Rauma kaikilla mausteilla

Ota riski, rakastu Raumaan!

Rauma on kotikaupunkini, jota olen rakastanut varmasti siitä hetkestä asti, kun sinne ensi kertaa paljasjaloin tömähdin. Vaikka rakkaus on jo olemassa, oma kotikaupunki saa kuitenkin sydämessä aivan uudenlaisen paikan, kun sieltä muuttaa pois. Kesäloman alkaessa olen tähän asti aina pakannut kapsäkkini ja tullut kotiin viettämään kesää pikku paratiisiini. Tervetuloa mukaan Nooran Raumalle!

Mitä on Vanha Rauma?

Se on maailmanperintöä,

romanttisia kujia,

Raatihuoneen profiili,

tori

ja iltatori tunnelmineen.

Vanha Rauma maistuu pystökaffelta,

Kontion vaniljamunkeilta,

Café Salin herkuilta

tai vaikkapa Sali Loungen tsatsikihampurilaiselta.

Bongaa rauman giäli,

ota kyltistä hyvä mieli.

Käy Suomen kapeimmalla kadulla,

mutta älä vaan loasta ja tahraa sitä.

Jos haluat shoppailla, seuraa minua!

Westlook on muotitietoisen valinta,

Busstopia unohtamatta.

K26 lifestyle store myy uutta ja vintagea. Kivoja koruja!

Sisustaja käy Kodinonnessa,

luomun ystävä Lumossa.

Rauman pitsi on kiva matkamuisto!

Mutta on meillä muutakin kuin nämä kadut.

Pidän vehreästä kanaalinrannasta

ja erityisesti näistä rohkeista uimareista!

Rauma on myös vuoden 2010 pyöräilykunta. Kyllä sen huomaakin!

Keskustasta kannattaakin suunnata kohti rantaa. Poroholman lomakeskuksessa riittää vilinää!



Otanlahden ranta ilta-auringossa. Festarikansa ehkä tunnistaakin maiseman...

Suvitien varrelta löytää myös muun muassa maauimalan, kesäteatterin (vielä muutama näytös!), taidetorpan ja kuvassa näkyvän Kiikartornin.

Saaristoa kannattaa lähteä tähyilemään myös lähempää. Hyppää vesibussiin!

Jonain päivänä minullakin on vielä purjevene niin kuin kaikilla kunnon raumalaisilla...

Tälle pihalle päättyy minun retkeni, mutta muista:

Kun olet Raumalla - Ol niingon gotonas.

Tsekattavaa 2011:

Rauma Summer Jazz 7.-9.7.

Rauma Blues 22.-23.7.

Pitsiviikko 23.-31.7.

Mustan pitsin yö 29.7.

Rauman Festivo -musiikkipäivät 4.-10.8.

Blue Sea Film Festival 19.-21.8.

Saaristolaisleipä

Sano se leivällä!

Vielä ehditte leipoa juhannukseksi saaristolaisleipää! Tämä ohje on napattu Pastanjauhantaa-blogista, mutta olen lisännyt ohjeeseen auringonkukansiemeniä tuomaan vähän lisää rakennetta. Ohje on superhelppo ja leipä herkullisinta mahdollista. Leivoin söpöt leipäset juhannuslahjaksi ja kiitokseksi kollegoilleni, jotka ovat opettaneet ja ohjanneet minua työssäni tämän kuluneen kesäkuun. Olen samassa paikassa töissä vielä ensi viikon, mutta tämä oli sopiva sauma! :) Saatatte muistaa, että sain ihanat kukalliset pahviset leipävuoat synttärilahjaksi ystävältäni Karkkikselta. Näin hyvä saa kiertää!

Saaristolaisleipä

2 isoa leipää

1 l piimää

75 g tuorehiivaa tai 2 ½ pss kuivahiivaa

3 dl siirappia

3 dl kaljamaltaita

3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja (joista laitan itse 1 dl:n riihiruisjauhoja tuomaan savuisaa makua!)

1 dl auringonkukansiemeniä

1 rkl suolaa

10 dl vehnäjauhoja

Paistaminen: 175 °C, noin kaksi tuntia

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi (tai vähän yli, jos käytät kuivahiivaa). Murenna tuorehiiva nesteeseen tai lisää kuivahiiva pieneen jauhomäärään sekoitettuna. Sekoita muut ainekset joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Nostata taikina kaksinkertaiseksi lämpimässä ja vedottomassa paikassa. Kaada kohonnut taikina voideltuihin leipävuokiin. (Pahvisia pikkuvuokia oli neljä.) Paista leipiä uunin alatasossa 175 °C:ssa noin kaksi tuntia. Voitele leivät siirappivedellä paistamisen puolessa välissä. Voit toistaa voitelun pari kertaa.

Leivät säilyvät hyvin (erityisesti jääkaapissa) ja ovat helpommin leikattavissa jäähtyneenä. Herkuttele saaristolaisleipä esimerkiksi tuorejuustolla ja kylmäsavulohella päällystettynä!

Hauskaa juhannusta kaikille! Lähden itse nyt tutustumaan kiehtovaan Barcelonaan, josta lupaan tuoda herkkuterveiset taas blogiinkin! Yritetään tuoda sieltä ne helteetkin...

Silakkapihvit halsterissa

Kesä lautasella

Voisiko olla kesäisempää ruokaa: uusia perunoita, silliä ja munavoita sekä halstrattuja silakkapihvejä? Silakkapihvit (ja silakat yleensäkin) ovat suurta herkkuani, mutta en ole koskaan aiemmin valmistanut niitä itse. Uusimman Maku-lehden sivulta bongattu ohje houkutteli heti yrittämään, erityisesti kun saatesanoina oli ”helppoa ja nopeaa mökkiolosuhteissakin valmistettavaa ruokaa”!

Alkuperäinen ohje neuvoi kypsentämään pihvit grillissä, mutta isä tuli elvistelemään keittiöön hienon halsterin kanssa. Nipistimme pihvit siis halsterin väliin ja viritimme halsterin grillitulen päälle. Silakkapihvien nahka rapeutui ihanasti! Pihvit voi paistaa hyvin myös pannulla, jos grillausmahdollisuutta ei ole.

Sanomattakin selvää, että maku oli herkullinen! Silakkafileiden väliin laitettu tuoreilla yrteillä höystetty valkosipulituorejuusto korosti silakan makua erinomaisesti. Tämän kokemuksen perusteella taidan uskaltautua silakoiden valmistukseen toistekin. Yksi suurimmista silakkaherkuistani on kummitätini valmistamat sinappisilakat. Kun pääsemme sen herkun pariin, voisimme isosiskoni kanssa vetää kahdestaan napaamme koko jättimäisen silakkapurkillisen... Ehdotinkin siskolleni, että voisimme kokeilla sinappisilakoiden tekoa joskus itsekin. Katsotaan miten käy...!

Silakkapihvit halsterissa

600 g silakkafileitä

suolaa

200 g valkosipulituorejuustoa

tuoretta basilikaa

tuoretta oreganoa

tuoretta ruohosipulia

mustapippuria

Levitä silakkafileet työtasolle nahkapuoli alaspäin. Etsi fileille samankokoiset parit. Ripottele fileille suolaa. Sekoita valkosipulituorejuustoon silputut tuoreet yrtit ja mausta mustapippurilla. Levitä tuorejuustotäytettä reiluhko kerros puolelle silakkafileistä ja paina toiset fileet pariensa päälle. Paista fileet grillissä halsterilla tai ilman. Myös paistinpannu käy. Tarjoa uusien perunoiden kanssa.

Mitenköhän me maltetaan lähteä täältä kotipihalta muutaman päivän päästä Barcelonaan? Koitetaan treffata kuitenkin vielä ennen sitä!

Mansikka-mozzarellasalaatti jogurttikastikkeella

Jos ei herkkua helluntaina...

Mansikoita salaatissa, voisiko olla söpömpää? Bongasin toukokuun lopussa Turun Sanomien Extrasta mansikka-mozzarellasalaatin ohjeen, jonka pohjalta tein juuri äsken omani. Mansikat salaatissa eivät taida enää olla mikään uusi idea, mutta tässä ohjeessa huomioni kiinnittyi jännään makeaan mansikka-jogurttikastikkeeseen. Sekä salaatti että kastike hurmasivat minut täysin! Ja tällä salaatilla voisi hyvinkin hurmata vaikka jonkun pikku heilan helluntaiksi vai mitäs sanotte?

Hurmuti hurmun!

Mansikoiden yhteensopivuus  juuston kanssa on testattu meillä ennenkin. Olemme tehneet usein kesävieraille pikku cocktailpaloja yhdistämällä mansikka, basilikanlehti ja pieni mozzarellapallo cocktailtikkuun. Nam! Viikko sitten pääkaupunkiseutureissullamme kävimme ystäviemme luona, ja he tarjosivat ihanaa mansikkasalaattia grillatulla halloumijuustolla. Ihana makean ja suolaisen liitto! Entäs mitä, jos yhdistäisimme leipäjuustoon lakkojen sijasta mansikoita? Veikkaan, ettei voi mennä pieleen! Mansikka ja juusto ovat kyllä kesän söpöin pari.

Mansikka-mozzarellasalaatti jogurttikastikkeella

kerän verran haluamaasi salaattia (minulla lollo rossoa ja punamangoldia)

muutama kesäsipuli

pieniä mozzarellapalloja

rasiallinen mansikoita

vesimelonia (tai hunajamelonia)

suolaa

pippuria

hienonnettua tuoretta basilikaa

Kastike:

2 dl turkkilaista jogurttia

1 dl sokerilla maustettua mansikkasosetta

suolaa

pippuria

Revi salaatti vadille. Pilko joukkoon kesäsipuli ja lisää mozzarellapallot. Rouhi päälle mustapippuria ja suolaa myllystä. Lisää mansikat kokonaisina tai puolitettuina ja vesimeloni pieninä kuutioina. Ripottele päälle hienonnettua basilikaa. Valmista kastike sekoittamalla ainekset yhteen. Lisää rohkeasti mukaan suola ja pippurikin, hyvä tulee! Tarjoile kastike erillisestä kulhosta.

Kertokaapa sitten lankesiko se heila teidän pauloihinne tämän salaatin myötä! Toisaalta radiossa sanottiin, että ”Jos ei heilaa helluntaina, niin jonoa juhannuksena!” Nykyään annetaan näemmä vähän enemmän armoa. :)

Ihan älytön juttu tapahtui muuten äsken Rauman torilla. Eräs kuuluisa laulaja lähetteli minulle leveitä hymyjä terassilta. Äiti ja isä rypistelivät vähän otsaansa, kun kerroin heille. Tyypillistä… :) Mutta hassutellaan nyt vähän! Tässä taannoin monissa tyttöjen ja naisten blogeissa on kiertänyt haaste, jossa kukin kirjoittaja on esitellyt suosikkiheilansa julkkiskaartista perusteluineen. Se on ollut aika hauskaa luettavaa, sillä kaikilla on oma (tarkka) makunsa! Saavathan toki pojatkin tehdä oman listansa. Ja kukapa tällaista toiveheilalistaa ei haluaisi tehdä, mutta onko olemassa joku toiveita toteuttava helluntaikeiju, joka sulattaisi nämä heilojen ominaisuudet yhteen?

Nyt alkaa se ”söpöilyä ja suolapaloja”, nimittäin Nooran ihannehelluntaiheilat sekalaisessa järjestyksessä:

1. John Corbettin roolittama Aidan Shaw sarjassa Sinkkuelämää

Aidan Shaw (John Corbett)

Täydellinen poikaystävä kaikin puolin! Henkivartijan kokoinen komea ja hauska huonekalusuunnittelija suurella sydämellä. En tajua sitä Carrieta, miten se päästi tämän menemään.

2. Stanley Tuccin roolittama Paul Child elokuvassa Julie et Julia

Paul Child (Stanley Tucci)

 

Täydellinen aviomies kaikin puolin. Elokuvassa nähtiin rakastava, kunnioittava, huumoriin ja yhteisiin unelmiin perustuva avioliitto. Ja on se niin komeakin tuo Tucci!

3. Jukka Rintala

Jukka Rintala

Kun näimme Jukka Rintalan yhtenä kesänä Savonlinnassa kirkkaankeltaisissa kesähousuissaan ja hellehatussa, sanoin äidille, että tuollainen on minun mieheni vanhana (sori). Hänessä on sitä jotakin: charmia!

4. Mark Levengood

Mark Levengood

Varmasti maailman herttaisin ihminen, löytöpalkkio sille, joka löytää herttaisemman! Markia voisi katsella ja kuunnella loputtomiin. Siksi meille onkin ostettu Ruotsin tv-kanavat. (Mark on epävirallisesti Ruotsin suosituin suomalainen, nähty muun muassa V&D:n häiden juontajana.)

5. Jukka Puotila

Jukka Puotila

Käsittämätön huumoripaketti! Jos toisesta Jukasta ottaisin kauneudentajun, tästä Jukasta ottaisin huumorintajun. Ja taas niin charmikas tämäkin Jukka.

6. Vesa-Matti Loiri nuorena

Vesa-Matti Loiri

Hersyvä, mutta herkkä monilahjakkuus. Ja se ääni vain paranee vanhetessaan. Hieno, hieno ihminen.

7. Jani Toivola

Jani Toivola

Rohkea, sympaattinen, älykäs, tyylikäs, esimerkillinen.

8. Hugh Grant

Hugh Grant

Tämä on sellainen ikisuosikki! Se on vaan niin komea ja puhuu ihanalla brittiaksentilla.

9. Olli Herman

Olli Herman

Tämä on uusin suosikkini! Kaunis mies ja samalla äijänköriläs. Vai pitäisikö laulaa: ”It’s getting hot…”

Siihen loppus miehet maailmasta.

Hempeää helluntaita!

Kuvakulmia, kreppejä ja kynsilaukkaa Helsingistä

Landepaukut kaupungissa!

Lähdimme Maria-siskon kanssa viime viikonloppuna pienelle kesäretkelle Helsinkiin. Itselleni Helsinki on oikeastaan aika vieras paikka, edellisen pääkaupunkivierailuni ajankohtaa täytyy oikein miettiä, enkä siltikään muista, koska se olisi ollut. Helsingissä käydessäni on muutenkin tullut nähtyä vain ne tietyt paikat: Eduskuntatalo, Kiasma ja Linnanmäki luokkaretkillä ja ne muutamat isot ostoskeskukset ja tavaratalot shoppailureissuilla. Tämän Helsinki-päivän tavoitteena oli noutaa yhdet tietyt bikinit Stadiumista, kulkea sitten ihan uusilla kaduilla, syödä kreppejä kahvila-autosta ja jotain muuta hyvää kivassa paikallisessa ravintolassa. Siirrytään suoraan kuviin ja tunnelmiin!

Kreppejä myyvästä kahvila-auto Camionettesta sain tietää toukokuun viimeisestä Anna-lehdestä. Suomessa ainutlaatuinen, täytettyjä lättyjä myyvä kahvila-auto, oli koettava! Päiväkahvit eivät onnistuneet täällä, koska lättytaikina oli loppu, mutta palasimme Lasipalatsin ja Forumin väliselle aukiolle myöhemmin illalla.

Kesän ensimmäiset ulkojätskit noudettiin Helsingin Jäätelötehtaan kioskista Kaivopuiston kupeesta.

Minulle manteli-suklaata...

...Marialle kaneli-omenaa. Jännää, erilaista, hyvää!

Helsingissä kannattaa tosiaan lähteä seikkailemaan. Kaupunki palkitsee kauneudellaan!

Fredrikinkatu 22:n kohdalta löysimme ravintolan, josta meillä molemmilla oli ainutlaatuisia muistoja vuosien takaa.

Varhaisteini-ikäiseen Mariaan Kynsilaukka oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen herkullisella ruuallaan.

(Uhmaikäinen?) Noora oli kieltäytynyt syömästä mitään epäilyttävän oloisessa ravintolassa, jossa valkosipulia tungetaan alkunaposteltavista lähtien jopa olueen ja jäätelöön. Tuolloin vuosia sitten matka jatkui Kynsilaukasta Carrolssille...

...mutta nyt valkosipulilla sopivasti höystetty bouillabaisse maistui herkulliselta.

Valkosipulijäätelö skipattiin jälleen, sillä jälkkärilätytyt odottivat Camionettessa. Ja Camionettehan on aina auki!

Mutta isukin autossa kuskina istui sankariautoilija, joka selvisi Helsingin keskustastakin ilman navigaattoria!

Nooran raparperikakku

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

... oli tällainen herkkulöytö!

Raparperimätäs takapihallamme tuottaa taas kirpeää satoaan. Meillä on leivottu tänä keväänä jo useita iki-ihania raparperikeikauksia ja kokeiltu paria uuttakin raparperiohjetta. Minulla on ollut tavoitteena löytää jokin superhyvä uusi raparperiresepti ja lopulta pienen soveltamisen jälkeen se löytyikin.

Viime kesätyöpaikkani kahvihuoneessa joku tarjoili todella herkullista pehmeää raparperikakkua. Olin ottanut ohjeen talteen, mutta en tainnut ehtiä kokeilemaan sitä viime vuonna. Nyt kaivoin reseptin uudelleen esiin. Alkuperäiseen herkut.netistä printattuun reseptiin tein pieniä muutoksia: lisäsin vähän omia mausteita taikinaan ja tein taikinan muutenkin hieman omalla tyylilläni. Lopputuloksena oli juuri toiveideni mukainen ihana raparperikakku, joka oli kaiken lisäksi todella nopea ja helppotekoinen. Suosittelen!

Nooran raparperikakku

2 kananmunaa

2 dl sokeria

1 dl maitoa

1 dl kermaa

1 dl voisulaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljasokeria

Päälle:

5 dl raparperia kuorittuna ja pilkottuna

50 g pehmeää voita

1 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

Paistaminen: 200 °C, 30–40 minuuttia

Vaahdota kanamunat ja sokeri. Lisää vaahtoon ensin nestemäiset ainekset ja sitten yhteen sekoitetut kuivat aineet. Pingota leivinpaperi suuren irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin, voitele vuoan reunat ja kaada taikina vuokaan. Ripottele pinnalle raparperipalat. Nypi päällyksen pehmeä voi, vehnäjauho ja sokeri murumaiseksi seokseksi ja ripottele raparperipalojen päälle. Paista 200 °C:ssa noin 30–40 minuuttia. Nauti kanelilla ja sokerilla maustetun kermavaahdon kera.

Onko teillä muuten vinkkejä siihen, miten raparperin saisi tuottamaan käyttökelpoista satoa mahdollisimman pitkälle kesään? Alkukesän tiuhan sadonkorjuun jälkeen meidän raparperimme tuottaa melko puisevaa vartta. No, toisaalta raparperin kuuluukin olla kausiherkku ja kesän edetessä siirrytään aina uusiin satoihin. Meille on ostettu jo pari mansikkaroppostakin, esimakua Espanjasta ennen Suomen satokautta.

Äidin suunnittelema ja kuvaama tarjoiluehdotus

Voi, miten ihanalta tuntuu viettää kesää jälleen omassa paratiisikaupungissani Raumalla. Kesäisen Rauman aion esitellä teillekin tänä kesänä, sillä viime kesänä se jotenkin jäi. Oma kesäni sujuu tänä vuonna kyllä täysin työn merkeissä, mutta toisaalta odotan suurella innolla ja oppimishalulla kahta tämän kesän työtäni. Pitkän aherruksen jälkeen minulle on luvassa ainutlaatuinen palkinto syksyllä, ja sitä ajatellen jaksan kyllä ahertaa vaikka niska limassa. Tähän palkintoon pääsette tutustumaan tekin sitten blogini myötä, mutta pidetään teitä lukijoita (lukuun ottamatta jo asialla toitottamaani lähipiiriä) vähän jännityksessä. ;)

Alkavan kesän terveiset Raumalta!

Aurajuusto-kukkakaaligratiini

Nooran ja äidin houkutus

Otimme viime viikonloppuna äidin kanssa kaiken ilon irti siitä, että olimme kahdestaan kotona. Kun homejuustoa inhoava isosiskoni ja kypsennettyä kukkakaalia kammoksuva isäni olivat pois ruokapöydästä, me kokkasimme omaa herkkuruokaamme, homejuustolla gratinoitua kukkakaalia! On ehkä käsittämätöntä, miten meidän pitää välillä oikein himoita sellaista ruokaa, jota toiset inhoavat. Emme me ilkeyksissämme, mutta tuo hieman suolaisella aurajuustolla gratinoitu pehmeä ja makea kukkakaali on vaan ihan mielettömän hyvää!

Olen miettinyt paljon tuota inhokkiruoka-asiaa. Lähinnä sitä, että onneksi olen hyvin kaikkiruokainen. Homejuusto ja kukkakaalikin ovat yleisesti hyväksyttyjä inhokkiruokia, mutta miltä mahtaisi tuntua, jos inhoaisi vaikkapa kalaa tai jotain muuta usein vastaan tulevaa ruokaa? Miten inhonsa aina perustelisi kohteliaasti? Allergialla varmaan. Luulenpa, että puolet allergioista on oikeasti inhoa… Oletteko te ”allergisia” jollekin? ;)

Mun annoksestani moni saisi varmaan anafylaksian. Oikeasti tai leikisti. (Huomaa kesän ensimmäiset grilliherkut!)

Oliivit olivat pitkään oma karttamisen kohteeni, mutta olen jo vuosia syönyt niitä ihan hyvällä halulla. Tämä on ehkä todiste siitä, että maku muuttuu usein iän myötä. Nykyisin keksin inholistalleni oikeastaan vain yhden asian: korianterin. Maistoin korianteria ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten Kiinan matkalla ja silloin isosiskoni ja hänen miehensäkin puhuivat korianterista painajaisyrttinä. Tässä välissä he ovat oppineet jo pitämään korianterista, mutta minulle yrtti on edelleen pieni painajainen. Korianteri ei varsinaisesti ällötä minua, mutta sen maku tuntuu siltä kuin kitalakeni läpi painettaisiin pitkä ja tylppä naula! Valitettavasti korianteri tulee vastaan nykyisin entistä useammin, mutta ”se laukaisee migreenini” on aika hyvä pakotie. Inhokkiruokien sijaan on kyllä monia ruokia, joita kartan esimerkiksi koulun ruokalassa ihan vain siksi, että vatsani menee niistä täysin sekaisin. Tästä syystä monet hyvät ystävänikin ovat luulleet, että en syö punaista lihaa. Kyse on pelkästään kyllä eineslihavalmisteiden välttelystä. Valitettavasti se kasvisruokaversion soijakin on yhtä paha! Aina on kyllä onneksi löytynyt syötävää kolmannesta vaihtoehdosta tai viimeistään viereisestä ruokalasta. Silloin, kun saa kaikessa hiljaisuudessa valita, elämä on aika helppoa.

Mutta olen minäkin melko kenkku, nimittäin juomien suhteen. En voi sietää kahvin, piimän tai alkoholin makua! Aika paha, erityisesti tuo viimeinen. Siis muille. Mutta en voi sanoa muuta kuin koittakaa kestää!

Aurajuusto-kukkakaaligratiini

yksi iso tai kaksi pientä kukkakaalia

2 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

2-3 dl maitoa

50 g emmentaljuustoraastetta

50 g aurajuustomurua

ripaus pippuria

ripaus paprikajauhetta

(Maizena vaaleaa suurustetta)

Paistaminen: 210 °C, noin 20-30 minuuttia

Hyörytä tai keitä kukkakaali ensin lähes kypsäksi kattilassa. Lisää toiseen kattilaan voi ja sekoita jauhot sulaneeseen voihin. Lisää maitoa vähitellen koko ajan kattilan pohjasta asti sekoittaen. Anna kiehahtaa ja paksuuntua. Sekoita joukkoon juusto ja anna sen sulaa. Kastike saisi olla melko paksua, ”tahnamaista”, jotta se jää kukkakaalin päälle eikä valu pois. Jos kastike kaipaa mielestäsi lisää paksuutta, kuumenna se uudelleen kiehuvaksi ja lisää Maizenaa muutama ruokalusikallinen kerrallaan ja anna kiehua hetki tämän lisäämisen jälkeen.

Aseta kukkakaali mahdollisimman kokonaisena uunivuokaan ja kaada juustokastike sen päälle. Kypsennä uunissa 210 °C:ssa noin 20-30 minuuttia tai kunnes gratiini on saanut sopivasti väriä. Nauti lämpimän ruuan lisukkeena.

Kukkakaalit kätevällä silikonisella höyrytysritilällä

Juustokastikkeella peitelty