Minulle ja vanhemmilleni on muodostunut melkein jo perinteeksi viettää juhannus kaupunkilomalla ulkomailla. Koska emme omista kesämökkiä ja juhannusfestaritkaan eivät kiehdo, juhannusta on melkein hauskempi lähteä pakoon! Tänä vuonna kohteeksemme valikoitui kaupunkimatkojen klassikko Lontoo, jossa kukaan meistä kolmesta ei ollut aiemmin käynyt, mutta jonne ainakin itse olen aina haaveillut matkustavani.
Lontoo vastasi ehdottomasti kaikkia odotuksiani ja oli kenties vielä upeampi kuin arvelin. Poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen sää saattoi toki antaa matkallemme pienen lisäarvon. Katsastimme tällä ensimmäisellä visiitillämme kaikki kuuluisimmat kohteet, mutta tulevia matkoja varten jäi vielä loputon lista mielenkiintoisia nähtävyyksiä, museoita ja kauppoja. Lontooseen ja Britanniaan haluan nimittäin ehdottomasti palata. Viihtyisä ja kansainvälinen kaupunkikuva, ihmisten ystävällisyys sekä Britannian kulttuurin omaleimaisuus tekivät minuun suuren vaikutuksen. Lontoossa on jokaiselle jotakin ja jokainen saa olla sellainen kuin haluaa!
Perinteiseen brittiläiseen ruokakulttuuriin emme juurikaan ehtineet tutustua. Suunnittelin ennen matkaa vierailua pubissa ja fish and chips -annoksen syömistä, mutta molemmat jäivät toteuttamatta lyhyellä reissullamme. Lontoolainen ruokakulttuuri taitaa kuitenkin olla sitä, että kaikkea mahdollista ruokaa on saatavilla. Mitä Lontoosta et löydä, sitä tuskin on edes olemassa.
Olin etukäteen lueskellut lehtien ja matkaoppaiden ravintolavinkkejä Lontoosta. Matkalla ei kuitenkaan jaksa stressata jonkin tietyn ravintolan etsimisestä, varsinkin kun vastaan tulee koko ajan houkuttelevan näköisiä paikkoja. Naapurin perheeltä saimme kuitenkin yhden ”must”-vinkin, jonka halusimme toteuttaa: syömisen tai kahvittelun Covent Gardenilla. Kyseessä on oopperatalon läheisyydessä sijaitseva katettu kauppapaikka, jonka kaikuvilla käytävillä oopperatähdet käyvät laulelemassa levyjään myyden. Viimeisenä iltapäivänä istuimmekin Covent Gardenin kattoterassilla sijaitsevassa ranskalaisessa ravintolassa Chez Gérardissa. Paikka oli upea, musiikki soi taustalla ja ruoka oli erittäin hyvää. Ravintolan tunnelma saattoi tosin olla liiankin viimeistellyn oloinen, henkilökunta oli varusteltu jopa radiolähettimin, vaikka asiakkaita oli siihen aikaan vasta kourallinen. Covent Garden on joka tapauksessa ehdottoman ”must”, kiitos vielä vinkistä naapuriin!
Coq au vin à la Chez Gérard
Toivoin löytäväni matkan aikana jonkin todellisen helmen Lontoon ravintoloiden joukosta. Sellainen löytyikin sattumalta lauantai-iltana Notting Hillistä kuin tilauksena nälästä kurniville vatsoillemme. Portobello Ristorante Pizzeria (7 Ladbroke Road) näytti ulkoapäin melko vaatimattomalta, mutta sen terassille astuttuamme näkymä muuttui tyylikkään viihtyisäksi. Mitä pidemmälle ilta kului, sitä enemmän väkeä ravintolaan jonotti. Istuimme ihanan lämmintä iltaa terassilla katseiden kohteena: minun ja äitini pään yläpuolella oli valtava (onneksi äänetön) televisioruutu, josta tuli tietenkin jalkapalloa. Vähintään jokainen miespuolinen asiakas tapitti siis herkeämättä meihin. Minulla taas oli äidin kanssa valtavan hauskaa tarkkailla telkkaria suu auki tuijottavia herroja!
Portobello Ristorante Pizzeria
Söimme Portobellossa alkupalaksi salaatit ja ihanan mehevät caponatalla päällystetyt maalaisleivät. Pääruuaksi valitsimme jauhelihalla, mozzarellalla ja ricottajuustolla täytettyjä canneloneja tomaattikastikkeessa. Valtavan herkullista! Jälkiruuaksi uskaltauduin tilaamaan tiramisun, joka sekin oli oikein hyvää. Äidin jälkiruokalautaselta maistelin hauskoja kermatäytteisiä tuulihattuja muistuttavia leivoksia suklaakastikkeessa. Mitä makupaloja! Ravintolan muille asiakkaille näytti maistuvan pizza, jota kannettiin metreittäin pöydän päälle nostettaviin puisiin tarjoilutelineisiin. Suosittelen ehdottomasti tätä Notting Hillin alkupäässä sijaitsevaa hienostunutta, mutta rentoa italialaista!
Caponatan alle piilotettua maalaisleipää
Italialaista pastaa parhaimmillaan
Suloiset dolcit
Veikeät kokit
Söimme italialaista myös L’ulivo-nimisessä ketjuravintolassa. Italialaisia ketjuravintoloita näytti olevan muutenkin paljon, erityisesti Bella Italia -nimisiä paikkoja löytyi joka kadunkulmasta. L’ulivossa söin aivan uskomattoman hyvää grillattua meribassia, joten ravintolaketjuun kuuluminen ei tarkoita ainakaan tässä tapauksessa yhdentekevää ruokaa!
Ravintolaketjuista aamujamme piristi näppärä Pret A Manger. Lontoossa ei voi todellaakaan kulkea huomaamatta näitä tummanpunaisia pikaruokaloita, joista saa nimensä mukaisesti ruokaa valmiina syötäväksi. Hotelliimme ei kuulunut aamiasta, joten kipitimme joka aamu lähimpään Pretiin herkullisten patonkien, kolmioleipien, hedelmäsalaattien, jogurttien ja puurojen ääreen. Pret A Manger tarjoaa takuulla tuoretta ja terveellistä aamu- tai välipalaa ekologisissa pakkauksissa, mukaan tai paikan päällä nautittaviksi. Minun ja äitini suosikiksi nousi pahvipurkkiin pakattu kuuma kaurapuuro marjakompotilla. Parasta puuroa mitä koskaan olen syönyt… Tämä ainutlaatuinen pikaruokala saisi rantautua Suomeenkin.
Urbaani aamupuuro
Jos jonkin vinkin Lontoosta vielä antaisin, olisi se kulttuurinnälän tyydyttäminen musikaalilla. Kävimme perjantai-iltana katsomassa suosikkimusikaalini Greasin Piccadilly Theatressa. Musikaali oli käsittämättömän upea kokemus loistavine laulajineen ja huippuun hiottuine koreografioineen. Grease on kuitenkin vain yksi Lontoon lukuisista musikaaleista, joiden epäilen kaikkien olevan aivan yhtä korkeatasoisia. Käsittämätöntä… Lippuja Lontoon musikaaleihin saa puoleen hintaan samalle päivälle Leicester Squaren TKTS -lippumyymälästä.
Lontoon matka aloitti nyt varsinaisen kesälomani, sillä kesätyöni loppuivat juhannukseen. Matka suurkaupungin sykkeeseen olikin melkoinen lomanaloitus, mutta kesäsuunnitelmiini mahtuu ilokseni vielä toinenkin ulkomaanmatka! Siispä, to be continued…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti