Juustosarvet

Tie miehen sydämeen vie vatsan kautta – ainakin, jos on vanhempieni rakkaustarinaan uskominen. Vanhempani viettivät heinäkuun lopussa 30-vuotishääpäiväänsä ja sen kunniaksi julkaisenkin nyt reseptin, jonka ansiosta kaikki ehkä alkoi…

Silloin kauan sitten, äitini asui samassa kerrostalossa, jossa minä nykyisin Turussa asustan, tismalleen kaksi kerrosta minun asuntoani ylempänä. Siinä pikku asunnossaan hän tarjoili eräänä talvisena iltana tapaamalleen mukavalle pojalle itse leipomiaan kinkku-juustosarvia ja runebergintorttuja. Kas kummaa, nämä herkulliset leipomukset alkoivat kutitella pojan vatsanpohjassa aivan uudella ja oudolla tavalla. Kutitukset vatsanpohjassa saivat aikaan kipinöitä, jotka pyrähtivät verenkierron kautta suoraan sydämeen. Siellä sydämessä kipinät leimahtivat rakkauden liekkiin, joka ei ole vieläkään sammunut. Jos menit ymmällesi, tiedoksi vain: näin toimii rakkauden anatomia ja fysiologia, juuri näin meille on lääkiksessäkin opetettu. Varmasti kipinöistä kaiken tietävä kemistiäitinikin tiesi ja tunsi etukäteen myös rakkauden kipinöiden temput. Isäni tuli yllätetyksi jo ensitreffeillä, mutta tyttären silmin, eipä hänelle olisi voinut paremmin elämässään käydä.

Runebergintorttujen ohjetta saatte odotella vielä helmikuulle, mutta juustosarvet sopivat mihin vuodenaikaan tahansa. Näitä ihanuuksia on viety kesäpiknikille, leivottu syysiltojen lämmikkeeksi ja tarjoiltu kevään juhlapäivinä. Ne maistuvat tietysti parhailta uunituoreina, mutta säilyvät mukavasti huoneenlämmössä odottamaan seuraavaankin päivään. Juustosarvet voi hyvin myös pakastaa ja sulattaa myöhemmin nautittaviksi. Alkuperäisessä ohjeessa täytteenä on vain juustoraastetta, mutta äitini on tavannut lisätä aina mukaan kinkkusuikaleita. Viime vuosina olemme leiponeet juustosarvista myös herkullista kasvisversiota: fetaa, oliiveja ja aurikokuivattuja tomaatteja. Molempi parempi!

Nämä juustosarvet ovat kipinöineet monen muunkin kuin isäni vatsanpohjassa. Oikeastaan aina, kun näitä tarjoilee, ohjetta pyydetään. Taikinan koostumus on mukavan rapea, mutta kuitenkin pehmeä. Monet juustosarvet voivat olla ikävän rasvaisen tuntuisia, mutta näiden juustosarvien koostumus on juuri sopiva. Ohje on todellinen Helmi!

Juustosarvet

16 kpl

3 ½ dl vehnäjauhoja

2 dl emmentalraastetta

2 ½ tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

50 g margariinia

2 dl kermaviiliä

Täytevaihtoehdot:

Kinkku-juustotäyte:

3 rkl kermaviiliä

1 dl emmentalraastetta

vajaa 1 dl kinkkusuikaleita

Välimeren kasvistäyte:

noin 50 g fetajuustoa

muutama aurinkokuivattu tomaatti

oliiveja

kananmunaa voiteluun

unikon- tai seesaminsiemeniä koristeeksi

Paistaminen: 225 °C, noin 10 minuuttia

Sekoita kuivat aineet, juustoraaste ja pehmeä rasva kulhossa. Lisää kermaviili (ota muutama ruokalusikallinen talteen kinkku-juustotäytettä varten) ja sekoita ainekset taikinaksi. Jaa taikina kahteen osaan ja kaulitse osat kahdeksi pyöreäksi levyksi jauhotetulla alustalla. Leikkaa ympyrät kahdeksaan sektoriin.

Valmistele täytteet: sekoita kinkku-juustotäytteen ainekset yhteen tai viipaloi fetajuusto, aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit. Pane taikinalevyjen leveämpiin päihin teelusikallinen täytettä. Kääri levyt rullalle leveästä päästä alkaen. Nosta pellille leivinpaperin päälle ja voitele kanamunalla. Ripottele pinnalle unikon- tai seesaminsiemeniä. Paista sarvia 225 °C:ssa noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin ruskeita.

Varoitus! Juustosarvien nauttiminen saattaa johtaa loppuelämäsi kestävään ihmissuhteeseen.

Kuva heinäkuun viimeisenä päivänä pidetyistä puutarhajuhlistamme