Eurochocolate

Kun Perugia peittyy suklaaseen

Eurochocolate-suklaafestivaalit ovat Perugiassa jokasyksyinen kymmenen päivän mittainen tapahtuma, joka houkuttelee kaupungin täyteen suklaanhimoisia turisteja. Vanhan kaupungin keskustan pääkaduille pystytetyt kymmenet myyntikojut ovat näkyvin osa tapahtumaa. Suklaata voi ostaa kaikissa mahdollisissa muodoissa, perinteisistä suklaalevyistä suklaapastaan, ja kaikki italialaiset suklaamerkit ovat taatusti edustettuina omissa kojuissaan. Eurochocolate-tapahtuma myy toki myös omia fanituotteitaan. Halpaa suklaata saa kuitenkin näillä markkinoilla etsiä, vaikka kuudella eurolla voikin hankkia itselleen joihinkin alennuksiin oikeuttavan Chococardin.

Minkä kanssa tätä kuuluu syödä?

Eurochocolate pyrkii toki olemaan muutakin kuin vain kymmenen päivän suklaamyyjäiset. On näyttelyjä, luentoja, suklaanmaistelutilaisuuksia… Kaikesta festivaaliohjelmasta perillä ollakseen on kuitenkin suositeltavaa osata hyvin italiaa: ainakaan itse en nähnyt festivaalien aikana yhtäkään englanninkielistä festivaaliesitettä. Varmasti monenlaista mielenkiintoista jäi itseltäni tiedon puutteen vuoksi kokematta. Kaiken kaikkiaan Eurochocolate on kuitenkin hyvin kaupallinen tapahtuma, jossa suklaantuoksusta huumaantunut pääsee nopeasti rahoistaan.

Perugia on itseoikeutetusti suklaafestivaalien kotikaupunki, sillä Perugian tärkein vientituote on Perugina-tehtaan Bacio-suklaa. Bacio tarkoittaa suukkoa. Kyseessä on hopeakääreisiin pakattu suklaakonvehti: tumma suklaakuorrute kätkee sisäänsä maitosuklaata ja hasselpähkinärouhetta sekä kokonaisen hasselpähkinän suukon sydämenä. Hopeakääreestä paljastuu myös rakkausaforismi, joka on tietysti poimittava talteen… Bacit ovat kuuluisuutensa ansainneet. Jo Suomessa olen maistellut herkullistä Bacio-nimistä suklaa-pähkinäjäätelöä ainakin Turun italialaisessa jäätelöbaarissa Nuvolessa. Bacio-jäätelöä saa toki Italiassakin kaikkialla ja se on vähintään yhtä hyvää kuin itse suklaakin. Tämänvuotisilla Eurochocolate-festareilla esiteltiin valkosuklainen uutuus Bacio Bianco, mutta ainakin itse ostan Bacini alkuperäisenä, perugialaisen Luisa Spagnolin 1920-luvulla luomana versiona. (Tämä bisnesnainen jätti jälkeensä Perugina-suklaatehtaan lisäksi myös maailmankuulun, omaan nimeään kantavan vaatemerkin, johon et ole voinut olla törmäämättä ainakaan Italiassa!) Peruginan suklaatehtaaseen pääsee käymään muulloinkin kuin suklaafestivaalien aikaan ja oma vierailuni onkin vielä edessä.

Vaikka Eurochocolate-festareilla voi tuhlata omaisuuden pelkkiin suklaasuukkoihin, ilmaiseksi pääsee kuitenkin mukaan festivaalien tunnelmaan. Kaduilla soivat suklaa-aiheiset laulut ja ihmisten iloa on ihana katsella. Monenlaista viihdyttäjää parveilee ympärillä, lapset saavat päähänsä ilmapallohattuja ja rohkeimmat pääsevät vaikkapa seinäkiipeilemään suuren ”suklaapatukan” päälle. Pelkkä kojujen kiertelykin on elämys sinänsä, mutta tokihan jostain on ostettava pientä maisteltavaakin.

Festivaaleilla on kuitenkin tarjolla yhtä ilmaista suklaata. Monelle festivaalien kohokohta on suklaaveistokset, joita suklaataiteilijat veistelevät ensimmäisenä viikonloppuna ja jotka festivaalien päättyessä hajotetaan. Veistovaiheessa kuution kokoisesta suklaamöhkäleestä irti sinkoilevat palat kerätään tarkasti talteen ja jaetaan yleisölle. Itseltäni jäi näkemättä (ja maistamatta) veistosten hajottaminen, jolloin pirstaleet jälleen päätyvät yleisön herkkupaloiksi.

Kaikesta hauskasta huolimatta en välttämättä itse lähtisi kuitenkaan varaamaan matkaa Perugiaan juuri suklaafestareiksi, jolloin kaunis ja historiallinen kaupunki peittyy väenpaljouteen. Omat vanhempani saapuivat katsomaan minua tänne syyslomallaan ja heidän saapumisensa osui sattumalta juuri suklaafestareiden viimeiselle päivälle. Nappiin meni: hotelli tarjoushinnalla, silmäys festareita, loppuloma kaikkea muuta.

Il nostro pane quotidiano

Päivän panini ja muuta arkiruokaa Perugiassa

Vieraan maan arkeen soluttautuminen alkaa ruokakaupasta. Täällä Perugian vanhan kaupungin keskustassa asuessani vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: pikkuiset marketit Coop ja Meta. Kaupat sijaitsevat saman kadun varrella ja ovat aivan kivenheiton päässä kotoani, joten ruokakaupassa käynti on periaatteessa mahdollisimman vaivatonta. Kummankaan kaupan valikoima ei kuitenkaan ole päätä huimaava. Voi, miten minulla onkaan ikävä Prisman kalatiskiä, täysinäisinä notkuvia hedelmäkoreja ja loputonta jogurttihyllyä! Toisaalta olen yrittänyt nähdä asian perugialaisen silmin:  Suomessa useimmista kaupoista puuttuvat selvästi elintärkeät ja runsaat juusto- ja leikkeletiskit. Tunnen, että tämä italialaiseen arkeen soluttautuminen on omalta osaltani vielä selvästi kesken. Tähyilen juustotiskillä tuttuja nimiä ja odottelen juustohöylä-nimistä kapistusta Suomesta. Pyydän siivuja kiltin vaaleanpunaisesta keittokinkusta enkä siitä häijynvärisestä pötköstä, jota kaikki muut ottavat. Ostan kalliita aamupalajogurtteja kotiin sen sijaan, että poikkeaisin aamulla koulumatkallani kahvilassa nappaamassa suklaacroissantin ja kahvin.  Mutta hitaasti hyvä tulee…

Coop...

... ja parasta valikoimaa

Meta...

"Nyt tyttö loppui se kuvaaminen!"

Perugian vanhan kaupungin kaduilta olen bongannut aika harvoja ”herkkukauppoja”. Muutama lihapuoti on tullut vastaan, ja taidanpa etsiä ne käsiini sinä päivänä, kun haluan paistaa kunnon pihvin. Sen sijaan leipomoihin poikkean vähän väliä, usein hakemaan jotain pientä herkkua, suolaista tai makeaa. Valikoimat ovat runsaat ja todella houkuttelevat!

Hyllyt tyhjenevät

Joka lauantaiaamupäivä Perugian keskustan ulkopuolella on suuret markkinat. Mahdollista on ostaa kirjaimellisesti mitä vain.  Itseäni markkinoille ovat houkutelleet lähinnä runsaammat hedelmä- ja vihannesvalikoimat, mitä Coop ja Meta tarjoavat. Kimppakämpässämme on kuitenkin vain yksi pieni jääkaappi, josta käytän itse yhtä hyllyä: kasvisten rohmuaminen viikon tarpeisiin ei oikein onnistu. Markkinoilla käyminen on kuitenkin kokemus sinänsä niin kuin alla olevista kuvista näet.

Toinen paikka, jossa olisin mielelläni harrastanut rohmuamista loppuelämän tarpeisiin, on kauppakeskus Collestradan Coop-megamarket. Collestradaan on Perugian keskustasta kuitenkin 30-40 minuutin bussimatka, joten veikkaan, että aika harvoin sinne lähden vain ruokaostosten perässä. Mutta jos olisin autolla (ja suurella jääkaapilla) varusteltu perugialainen, ostelisin ruokani lähinnä täältä. Hinnat ovat halvemmat, valikoimat valtavat ja erilaisten tiskien myötä houkuttelevuuskerroin huipussaan. Kun eteeni tulee joskus viikonloppu vailla tekemistä, palaan Collestradan loputtoman tarjonnan äärelle ja vietän loppuviikonlopun keittiössä… Mutta tyhjää viikonloppua saadaan vielä odottaa.

Mitä minä sitten täällä tavallisesti syön? Teistä muista lukijoista en tiedä, mutta ainakin äiti ja isä ovat perinteisesti huolissaan siitä, että lapsi saa murua rinnan alle! Kokkailuni kotona ovat olleet toistaiseksi varsin globaalia opiskelijaruokaa: pastoja, munakkaita, salaatteja… Pari kertaa viikossa on tullut herkuteltua jotakin ulkona, ja joskus päivät vain koostuvat mukaan napatuista jätskeistä, pizzanpaloista ja panineista. Muutaman kerran olen käynyt ulkona pizzalla ja toinen puoli runsaasta pizzasta lähtee aina dogibägginä kotiin (=seuraavan päivän herkkulounas). Useamman kerran viikossa oppituntini jatkuvat putkessa yhdeksästä kahteen. Noina päivinä on melkeinpä sääntö kuin poikkeus, että noudan lounaaksi koulumme kahvilasta ihanan vakkarini, kuumaksi paahdetun kinkku-juustopaninin. Opiskelijaruokalaa testasin kerran (tosin kyllä sulkemisaikaan) ja petyin. En käytä.

Buon appetito!

Tällä hetkellä Perugiassa jokainen on vaarassa vetää suklaaöverit, sillä yksi Euroopan suurimmista suklaafestivaaleista, EuroChocolate, on vallannut kadut. Kunhan olen toipunut hullunmyllystä, palataan suklaatunnelmiin…

Me kaikki halutaan suklaata!

Tervehdys Perugiasta!

Vieläkö tällä blogilla on lukijoita?

Ciao!

Il cuore verde d’Italia… Italian vihreä sydän. Se on tällä hetkellä kotini: Umbrian maakunta, Perugian kaupunki. Saavuin tänne syyskuun viimeisinä päivinä ja nyt tuntuu, että olen aika hyvin asettunut aloilleni. Ennen kuin matkamme Italian ruokakulttuurin parissa alkaa, tehdään ensin kaupunkikierros.

Perugia on 160 000 tuhannen asukkaan kokoinen yliopistokaupunki Umbrian vihreiden kukkuloiden keskellä, yhdellä niistä. Perugian historia ulottuu jopa 1000-luvulle eKr., etruskien aikakaudelle. Historia on jatkuvasti läsnä kaupunkikuvassa erityisesti keskustaa ympäröivien muurien ja porttien myötä. Yllä olevassa kuvassa näet yliopistoni Università per Stranieri di Perugian päärakennuksen ja sen vieressä kohoavan etruskien aikaisen portin Arco Etruscon, joka kantaa myös nimeä Arco di Augusto – yläosa on Rooman valtakunnan ajalta.

Kaupungin keskus on aukio Piazza IV Novembre, sen suihkulähde Fontana Maggiore ja ympärilla seisovat Palazzo dei Priori sekä Catedrale di San Lorenzo

Pääkatu Corso Vannucci

Kiipeämistä riittää...

Ja ihailtavaa...

Akvedukti!

Raidetta modernimpaan makuun

Nyt kohti kotia

Ci vediamo in cucina!

Kurpitsapiirakka

Lähtökahvit

Kaivakaapas kurpitsasoseet pakastimesta, nyt tehdään kurpitsapiirakkaa! Kurpitsapiirakka on erään suosikkiopettajani bravuuri ja sain muutama viikko sitten maistaa tätä ihanaa piirakkaa hänen leipomanaan. Edellisessä postauksessa koverrettiinkin kurpitsaa juuri tätä varten. Kurpitsapiirakka on melko harvinaista herkkua meilläpäin, mutta Pohjois-Amerikassahan tämä on todellinen perinneleivonnainen, jota tarjotaan ainakin kiitospäivän ja joulun aikaan. Amerikkalaisia on helpotettu kurpitsapiirakan teossa aika paljon, sillä kurpitsasosetta saa ostaa sikäläisistä kaupoista valmiina. Ei sen valmistus toki ole mahdotonta itsekään. Kurpitsanpalat keitetään pehmeiksi ja soseutetaan. Soseesta erottuu vielä paljon nestettä, joka pitäisi saada valutettua pois. Virpin niksi oli laittaa kurpitsapalat pehmenemään mehumaijaan, jolloin nestettä poistuu jo keittämisvaiheessa mehun muodossa. Kun valmiin kurpitsasoseen pakastaa, sulatusvaiheessa nestettä erottuu edelleen, mutta toisaalta kosteasta soseesta tulee erilaista piirakkaa kuin kuivasta. Itse valutin pois kaikki nesteet, mitä sulatuksessa kurpitsasoseesta irti tirisi. Kurpitsan kanssa touhuilustani voit lukea lisää täältä.

"Kuivaa" kurpitsasosetta

Kurpitsapiirakan halusin valmistaa lähtökahveilleni, kun naapurin ystäväperhe saapui antamaan minulle lähtöhalaukset ennen Italiaan lähtöäni. Ensimmäistä kurpitsapiirakkaani pääsi maistelemaan yhdeksänpäinen makuraati. Piirakka oli onnistunut tosi hyvin ja ihastutti kaikki. Kurpitsapiirakka on hieman kuin mausteista juustokakkua, mutta toisaalta rakenteeltaan keveämpää. Suussa sulavaa… Kiitos vielä Virpille loistavasta ohjeesta, joka jää käyttöön!

Kurpitsapiirakka

Pohja:

50 g voita tai margariinia

2 dl vehnäjauhoja

½ dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

2 rkl kylmää vettä tai maitoa

Täyte:

4 dl (sokeritonta) kurpitsasosetta

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl fariinisokeria (tai ½ dl hedelmäsokeria)

2 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

ripaus suolaa

ripaus inkivääriä

ripaus kanelia

Paistaminen: 200 °C 10–15 minuuttia, 175 °C noin 40 minuuttia

Nypi voi, jauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe, lisää kylmä neste ja sekoita taikinaksi. Voitele noin 24 cm:n piirakkavuoka ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Käytä tarvittaessa jauhoja apuna. Paista pohjaa 200 °C:ssa uunin alimmalla tasolla 10–15 minuuttia. Sekoita kaikki täytteen aineet yhteen. Kaada täyte esipaistetulle piirakkapohjalle ja paista 175 °C:ssa uunin alimmalla tasolla 20 min ja loput 15–20 minuuttia uunin keskitasolla. Anna piirakan hyytyä ja vetäytyä ja tarjoa haaleana tai kylmänä vaniljakastikkeen, jäätelön tai kermavaahdon kera.

Kurpitsatouhua

ja ilmoitusluontoinen asia

Kerronpa teille vähän juttua samalla kun touhuan tämän kurpitsan kanssa! Istukaapa alas.

Perjantaina oli viimeinen työpäiväni. Kuten olen monta kertaa tänä kesänä maininnutkin, olen ollut töissä koko kesän, mikä on itselleni kovin epätyypillistä. Nyt on kuitenkin 16 viikkoa ihka ensimmäisiä lääkärin töitä suoritettu päätökseen ja hymy on herkässä. Ja vielä herkemmässä siitä syystä, että tämän kaiken aherrukseni jälkeen minua odottaa välivuosi Italiassa!

Koulunkäynti lääkiksessä alkoi siis jo elokuun alussa, mutta itse en palannutkaan tänä lukuvuonna tuttujen kasvojen pariin. Olen jo jonkin aikaa haaveillut pienestä breikistä katkaisemaan rankkaa opiskeluputkea. Minulle oli alusta asti aika selvää, mitä välivuoteni aikana teen: toteutan haaveeni oppia puhumaan italiaa, minun mielestäni maailman kauneinta kieltä! En ole menossa vaihto-opiskelijaksi Italian lääkikseen vaan menen opiskelemaan nimenomaan italian kieltä kielikurssille. Samalla tietysti ajattelin kerryttää oppia tämän rakastamani maan ihmisistä, elämäntyylistä, kulttuurista, historiasta ja tietysti – ruuasta.

Nooras söta o saltiga -blogin seurassa pääsettekin nyt joksikin ajaksi seuraamaan erityisesti italialaista ruokakulttuuria. En osaa vielä sanoa, paljonko pystyn Italiassa ollessani itse olemaan keittiössä, voi olla että paljonkin – tai sitten vähemmän. Ruuasta joka tapauksessa tullaan edelleen puhumaan, katsotaan yhdessä, millä tavalla.  Mikäli itse haluaisit lukea myös matkani muusta puolesta, olet tervetullut seuraamaan myös toista juuri perustamaani blogia. Siellä jaan kuulumisiani seikkailun varrelta. Tämä toinen blogini on henkilökohtaisempi ja siksi jaan osoitetta vain sitä pyytäville – on kiva tietää, ketkä jakavat elämääni! Älä kuitenkaan epäröi pyytää osoitetta, Söta o saltigan lukijat ovat ehdottomasti tervetulleita mukaan. Laita minulle omalla nimelläsi sähköpostia osoitteeseen sotaosaltiga [at] luukku.com ja odota paluupostia.

Semmoista! Jännää vai mitä! Nyt voidaankin ihmetellä vähän tätä kurpitsatouhua. Käypä sinäkin ostamassa torilta kurpitsa. Koverra hattu pois veitsi vähän lappeellaan. Poista siemenet ja sitä ympäröivä ”höttö”. Koverra reunojen maltoa talteen vaikkapa jäätelökauhan ja veitsen avulla niin paljon kuin vain saat irti. Jos jännetupen tulehdus uhkaa, unohda lyhdyn teko ja pilko kurpitsa pienemmiksi paloiksi, silloin voit vain leikellä hyvät osat talteen niin kuin melonista konsanaan. Mutta jos sinnikkyys riittää, tee jäljelle jäävästä kurpitsan kuoresta kiva lyhty.

Sitten alkaakin kurpitsasoseen valmistus. Tämä soseen valmistus on aikamoinen taitolaji ja siihen minut perehdytti Virpi. Virpi on perehdyttänyt minut myös moneen muuhun asiaan, esimerkiksi derivointiin ja moolimassan laskemiseen, mutta nyt käymme läpi kurpitsasoseen valmistusta. Virpi on nimittäin todennut, että kurpitsan hedelmälihan normaali keittäminen ja soseuttaminen jättää soseen aivan liian vetiseksi. Siksipä kurpitsa keitetäänkin mehumaijalla! Touhu on kuitenkin nurinkurista: mehustamisen jälkeen malto talteen ja mehu heitetään mäkeen! Sitten malto soseutetaan sauvasekoittimella. Ota soseesta talteen 4 dl ja laita se pakkaseen. Odota seuraavaa postausta, jossa julkaistaan eräs ihana kurpitsaresepti, johon sosetta siis käytetään… (Toivotaan nyt, että onnistun itse ensin tämän Virpin lahjoittaman ihanan reseptin kanssa!)

Tein pakastuksen jälkeen jäljelle jääneestä soseesta ja puhdistetuista kurpitsansiemenistä pari muutakin juttua, jotka eivät nekään pöllömpiä olleet. Pestyihin kurpitsansiemeniin sekoitin suolaa ja paahdoin uunissa 225 °C:ssa noin 15-20 minuuttia. Kivaa naposteltavaa! Lopusta kurpitsasoseesta, jota jäi itselläni muutama desilitra, tein kurpitsalasagnea. Tarkoitukseni oli noudattaa Turun sanomien Extran kurpitsalasgnen ohjetta, mutta koska sosetta jäi sen verran vähän, teinkin kurpitsa-ricotta-pinaatti-suppilovahverolasagnea… Tuli oikein hyvää. Suolalla, pippurilla ja yrteillä maustettu kurpitsasose vuoan pohjalle, päälle lasagnelevyjä ja mozzarellasta tehtyä juustokastiketta. Sitten juustokastikkeen päälle suppiskerros, mausteita mukaan! Taas lasagnelevyjä ja levyjen päälle ricottajuustoa, johon on sekoitettu pakastepinaattia. Katso pinaattitäytteelle ohje vaikkapa tästä. Sitten vielä juustokastiketta, lasagnelevyt ja päällimmäiseksi juustokastiketta ja parmesaaniraastetta. Uunissa 45-60 minuuttia ja asteita 175. Me tykättiin!

Ciao!

P.S. Italian meininki alkaa lokakuun alussa…

Peruna-kesäkurpitsapiirakka

Kesäkurpitsateema jatkuu!

Alkusyksyn kokkailu on aina yhtä inspiroivaa. Vaikka nykyään lähes kaikkea on saatavilla kaupoista ympäri vuoden, onneksi sadonkorjuun tunnelma valtaa ihmiset edelleen.  On taas aika tehdä sitä ihanaa omenapiirakkaa ja tätä herkullisinta kantarellikeittoa... Kodin kuvalehden peruna-kesäkurpitsapiirakan ohje on maannut pöytälaatikossani pitkään odottamassa kokeilua. Ohje osoittautui erinomaiseksi moneltakin osalta! Piirakan pohja oli pehmeän herkullinen ja rahkan ja tuorejuuston täytteeseen tuoma koostumus toimi todella hyvin. Piirakan täytettä voisi soveltaa toki monella tavalla, ensi kerralla mukaan voisin laittaa vaikkapa niitä kantarellejakin. Perunanviipaleet tekivät piirakasta varsin ruokaisan ja juuri siksi mukavan vaihtoehdon tavalliselle perunalisäkkeelle.  Ja mikä hienostunut tapa uusiokäyttää eilisen keitetyt perunat! Tämä piirakka sopiikin parhaiten ruokapöytään, kahvipöydän suolaiseksi taas toisenlaisella täytteellä.  Ehdottomasti kokeilemisen arvoista!

Peruna-kesäkurpitsapiirakka

Pohja:

100 g voita

½ purkkia rahkaa

3-3½ dl jauhoja

½ tl leivinjauhetta

3 rkl vettä

Täyte:

½ purkkia rahkaa

noin 500 g keitettyjä perunoita

1 punasipuli

noin 300 g kesäkurpitsaa

1 dl timjamisilppua

suolaa

mustapippuria

Kermaviilipäällinen:

2 dl kermaviiliä

100 g maustettua tuorejuustoa (esim. yrtit)

2 kananmunaa

suolaa

mustapippuria

juustoraastetta

Paistaminen: 200 °C, noin 30 minuuttia

Nypi pohjan aineet sekaisin ja levitä taikina 26 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan reunoja myöten. Hienonna punasipuli ja kuullota öljyssä. Viipaloi kesäkurpitsa ja paista viipaleita hetki pannulla, kunnes ne pehmenevät hieman. Kuori keitetyt perunat ja viipaloi. Levitä pohjan päälle ensin rahka, sitten rahkan päälle perunaviipaleet. Mausta perunoita timjamilla, suolalla ja pippurilla. Levitä sitten perunoiden päälle kesäkurpitsa ja punasipulisilppu ja mausta myös tämä kerros. Sekoita kermaviilitäytteen aineet keskenään ja kaada kesäkurpitsojen päälle. Ripottele juustoraastetta myös hieman pintaan. Paista 200 °C:ssa uunin alatasolla 15 minuuttia ja sitten keskitasolla 15 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista. Koristele timjamilla.

Kesä häviää, kurpitsateema jää…