Omenapaj

Joissakin muissa ruokablogeissa on valiteltu viime aikoina täydellistä ruokainspiraation puutetta. Itselläni ongelma taitaa olla päinvastoin: kesän sato on parhaimmillaan ja tuntuu suorastaan mahdottomalta valita, mitä raaka-aineita omiin kokkauksiini käyttäisin. Leipominen saa aivan uutta virtaa puutarhan ja metsän herkkumarjoista sekä tietenkin helakan punaisista tai raikkaan vihreistä omenista. Kun vihdoin keksii, minkä mättään sadosta sen piirakan haluaa pyöräyttää, alkaa täydellisen leivontaohjeen metsästys. Ja leivontaohjeitahan lehdet ovat nyt pullollaan! Suurin vaikeus taitaakin olla kaikista mielenkiintoisista reseptiehdokkaista sen oikean valitseminen.

Itselläni on ollut tänä kesänä projektina etsiä täydellisten mustikkamuffinssien ohje. Esikuvanani ovat kahviloiden pehmeät ja tuhdit, mutta samalla yksinkertaiset amerikkalaistyyliset mustikkamuffinssit. Toistaiseksi olen löytänyt ihanan mustikka-valkosuklaamuffinssien ohjeen, mutta jos sinulla on reseptikansiossasi se täydellinen ihan vain mustikoista leivottava muffinssiohje, ole kiltti ja pelasta minut pulasta!

Eräs ystäväni haikaili ihanan kannellisen omenapiirakan ohjeen perään. Sattumalta minäkin olin suunnitellut leipovani sellaisen kotipihamme valkeakuulaista. Lupasin omenapiirakkani ohjeen blogiini, sillä kyseessä on se täydellinen amerikkalaistyylinen ”apple pie” -resepti. (Minkähän takia juuri amerikkalaisilla on niin valtavasti himottavia leivonnaisia?) Tämä omenapajohje on tietysti peräisin äitini erehtymättömien reseptien kokoelmasta. Viikonloppuna omenapajta leipoessani äiti kertoi kokeilleensa vuosien mittaan monia erilaisia taikinakannen alle leivottavia omenapiirakoita, mutta tämän 70-luvulla MeNaisissa julkaistun ohjeen voittanutta hän ei ollut löytynyt. Hieman happamista omenista ja mureasta, ilman kohotusainetta leivotusta taikinasta tehty omenapaj on kerta kaikkiaan herkullinen, joten mitäs me tytöt sitten enää hukkaisimme aikaamme parempien ohjeiden metsästykseen. Toivottavasti minäkin löydän vielä sen oikean mustikkamuffinssireseptin – viimeistään sitten lapsilleni ja heidän ystävilleen annettavaksi!

Omenapaj

Pohja:

3 dl vehnäjauhoja

100 g voita

4 rkl kylmää vettä

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

Täyte:

500 g omenoita

1 tl kanelia

vajaan puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori

1 dl sokeria

1 dl rusinoita

kananmunaa voiteluun

Paistaminen: 220 °C noin 10 minuuttia + 170 °C noin 25 minuuttia

Nypi jauhot ja muutaman tunnin huoneenlämmössä pehmennyt (puolikova) voi murumaiseksi. Lisää taikinan joukkoon kylmään vesitilkkaan sekoitettu sokeri ja suola. Vaivaa taikina käsin tasaiseksi. Anna taikinan seistä jääkaapissa 10–15 minuuttia ennen kaulitsemista.

Leikkaa puhdistetut omenat pieniksi lohkoiksi. Sekoita omenalohkoihin sitruunan mehu ja raastettu kuori sekä kaneli. Lisää sokeri omenalohkojen joukkoon vasta juuri ennen piirakan täyttämistä, jotta omenat eivät vetisty.

Jaa taikina kahteen osaan, joista toisessa on hieman enemmän. Kaulitse leivinpaperin päällä isommasta osasta ohut pyöreä levy piirakan pohjaksi ja reunoiksi. Nosta levy leivinpaperin avulla piirakkavuokaan ja painele se kiinni vuoan pohjaan ja reunoihin. Poista mahdollinen ylimääräinen taikina veitsellä. Kaulitse pienempi osa taikinaa leivinpaperin päällä piirakkavuoan kokoiseksi kanneksi.

Sekoita sokeri nyt omenalohkojen joukkoon ja täytä piirakka omenoilla. Ripottele lohkojen joukkoon rusinat. Nosta taikinakansi leivinpaperin avulla omenoiden päälle. Siisti taikinan reunat terävällä veitsellä. Mahdollisista ylimääräisistä taikinanpaloista voit tehdä piirakan pinnalle koristeita esimerkiksi piparkakkumuoteilla. Voitele piirakka kananmunalla ja painele haarukalla taikinakanteen reikiä. Paista piirakkaa ensin 220 °C:ssa noin 10 minuuttia ja jatka 170 °C:ssa noin 25 minuuttia. Tarjoa piirakka kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. Vinkki: Tee vaniljainen vaahto puoliksi vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta ja puoliksi vispikermasta, mausta makusi mukaan sokerilla ja vaniljasokerilla.