Ruuanlaitto ja leivonta ovat välillä aikamoista seikkailua. Ohjeet eivät toimi aina ollenkaan niin kuin olin ajatellut. Onneksi harvoin tapahtuu suurempia katastrofeja, enkä ole esimerkiksi koskaan heittänyt mitään liedeltä tai uunista suoraan kompostiin. Aika usein kuitenkin reseptiä ensi kertaa kokeiltuani tiedän tekeväni jotakin toisin seuraavalla kerralla. Mutta oikeastaan niinhän sen pitäisikin olla! Vasta silloin, kun on muokannut reseptiä mielensä mukaan paremmaksi, ruokaa voi alkaa pitää omana versionaan.
Tänä viikonloppuna olin jälleen pitkästä aikaa suosikkipaikassani, keittiössäni Raumalla. Eihän tuo perheemme keittiö mikään minun omani ole ja sen näkyi myös lauantain kokkailuissa. Kaikki perheenjäsenet valmistivat jotakin päivälliselle. Isä teki lammasta ja sen ympärille naisväki valmisti lisukkeita. Jos joku ei pidä lampaan lihasta, sanon aina: ”Et vain ole päässyt maistamaa sitä meidän isän valmistamana!” (Saman jutun sanon esimerkiksi suolakurkkuja inhoaville…) Isän valmistama uunissa muhinut lampaanpaisti oli jälleen nappisuoritus ja äidin tekemä kastike kruunasi makuelämyksen. Melkein kuin pääsiäinen olisi ollut!
Lammasmestarin paisti
Me lapsoset ketterät taas olimme juures- ja vihannesvastaavia. Isosiskoni valmisti aivan ihania Jamie Oliverin reseptillä tehtyjä peruna-, bataatti- ja porkkanalohkoja, jotka ensin keitettiin ja sitten paistettiin pannulla ja uunissa. Mukaan oliiviöljyä, suolaa, pippuria, rosmariinia ja valkosipulinkynsiä, mums! Siinä resepti taitaakin olla kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Perunat ja juurekset Jamie Oliverin tyyliin
Minä taas olin bongannut jostain naistenlehdestä ihanalta vaikuttavan kesäkurpitsaohjeen: kesäkurpitsa-mozzarellarullia vuokaan, päälle herkullista tomaattikastiketta ja vuorenjuustoa. Lopputulos olikin todella ihana, mutta valmistus ei sujunut ihan niin, kuin olin ajatellut. Ohjeessa oli tarkoitus leikata kesäkurpitsat pitkittäin viipaleiksi, pehmentää niitä hieman pannulla ja kääriä mozzarellanpalat sitten kesäkurpitsaviipaleisiin. Käärimisestä ei kuitenkaan tahtonut tulla mitään! Kesäkurpitsaviipaleet olivat joko liian paksuja käärimiseen tai minun olisi pitänyt pehmentää niitä pannulla paljon kauemmin. Päätin unohtaa käärimisen ja leikkasin pitkittäiset kesäkurpitsaviipaleeni pienemmiksi paloiksi, jotka sitten ladoin vuokaan kerroksittain mozzarellan kanssa. Rullat vaihtuivat siis kerroksiksi ja ohje muuttui omaksi versioksi! Halukkaat voivat toki yrittää rullailua. Taidan suositella kesäkurpitsan viipaloimiseen siinä tapauksessa juustohöylää… Ja niille, jotka kannattavat helppoa kerrostekniikkaani, suosittelen viipaloimaan kesäkurpitsan suoraan poikittain viipaleiksi. Näin kirjoitin myös ohjeen alla.
Kesäkurpitsa-mozzarellavuoka tomaattikastikkeella
3 kesäkurpitsaa
1 paketti mozzarellaa
oliiviöljyä paistamiseen
Tomaattikastike:
2 punasipulia
2 purkkia (yhdessä 390 g) tomaattimurskaa
2 purkkia (yhdessä 200 g) paseerattua tomaattia
2 tl sokeria
suolaa
pippuria
Pinnalle:
vuohenjuustoa muruina
Paistaminen: 200 °C:ssa noin puoli tuntia
Valmista ensin tomaattikastike. Silppua sipulit ja kuullota oliiviöljyssä pannulla. Lisää joukkoon tomaattimurska ja paseerattu tomaatti. Mausta. Anna hautua noin 45 minuuttia.
Viipaloi kesäkurpitsa poikittain ja kuullota viipaleet pannulla. (Jos haluat, voit viipaloida kesäkurpitsat hyvin ohuiksi pitkittäin ja kokkeilla kuullotuksen jälkeen rullien tekemistä.) Lado kesäkurpitsaviipaleita ja mozzarellasiivuja suuren uunivuoan pohjalle. Kaada päälle tomaattikastike. Murusta pinnalle reilusti vuohenjuustoa. Paista 200 °C:ssa noin puoli tuntia.
Kesäkurpitsa ei toiminutkaan pitkittäin leikattuna. Poikittain seuraavaksi! Poikittain oli leikattu samana paivänä tukkanikin. :)
1 kommentti:
Heippa Noora! Tässä yks aivan upea blogi: kinuskikissa.fi. En tiedä ootko kuullut, mutta on tosi taitava kokki!T.H
Lähetä kommentti