Jamien mielettömät pinaatti-ricottacannellonit

kera isosiskon kotiinpaluun ja pikkusiskon pesästälennon

Raumalla lapsuudenkodissani on tapahtunut viime aikoina pientä vaihtuvuutta lapsissa. Minä vietin kotona juuri pari kuukautta, mutta pakkaillessani viikko sitten tavaroitani Turkuun paluuta varten isosiskoni purki viereisessä huoneessa laukkujaan. Isosiskon majailtua viime aikoina ulkomailla ja toisella puolella Suomea tuskin tarvitsee arvailla, kuinka iloinen hänen nykyisestä sijainnistaan olen. Tänä keväänä on siis luvassa superhauskoja siskosviikonloppuja Raumalla ja varmasti Turussakin!

Ennen Turkuun paluutani ehdimme jo viettää kotona yhden siskosviikonlopun – minkäs muun kuin kokkailun parissa. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsimme viikonloppuherkuksi Jamie Oliverin pinaatilla ja ricottajuustolla täytetyt cannellonit. Jamie Oliverin ohjelmia katsoessani minua naurattaa aina Jamien tapa ylistää kaikkea tekemäänsä: kaikki on awesome, excellenet, great tai amazing. Vähintäänkin! Eihän kehumisessa mitään pahaa ole, olen ennemminkin sitä mieltä, että meillä suomalaisilla (pohojanmaalaiset ovat tästä kyllä täysi poikkeus) on tylsä tapa vähätellä itseään ja tekemisiään. Mutta nyt emme vähättele mekään: Jamien ”awesome spinach and ricotta cannelloni” olkoon suomeksi mielettömät, huippuherkulliset, sikahyvät, supersuositut tai vaikka parhaat pinaatti-ricottacannellonit ikinä!

 

Isosiskon kanssa kokkailu oli aika erilaista kuin äidin kanssa kokkailu. Ennakkoluulottomampaa! Ainakin minulle tämä ohje sisälsi monenlaisia vieraampia juttuja. Veikkaan, että jos olisin kokkaillut samoja cannelloneja äidin kanssa, olisimme saattaneet molemmat hieman arkailla vaikkapa käyttämällä vähemmän pinaattia tai anjovista. Jotkut reseptiä kyseenalaistavat kommenttini saivat isosiskolta tiukkaa palautetta: ”Jos haluat kokkailla mun kanssa, tehdään niin kuin mä sanon!” ;D No niinhän me pikkusiskot kiltisti teemme. (Kokkailemme isosiskon kanssa eikä toisin päin…) Siispä isosiskon turvin noudatin rohkeasti Jamien ohjeita ja heitin pannulle jättikasan pinaattia tai tein muuta yhtä pelottavaa. Mikäli itse olet taipuvainen himmailuun uusien reseptien kohdalla, herätä sisäinen isosiskosi: noudattamalla tätä ohjetta lopputuloksena on erinomaiset cannellonit. Ja itse asiassa varmasti vielä erinomaisemmat kuin meillä (mikäli se jotenkin on mahdollista), sillä meiltä unohtui oregano ja muskottipähkinä kokonaan kokkauksen tuoksinassa. Niin, luultavasti se oli mun syy… ;)

 

Vaikka meillä molemmilla siskoksilla on riittänyt nyt viime aikoina kiirettä, isosiskoni oli sitä mieltä, että minulla riittää kiirettä vielä enemmän ja niinpä hän käänsi ohjeen blogiani varten. Enpä osaa kiireen määrää verrata, mutta minulla on ainakin maailman paras isosisko! <3

 

Jamien mielettömät pinaatti-ricotta-cannellonit

pari nokaretta voita

oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna

iso kourallinen tuoretta meiramia tai oreganoa pilkottuna

¼ muskottipähkinästä raastettuna

250 g tuoretta (tai pakastettua) pinaattia

kourallinen tuoretta basilikaa, varret pilkottuna, lehdet revittynä

2 x 400 g tölkkiä hyvälaatuisia säilöttyjä luumutomaatteja murskana (meillä Muttin säilykekirsikkatomaatteja)

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

hyppysellinen sokeria

400 g ricotta-juustoa

2 kourallista vastaraastettua Parmesan-juustoa

16 cannelloni-putkea

200 g mozzarellaa paloina (meillä Valion mozzarella-raastetta)

Valkokastikkeeseen

500 ml crème fraîchea (meillä 200 g kermaviiliä ja 200 g crème fraîchea)

3 anjovisfileetä oikein hienoksi jauhettuna

2 kourallista vastajauhettua Parmesan-juustoa

Paistaminen: 180 °C, noin 30 minuuttia

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Ota uuninkestävä vuoka, johon cannellonit juuri sopivat yhdessä kerroksessa. Paista paistinpannulla voissa ja tilkassa oliiviöljyä toinen valkosipuli, meirami tai oregano ja raastettu muskottipähkinä. Kun valkosipuli on pehmentynyt, lisää niin paljon pinaattia kuin pannulle mahtuu ja kääntele. Kun pinaatti menee kasaan, lisää loput pinaatista, kunnes kaikki on pannulla. Pinaatin neste saa hieman haihtua. Viisi minuuttia on sopiva paistoaika. Siirrä pinaatti kulhoon jäähtymään. (Pinaatti pohditutti minua ensin ryöppäämisen osalta: isosisko selvitti, ettei ryöppäämistä tarvita, jos pinaattia ei käytä usein paljon. Jälkikäteen pohdimme, että tässä kohdassa voisi käyttää aivan hyvin myös suomalaista pakastepinaattia. Se on sekä halvempaa että ekologisempaa. Kuumenna pakastepinaattia tällöin pannulla kunnes se sulaa.)

Tulet yllättymään, kuinka kasaan tämä menee!

Laita pannu takaisin kuumalle levylle, lisää vähän oliiviöljyä ja laita pannulle toinen valkosipuli, basilikan varret pilkottuna ja tomaatit. Täytä toinen tomaattitölkki kylmällä vedellä ja lisää pannulle. Kiehauta tomaattikastike ja sen jälkeen vähennä lämpöä. Lisää hyppysellinen suolaa, mustapippuria ja sokeria ja anna hautua noin 10 minuuttia, kunnes tomaattikastike on sopivan löysää. Ota pannu lämmöltä ja lisää basilikan lehdet.

Hienonna pinaatti ja sekoita joukkoon ricotta ja kourallinen parmesaania. Kaada tomaattikastike uunivuokaan. Täytä cannellonit pinaatti-ricotta-täytteellä. Tämä sujuu helpoiten pursotuspussin avulla. Asettele täytetyt cannelonit tomaattikastikkeen päälle.

Tee valkokastike sekoittamalla crème fraîche, anjovikset ja 2 kourallista parmesaania. Lisää hieman suolaa ja pippuria. Notkista kastike tarvittaessa tilkalla vettä. Kaada valkokastike cannellonien päälle. Lorauta pinnalle hieman oliiviöljyä, ja ripottele päälle loput parmesaanit ja sekä mozzarella. Paista uunissa noin 30 minuuttia, kunnes pinta kuplii ja ruskistuu.

Edinburghista paluun jälkeen isosiskollani on ollut yksi suuri harmi: hänen uutta suosikkijogurttiaan, viikunajogurttia ei myydä Suomessa! Seuraavaksi minulla on siis työn alla kehittää sellainen hänelle. Siihen asti mennään näillä Suomi-marjoilla...