torstai 11. helmikuuta 2010

Leivänmuruilla kuorrutettu pinaatti-perunavuoka


Moni on varmasti kokenut seuraavanlaisen tilanteen: edelliseltä aterialta on jäänyt riesaksi epämääräisiä ruuantähteitä, joiden syöminen sellaisenaan ei innosta mutta joita ei oikein raaskisi poiskaan heittää. Kuvitelkaa itsenne muutaman onnettoman keitetyn perunan ja surkean kuivan leipäkäntyn ääreen. Ei hääviltä näytä. Mutta ei hätää, sillä nyt esittelen taikatempun, jolla luodaan näistä tähteistä tähtiruokalaji!

Hienointa keittotaitoa on mielestäni se, jos onnistuu kehittämään pakon sanelemista aineksista makuelämyksen. Älkää kuitenkaan kuvitelko että olen keksinyt seuraavan reseptin itse! Bongasin Glorian ruoka et viini -lehdestä mitä käyttökelpoisimman palstan, jolla luodaan ruuantähteistä uutta. En ensin edes tiennyt lukevani sellaista palstaa, ihailin vain äärimmäisen houkuttelevan näköistä vuokaruuan kuvaa. Oma tilanteeni oli – mikäli mahdollista – alussa kuvailtua ruuantähdetilannetta vielä säälittävämpi. Minulla ei ollut perunan perunaa eikä leivänkannikan kannikkaa. Oli taiottava ensin vaadittavat tähteet. Siispä kauppaan, sitten tuore vaalea leipä pöydälle kuivumaan (viipaleina, käy nopeammin!) ja perunat kiehumaan. Ja sitten pelastamaan kovalla vaivalla luotu surkea ruuantähdetilanne!

Täytyypä jälleen todeta, että tämä resepti jää pysyvästi käyttööni lihan, kanan tai kalan lisukkeeksi! Miten ihanan pehmeää, suussa sulavan herkullista ja aromikasta lohturuokaa! ”Lohturuoka” eli ”comfort food” on käsite, jonka olen vasta lähivuosina oppinut. Se on jotakin lämmittävää, helposti valmistettavaa muhevan makoisaa ruokaa, jonka äärellä muu maailma murheineen katoaa. Toisaalta taas tämä perunavuoka sopisi tarjolle hienoimmillekin päivälliskutsuille. Tässä ohjeessa on oikeastaan perinteiset valkosipuliperunat tai kermaperunat keksitty uudelleen.

Ja tosiaan, ilman valmiitakin tähteitä selviytyy! Ja vaikka ne tähteet olisivatkin valmiina, kannattaa varmistaa, että muutama muukin tarvittava aines löytyy: pakastepinaattia, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä sulatejuustoa. Muut ainekset löytyvätkin oikeastaan aina keittiön peruselintarvikkeista. Alkuperäisessä ohjeessa oli lisäksi vinkki, että perunavuokaan voi lisätä halutessaan myös pekonia. Omaan perunavuokaani en sitä käyttänyt, mutta eipä sekään pahalta kuulosta.

Leivänmuruilla kuorrutettu pinaatti-perunavuoka

6 keitettyä perunaa
1 pieni sipuli
oliiviöljyä paistamiseen
300 g pakastepinaattia
3 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
100 g sulatejuustoa (esim. Koskenlaskijaa)
2 dl ruokakermaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
(150 g pekonia)
3-4 dl vaalean leivän muruja
mozzarella- tai emmentaljuustoraastetta

Paistaminen: 200 °C, noin 20 minuuttia

Hienonna sipuli ja kuullota paistinpannulla oliiviöljyssä. Lisää jäinen pinaatti joukkoon ja hauduta, kunnes pinaatti on sulanut. Hienonna yksi valkosipulinkynsi pinaattiseokseen. Mausta suolalla ja pippurilla.

Viipaloi keitetyt perunat noin puolen senttimetrin paksuisiksi viipaleiksi. (Omat perunani olivat murenevaa laatua, ja totesin, ettei perunanpalasten ulkonäöllä ollut loppupeleissä mitään väliä.) Lado puolet perunanviipaleista korkeaan uunivuokaan. Hienonna perunoiden päälle yksi valkosipulinkynsi ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää perunoiden päälle puolet sulatejuustosta pieninä nokareina. Lado päälle toinen samanlainen kerros: loput perunanviipaleet, viimeinen valkosipulinkynsi hienonnettuna, ripaus suolaa ja pippuria ja loput sulatejuustosta. Kaada ruokakerma tasaisesti vuokaan.

Levitä pinaattiseos vuokaan perunoiden päälle. Silppua aurinkokuivatut tomaatit ja levitä ne pinaatin päälle. (Halutessasi lisää vielä pannulla rapeaksi paahdettua pekonia pieninä paloina.) Hienonna leipä muruiksi ja levitä murut ylimmäksi kerrokseksi. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 °C:ssa noin 20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskistunut.

Kokoamista...

Nautiskelua...

Minulla on vielä yksi juttu sinulle, jolla on henkilökohtaisia ongelmia sulatejuuston kanssa. Itselläni on hyvin vähän ruokatraumoja, mutta sulatejuusto on aiemmin hirvittänyt minua ruuanlaitossa. Syynä on yläasteen kotitaloustunnilla koettu kauhutarina. Joku kotsanopettajan sijainen laittoi meidät keittämään sienistä ja sulatejuustosta keiton, josta lähtevä hajukin sai meidät harkitsemaan ikkunasta ulos hyppäämistä. (Luokka oli ekassa kerroksessa, emme me sentään itsetuhoisia olleet vaan halusimme vain karata.) Onneksi pari villiä poikaa onnistuivat kattauksen tiimellyksessä pudottamaan palavan kynttilän soppakulhoomme ja vältyimme keiton syömiseltä! Sulatejuustotrauma kuitenkin jäi vaivaamaan minua moneksi vuodeksi. Tämän perunavuoka oli niin houkuttelevalta vaikuttava kokonaisuus, etten uskonut sulatejuuston voivan pilata sitä. Oikeassa olin! Tämän ihanan makuelämyksen rinnalla vanhat inhoni kyllä katosivat ja unohtuivat lopullisesti, sillä sulatejuusto antoi perunalle ihanasti potkua. Anna sinäkin sulatejuustolle mahdollisuus tämän ruuan myötä! Tai vaihda juustolajia. :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siis voiko olla totta! Mietin just, et mitä teen, kun joskus erehdyin ostamaan pinaattia enkä tiedä mitä sillä teen. Nyt tiedän!T.H

Noora kirjoitti...

Pinaatti on yksi suosikkiraaka-aineistani, joten blogiinkin tulee varmasti lisää ihania pinaattia sisältäviä ohjeita. Wait and see..