Venetsialaiset

On kesän viimeinen viikonloppu. Kellastuvat koivunlehdet ja pimenevät illat saavat mielen helposti haikeaksi. Tapahtumia täynnä olevan kesän muuttuminen syksyn arjeksi voisi tuntua raskaalta, jos ei olisi jotakin, mitä loman päätyttyä vielä innolla odottaa. Syyslukukauden alkaminen on tuntunut itselleni aina melko kivuttomalta, kiitos venetsialaisviikonlopun!

Venetsialaisia vietetään elokuun viimeisenä lauantaina. Monet kutsuvat kyseistä viikonloppua mökkikauden päättäjäisiksi ja samasta juhlasta taitaa venetsialaisissakin olla kyse. Itse olen mieltänyt venetsialaiset veneiden vesiltä vetämisen juhlaksi, näin rannikolla kun ollaan. Juhlaa vietetään monissa rannikkokaupungeissa kokkoja poltellen ja ilotulitteita ammuskellen. Raumalla venetsialaisperinne on melko vahva eikä taida olla ketään raumalaista, joka juhlaa ei tuntisi. Suosittelen venetsialaisjuhlien viettämistä kaikille maakravuillekin, sillä ei ole mitään ihanampaa kuin kokoontua pimenevään iltaan herkullisen ruuan ja iloisen tunnelman ympärille kiitollisena ihanasta kesästä.

Venetsialaislauantaita on juhlittu naapurustomme kesken aina perinteisin katujuhlin. Kotikatumme venetsialaisiin meidän perheemme sai kutsun jo talomme rakennusvaiheessa, vuonna 1993. Alkuvuosina kokoonnuimme laudanpätkistä ja pressuista kyhättyyn katokseen katumme vieressä olevalle ruohokentälle. Myöhemmin pressurakennelma vaihtui oikeaan juhlatelttaan. Kuraisimmilla keleillä juhlapöytä on katettu milloin kenenkin perheen autokatokseen tai terassille. Yhtään venetsialaisjuhlaa ei ole kuitenkaan jäänyt välistä näiden vuosien aikana. Tänä vuonna juhla oli ensimmäistä kertaa omalla pihallamme, sillä vanhempieni heinäkuisiin 30-vuotishääpäiväjuhliin rakennettu paviljonki oli koristeita myöten paikoillaan, valmiina ottamaan vastaan vielä kesän viimeiset juhlijat.

Meidän venetsialaisjuhlamme syntyvät nyyttikestiperiaatteella. Katumme kokkipariskunta on perinteisesti valmistanut lihaisan pääruuan. Meidän perheemme on tuonut juhliin aina isän savustamaa lohta. Vastuu lisukkeista, salaatista, leivistä, juustoista, juomista ja makeista herkuista on jaettu milloin mitenkin muiden perheiden kesken. Viime vuosina olen usein leiponut jotakin jälkiruokapöytään. Tänä vuonna tyydyin tekemään vain kermaviilikastiketta isän savukalalle, sillä äiti leipoi vieraille 30-vuotishääpäiväambrosiakakkua. Eilisen juhlailtamme herkullinen menu oli seuraava:

Possunoisetteja

Kermaperunoita
Lämminsavulohta ja kermaviilikastiketta
Kreikkalaista salaattia ja salaatinkastiketta
Sämpylöitä
Tzatzikia
Juustoja

Ambrosiakakkua
Pellavapikkuleipiä
Pähkinäkakkua
Karkkeja

Herkuttelun lisäksi katumme venetsialaisiin on kuulunut monenlaista ohjelmaa. Ilta alkaa aina kuohumaljalla ja monena vuotena kuohuviinipullot on avattu sivaltamalla pullon korkki irti miekalla tai muulla lekalla. Tänä vuonna pullot avattiin ihan tavallisella tyylillä eikä se haitannut ainakaan minua. Miekkatemppu on mielestäni ollut aina vähän pelottava, erityisesti siksi, että kaikki kadun miehet ovat välttämättä halunneet heiluttaa miekkaa vaihtelevalla menestyksellä!

Veitsen onnistunut sivallus vuonna 2009

Muusta ohjelmasta ovatkin vastanneet pääasiassa lapset. Joka vuosi ohjelmassa on ollut erilaisia kilpailuja ja seuraleikkejä ja lapsena teimme naapurin tyttöjen kanssa juhliin tanssiesityksiäkin. Seurapelit ovat hieman vähentyneet meidän lapsien kasvaessa aikuisiksi, mutta tänäkin vuonna pidin pienen tietokilpailun. Katuolympialaiset ja muut riehakkaammat pihaleikit jäivät nyt välistä, sillä ilta tuntui olevan poikkeuksellisen kylmä. Istuimme mieluummin ”beduiiniteltassamme” kynttilöiden ja lyhtyjen loisteessa kukin omaan lämmikkeeseensä turvautuen. Toiset nauttivat ”sisäistä villapaitaa”, toiset pukeutuvat loppuillasta lasketteluvarusteisiin!

Vaikka muutamat perheet ovat kadullamme vaihtuneet ja nuorisoa on muuttanut pois omille teilleen, on venetsialaisperinteemme säilynyt tärkeänä naapurustollemme. Näinkin yhteisöllinen naapurusto taitaa olla harvinaisuus, sillä katujuhlastamme tehtiin jopa juttu paikallislehteen vuonna 2001. Juhlamme jatkuivat silloin niin pitkälle aamuyöhön, että ehdimme jopa hakea valmiin lehden painosta juhliimme luettavaksi!