Näkkäri

Tervetuloa laifstail blokiin!

Olen viime aikoina alkanut lukea ruokablogien ohella erilaisia lifestyleblogeja. Ne ovat koukuttaneet minut aika tehokkaasti. Lifestyleblogien juju taitaa olla siinä, että ihan tavallisten ihmisten ihan tavallisesta elämästä irtoaa monenlaista kaunista, kiinnostavaa ja inspiroivaa luettavaa ja kuvattavaa. Äkkiä oma elämäkin saa uusia ulottuvuuksia: ai noinkin voi sisustaa/pukeutua/ajatella/harrastaa... Olen toisaalta vähän kritisoinut itsenäni huomatessani, miten muut ihmiset jatkuvasti sisustavat kotiaan, yhdistelevät luovasti vaatteitaan uudenlaisiksi asukokonaisuuksiksi ja tekevät paljon kaunista käsillään. Lifestyleblogien perusteella minun, jos kenen elämässä stailaus on selvästi retuperällä! Lifestyleblogien ansiosta ainakaan inspiraation puutteesta ei enää tarvitse kärsiä.

Yksi keskeinen tekijä, joka inspiroi omaa ruuanlaittoani, on tämä blogini kirjoittaminen. Veikkaanpa, että myös lifestylebloggareilla omien ideoidensa, aikaansaannostensa tai asukokonaisuuksiensa esittely kannustaa kirjoittajaa samalla kehittämään jälleen jotakin uutta ja mielenkiintoista esiteltävää. Blogin kirjoittaminen siis tavallaan potkii eteenpäin. Ehkä myös minulle tekisi hyvää, jos joutuisin itsekin säännöllisesti esittelemään lifestylejuttujani täällä teille. Haluatteko kuulla niistä? No, kerron silti.

Aloitetaanpa näkkäristä, sillä aihe ei hyppää kauas blogini teemasta. Ohje löytyi yhdestä suosikkilifestyleblogistani nimeltä Kalastajan vaimo. Blogia kirjoittaa nuori suomalainen nainen, joka asuu perheineen Etelä-Norjassa. En tiedä onko tällainen siemenknekkis jotakin tyypillistä norjalaista, mutta ainakin se on valtavan hyvää ja helppo tehdä! Rapsakat siemenet vaan sekaisin ja kananmunan sitomana pellille ohueksi levyksi. Koko näkkärikasa katoaa alta aikayksikön!

Ohjeella tulee pellillinen knäckebrödiä

Mutta arvatkaapas mitä muuta olen Kalastan vaimon blogista löytänyt elämääni kuin näkkärin? Varmasti monentakin uutta ideaa, mutta ensimmäisenä lifestylealuevaltauksenani esittelen uuden pikku projektini nimeltä peitto. Jep, viimeksi suurin piirtein seiskaluokalla jotakin kutoneena ajattelin ottaa työn alle kokonaisen peiton kutomisen. Sadallakolmellakymmenelläviidellä eurolla. Voi ei? Voi kyllä!

Käsitöiden tekeminen on aina ollut äidilleni harrastus numero yksi ja myös siskoni on taitava käsistään. Jostain kumman syystä omakin käsityönumeroni oli koulussa aina kymppi, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, halusinko kutoa tai virkata vapaaehtoisesti. Yhden syyn käsitöiden välttelyyn olen keksinyt siitä, että monet langat ”syövät” jo valmiiksi kuivettuneita käsiäni. Toinen painava syy on ollut se, että minulla ei ole ollut mitään erityisiä käsityöideoita, joita olisin halunnut toteuttaa. Tai ehkä kaikkien harrastusten ei vain tarvitse kiinnostaa samalla tavalla jokaista! Mutta jotakin on tapahtunut, sillä yhtäkkiä peiton kutominen sadallakolmellakymmenelläviidellä eurollakin kuulostaa minusta valtavan kivalta! Ja se onkin.

Muinainen pitsipyyhe by Pikku-Noora. Olen mä joskus jotain näköjään osannut.

Käsityöinnon tarttumisesta itseeni saan syyttää kurssikavereitani. Tänä keväänä huomasin istuvani luennoilla keskellä virkkuukoukkujen ja sukkapuikkojen armeijaa. Kurssimme yksittäisistä puikonkilistelijöistä on kasvanut kauhistuttava massailmiö. Tai ehkä on ihan hienoa, että tulevat lääkärit harjoittavat ahkerasti sorminäppäryyttään villalangalla ennen kuin alkavat työkseen ommella ihmisiä kasaan. Vain yksi luennoitsija on koko kutovan kurssimme historiassa huomauttanut käsitöiden tekemisestä luennoilla negatiivisesti. Kaikki muut taitavat sen sijaan tietää, että käsillä tekeminen samaan aikaan kuin kuuntelee, parantaa keskittymistä. Yksi ystäväni tosin kertoi, ettei ole koskaan keskittynyt luennoilla niin hyvin kuin lukiessaan samaan aikaan Harry Potteria. Hmmm...

Eräs viimeisimmistä käsityövimman valtaamista ystävistäni haaveili kudotusta peitosta. Melkein samana iltana törmäsin Kalastajan vaimon blogissa sellaiseen ja ihastuin täysin! Ohje löytyy netistäkin, mutta kertoessani peitosta äidilleni, kaivoi hän hetkessä esiin vanhan Moda-lehden, jossa oli sama ohje. Isosiskoni vannoi käsi sydämellä opastavansa minut takaisin kutomisen ihmeelliseen maailmaan ja niinpä kävimme pelästyttämässä pahanpäiväisesti erään raumalaisen käsityöliikkeen pitäjän. Kertoessani ensin, etten suurin piirtein koskaan ole kutonut mitään ja ostaessani sitten sadallakolmellakymmenelläviidellä eurolla kymmenen kerää villalankaa ja yhdet pyöröpuikot, ei myyjärouva voinut toivottaa minulle muuta kuin vilpittömästi työ iloa. Ja sitä on riittänyt. Kertaalleen olen ehtinyt peitonalun purkaakin ja aloittaa uudelleen hieman leveämpänä, mutta kutominen on ollut superhauskaa. Jos ostan sadallakolmellakymmenelläviidellä eurolla vaikkapa jumppakortin, teen sen siksi, että haluan harrastaa jumppaa. Jos ostan sadallakolmellakymmenelläviidellä eurolla lankaa, teen sen siksi, että haluan harrastaa käsitöitä. Oltiinhan tässä joululomalla töissäkin, joten ainakaan vielä ei ole aihetta lähettää minua pakkohoitoon hallitsemattoman rahankäytön vuoksi! Ja kaipa se valmis peittokin on ihan kiva. :)

Peiton tämänhetkinen tilanne. Saas nähdä miten käy!

Näkkäri

3 isoa kanamunaa

10 rkl seesaminsiemeniä

10 rkl auringonkukansiemeniä

3 rkl pellavansiemeniä

6 rkl kaurahiutaleita

1 tl suolaa

4 rkl mantelijauhetta

Paistaminen: 150 °C, 20–30 minuuttia

Sekoita aineet yhteen kulhossa. Taikina ei saa olle liian nestemäistä eikä kuivaa vaan pehmeän kosteaa. Kalastaja vaimo kehottaa lisäämään liian kosteaan taikinaan mantelijauhetta ja liian kuivaan taikinaan vielä yhden kananmunan. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. Paista 150 °C:ssa 20–30 minuuttia. Viipaloi levy esimerkiksi pizzapyörällä heti, kun levy on tullut uunista.