti hyväkseen. Arvuuttelimme ensin cheddarmuffinssien kanssa tarjotun kasvisosekeiton raaka-aineita ja kurpitsaahan siinä oli. En ole käyttänyt tavallista kurpitsaa koskaan itse ruuanlaitossa, ja harvemmin sitä on tullut kenenkään muunkaan laittamana syötyä. Siskoni ihana keitto osoitti, että kurpitsaa kannattaisi todellakin käyttää. Pääruokana meille tarjoiltiin herkullista broileria lisukkeineen. Jälkkäriksi nautimme meheviä muffinsseja, joiden raaka-aineeksi arvuuttelujen jälkeen paljastettiin myöskin kurpitsa. Siskoni oli leiponut lisäksi valtavia cookieseja, jotka olivat varmasti parhaita koskaan syömiäni. Minun on ollut pakko leipoa näitä ihania suklaata, pähkinöitä, kookoshiutaleita ja kauraa sisältäviä jättikeksejä itsekin matkan jälkeen. Resepti päätyy varmasti vielä tänne blogiinkin!

Lankoni esittelee kurpitsaa

Kurpitsakeittoa ja juustomuffinsseja

Nyt ruokaa oli riittävästi!

Marias söta saker

Siskoni herkkuruokien esittelyn jälkeen minun on pakko kertoa vielä ei-niin-herkullisen-kuuloisesta ruokalajista nimeltä haggis. Haggista ei varmaankaan esiteltäisi ruokablogissani ellei kyseessä olisi Skotlannin perinneruoka. Kyseisestä ruokalajista tiesin etukäteen vain sen, että se sisältää sisäelimiä. Kuvittelin haggisin olevan jonkinlainen pataruoka. (Mielessäni kuvittelin Harry Potter -kirjojen Hagridin istumassa ison höyryävän padan ääressä ahmien sieltä kokonaisia munuaisia suuhunsa. Puistattavaa!) Katsoinkin silmät ymmyrkäisinä, kun siskoni, isäni ja lankoni tilasivat Howies-ravintolassa haggista alkupalaksi ja vielä ymmyrkäisemmiksi silmäni muuttuivat, kun näin, millaiset annokset he eteensä saivat. Katsokaapa alta:

Haggista Howiesin tyyliin

Haggis-tietouteni kaipasi siis pientä oikaisua. Siskoni kuvaili haggista jauhelihamuhennoksen tyyliseksi ja tuossa Howiesin alkupalassa haggismuhennos oli kääritty ohuen taikinarullan sisään. Hieman selvemmin haggis näyttäityi Kenilworth-pubissa maistiaisiksi tilaamassamme annoksessa, mutta kuva on valitettavasti hieman sumea. 

Haggista juuresmuusien kanssa

Juuri kun luulin saaneeni selville, mitä haggis on, siskoni alkoikin puhua haggis-makkarasta. "Miten haggis voi olla jauhelihamuhennosta ja makkaraa samaan aikaan?" tivasin siskoltani. Lopulta hänen oli vietävä minut ruokakauppaan katsomaan haggista. Paksun ryynimakkaran näköisenä pakettinahan haggismuhennosta siellä myytiin. Varmuuden vuoksi tarkistin vielä, mitä Wikipedia tietää haggisista. Sen mukaan haggis on pippurista pyttipannua! Eikä tässä vielä kaikki: haggis paistetaan lampaan mahalaukussa (se makkarapaketti!) ja täytteenä on muun muassa lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa (se jauhelihamuhennos!). En voi sanoa muuta kuin !!!, sillä minä olen mennyt maistamaan kyseistä soosia. En oikeastaan tiedä olenko enemmän kauhuissani vai hämmentynyt, sillä pieni haggismaistiaiseni ei maistunut juurikaan jauhelihaa kummemmalta, siis ei ainakaan valtavan pahalta. Suosittelen joka tapauksessa varmuuden vuoksi huuhtelemaan haggisin alas skotlantilaisella oluella. Niinhän ne kaikki pubissakin tekevät. ;) Cheers vaan!

8 kommenttia:

hellunhella kirjoitti...

Ihania kuvia reissusta! Ja tavallaan hauska myös nähdä kuulumisia reissusi tärkeimmältä nähtävyydeltä puolisoineen, kun eivät ole pitkään aikaan päivitelleet omaa blogiaan, nih! ;)

Anonyymi kirjoitti...

Heips taas !

Oli tosi viihdyttävä lukea Edinburgh-matka -ja ruokakertomus. Minulla olisi ollut kerran tilaisuus maistaa haggisia Raumallakin noin 24 vuotta sitten, mutta tiesin vähän mitä olisi ollut odotettavissa ja koska satuin silloin olemaan raskaana en mennyt kyseiseen Finn-Brit societyn iltaan. Pahoinvoinnit olivat muutenkin tarpeeksi kauheat tilani vuoksi. Enkä taitaisi sitä herkkuna vieläkään pitää. Mutta jos tässä oltaisiin skotteja niin popsittaiiin sisälmyssylttyä aamuin illoin.

Jouluksi isäni ja äitini tekivät aina ison syltyn sianlihasta. Sitä sanottiin prässyltyksi, koska sen päälle laitettiin paino (=prässi), jotta liika rasva valui pois sen kankaan läpi mihin lihat oli sullottu kauniin muotoiseksi syltyksi.

Ollille tämä prässyltty aiheuttaa kauhunväristyksiä ja joka joulu uhkaan tehdä kinkun tai kalkkunan sijaan prässyltyn, mutta en ole vielä uhkaustani toteuttanut.

Mutta kyllä minä vielä joskus, kun sen on niiin hyvää sinapin kanssa.

Joulunalusterveisin Ava

Karkkis kirjoitti...

Jaahas, äiti paasaa prässyltystä. Se on jokavuotinen jouluperinne meillä!

Niinpä niin, kyllähän varmaan vielä tarkemmin voisi käyttää kaikkia mielenkiintoisia ruhonosia täälläkin, eikä kukaan huomaisi mitään... Tai en tiedä. Mutta kuvat haggisista oli kyllä vähän erilaisia tässä blogissa, kuin oma mielikuvani siitä!

Olut on siis yhtä pahaa briteissäkin! Hyvä, ei tarvitse tuhlata siihen rahaa.

Noora kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Tulikin aika pitkä postaus kuvineneen päivineen, mutta mukavaa, että jaksoitte lukea sen aina tänne haggisiin asti! Haggisissa enemmän puistatusta aiheuttaa tieto siitä, mitä se sisältää kuin itse maku. Jos kukaan ei olisi kertonut, että siinä on sisäelimiä, olisin hyvinkin saattanut maistaa sitä enemmänkin kuin vain haarukankärjellisen. Toisaalta jos saisi tietää tarkalleen, mitä kaikkea vaikka makkarat tai hampurilaispihvien liha sisältää, taitaisi ne jäädä jatkossa syömättä. Tieto lisää tuskaa!

Tuo teidän sylttytarinanne oli hauska lukea! Täytyy todeta, että olen niin sivistymätön, etten tarkalleen tiedä, mitä syltty sisältää. Vai olisiko parempi taas olla tietämättä...? Muistelen, että Melukylän lapsissa olisi syöty joskus sylttyä, joten olen sentään kuullut nimen joskus.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva ruokamatkakertomus! Laita se keksiresepti ennen joulua. Minulla on aivan taivaallinen kurpitsapiirakkaresepti, ehkä lähetän joskus maistiaisen sinulle!

toivoo Virpi

Noora kirjoitti...

Kiitos Virpi! Jos en ehdi bloggailla keksejä ennen joulua, tässä linkki reseptiin:

http://www.browneyedbaker.com/2010/08/30/cowboy-cookies/

Otan mielelläni vastaan kurpitsapiirakkareseptisi tai palasen maistiaisiksi! ;)

Anonyymi kirjoitti...

No hyi olkoon!
Sisältö, kuvat ja kertomukset vahvistavat, etten ikinä tule syömään haggista.
Onneksi olen kasvissyöjä!

Yritin siskoas vähän painostaa päivittelemään blogiaankin ennen joulua.

T.H

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos linkistä, kokeilen. 350 astetta kuulosti aika hurjalta, mutta sehän olikin F...

Minun kurpitsapiirakkani teko täytyy aloittaa syksyllä kurpitsasoseen tekemisestä, niin että ehdin lähettää reseptin kunhan ensin maistat ja jos sitten vielä sen jälkeen resepti saa kunnian päästä kokoelmiisi!

t. Virpi