sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kardemummaskonssit


Ruokaa nautitaan monella eri tavalla ja siksi kyseisen asian kuvaamiseen on olemassa runsaasti verbejä. Minusta syöminen on sitä, että istutaan jonkin selkeän aterian ääressä ja syömisellä on selkeä alku ja loppu. Ruokaileminen sen sijaan sisältää jo itse hetkenkin, syömisen rauhassa ja hyvässä seurassa. Napostelu on sitä, että tekee jotakin muuta ja ohimennen heittää suuhunsa sitä sun tätä useinmiten kai jotakin sellaista, mitä ravitsemusasiantuntijoiden mielestä ei pitäisi. Haukkaaminen on syömissanoista mielestäni ikävin: on kirjaimellisesti tyydyttävä vain haukkaamaan palanen jotakin syötäväksi kelpaavaa ja jatkettava rientämistä pää kolmantena jalkana. Haukkaamisessa ruuan maistamiseen, saati sitten ruuasta nauttimiseen, ei riitä aikaa. Syömissanoista hauskimman olen kuullut saaristosta kotoisin olevan äitini suusta hänen varoittaessaan "taitamattomasta mähkimisestä". Ahmimisesta taitaa kai silloin olla kyse.

Oma suosikkisyömissanani ja on mutustelu. Mutustelu tapahtuu lämpimässä, mukavassa ja kiireettömässä ympäristössä. Mutustelu on kaikkea muuta kuin virallista eikä kukaan tule keräämään lautasia pois kesken kaiken, jos mutusteluun nyt edes lautasta tarvitaan. Mutustelu on vähän niin kuin napostelua, mutta mutustelijalla on napostelijan sijaan ihan oikeasti nälkä. Mikään kovin makea ei sovi mutusteluun, sillä se menisi jo herkuttelun puolelle, mutta toisaalta mitään kovin ruokaisaakaan ei tee mieli mutustella.

Kardemummaskonssit ovat täydellinen mutusteluruoka. Löysin tämän herkullisen reseptin Kädenvääntöä-nimisestä ruokablogista, jonne se oli taas päätynyt MeNaisista. Kardemumma antaa teeleiville aivan uuden maun ja ihanan tuoksun. Kardemummaskonssit sopisivat erinomaisesti myös marraskuun ruokahaasteen teemaan, sillä ne ovat tavallaan sekä suolaista että makeaa syötävää. Itse mutustelin nämä ihan sellaisenaan. Täytyypä malttaa testata näitä myös juustosiivun kera, ja joku ehkä laittaisi kardemummaskonsseille voita, hilloa tai marmeladia. Mmmm... ei muuta kuin mutustelemaan, sillä skonssit syntyvät kädenkäänteessä .

Vastapaistetut skonssit sekä pehmeä sohva luovat täydelliset mutusteluolosuhteet

Kardemummaskonssit

4 kpl suuria teeleipiä

3 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 rkl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 rkl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 dl rypsiöljyä
2 dl kermaviiliä

Paistaminen: 225° C, noin 15 minuuttia 

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää öljy ja kermaviili seokseen. Painele taikina leivinpaperin päälle neljäksi pyöreäksi levyksi. Jauhota kädet, jotta taikina ei tartu sormiin. Jaa levyt kahteen tai neljään osaan ja pistele haarukalla. Paista uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei taas Noora!

Oli jälleen todella kaunis kuva koristamassa reseptiäsi, kun uteliaisuuttani kurkkasin blogiasi. Itsekin tänään kokeilin uutta jälkiruokareseptiä, vaikka olinkin Ollin kanssa kahdestaan. Löysin tosi yksinkertaisen suklaakohokasreseptin, joka onnistui heti eka yrittämällä täydellisesti. Nyt täytyy pyytää joulupukilta pienet kohokasvuuat, koska sellaiset astiakokelmastani vielä puuttuvat. Varsinkin jälkiruokana mielestäni pikkukohokkaat ovat kauniimmat.

Olen aina ollut teeleipien ystävä, joten tulee varmaan kokeilua tuota sinunkin herkulliselta kuulostavaa reseptiäsi joskus.

Ruokamisiin
Ava

Noora kirjoitti...

Kiitos Ava kuvien kehumisesta! :)

Pienet jälkiruokavuoat ovat tosiaan kivoja. Ostimme niitä kerran meille Raumalle crème brûléta varten. Neljän jälkiruokavuoan mukana tuli aina sellainen liekitin, jolla crème brûlén pinta tehdään. Ostimme vuokia niin, että vieraillekin riittää, joten nyt meillä on kolme liekinheitintä... :D

Suklaakohokas kuulostaa ihanalta! Mikä ohje sinulla oli? Kiinnostuin heti!

Kardemummaskonsseja kannattaa kokeilla. Ne ovat aika erilaisia kuin muut teeleivät, joita olen tehnyt, mutta ainakin minä ja äiti oltiin ihan hulluina näihin.

Anonyymi kirjoitti...

Heips taas!

Se kohokasohje on niin helppo, että kirjoitan sen tähän: Paloittele 70 g tummaa suklaata pieniksi neliöiksi ja kaada päälle 0,5 dl kiehautettua kermaa ja sitten sekoita hetki, että suklaa sulaa. Vatkaa 2 valkuaista ja 1 rkl sokeria kovaksi vaahdoksi. Sekoita keltuainen ensin suklaakermaan ja sitten valkuaisvaahto. Kaada seos voilla ja sokerilla vuorattuihin pieniin vuokiin ja paista 12 min 175 asteessa.

Tomusokerilla voi koristella ja vaikka jäätelöpallo sopii hyvin lautaselle pikku vuuan viereen.

Ja eikun kokeilemaan!!

Terv Arja


PS. Tästä tulee vain kahdelle, mutta kertolasku on aika helppo laji.

Karkkis kirjoitti...

Voi että, syömissanasto-postaus aiheutti sen, että teki mieli alkaa mutustella jotain...

Olen tämän edellisen kirjoittajan kanssa tehnyt sopimuksen, että joulupukki tuo molemmille muutaman kohokasvuuan.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Noora,
ilmoittaisin noihin syömistä kuvaaviin lausahduksiin seuraavan, saariston mummulta kuulemani: "kyl ny miäs jaksa!" - olin varmaan jo viisi isoa munkkia syönyt ja aina vaan lisää tarjottiin.
t. Raimo

Anonyymi kirjoitti...

Hei Noora!

Me teemme usein teeleipiä ja tykätään niistä. Tuo resepti vaikutti kivalta, MUTTA esikoisemme ei voi sietää kaardemummaa. Mitä suosittelisit sen tilalle kokeiltavaksi?
T. Virpi

Noora kirjoitti...

Jos haluat kokeilla juuri näitä rieskoja jollain muulla mausteella, ensimmäisenä mieleeni tulee kaneli. Se voisi olla aika kiva maku näin joulun alla! Skonsseihin voi lisätä esimerkiksi juustoraasteita tai vaikka porkkanaa tai omenaa raasteesa. Myös kuivatut hedelmät tai pähkinät ovat kivoja. Esimerkiksi Myllyn Paras -reseptisivuilta löytyy tosi paljon erilaisten leipästen ohjeita.

http://www.myllynparas.fi/portal/suomi/kuluttajat/reseptit/suolaiset_leivonnaiset/rieskat_ja_teeleivat/