lauantai 20. maaliskuuta 2010

Turun ihanat italialaiset


Suomen Turku on saanut valtavasti palstatilaa viime aikoina niin kotimaan kuin maailmankin mediassa. Ensin tuli vajoava Myllysilta ja sen jälkeen Becks akillesjänteensä kanssa. Molemmista puhutaan myös tässä postauksessa, mutta varsinainen tarkoitukseni on esitellä kaikille Turkuun nyt innokkaasti suuntaaville turisteille kaupungin kaksi ehdottomasti parhainta ravintolaa. Itse turkulaisten sydämet nämä ravintolat ovat varmasti jo valloittaneet. Ravintoloiden erinomaisuudesta todisteeksi riittäisi ehkä sekin, että toisesta näistä ravintoloista arvon Posh ja Becks halusivat tilata illallisensa. On kuitenkin täydellistä yhteensattumaa, että kirjoitan juuri nyt blogissani samasta ravintolasta. Kannattaa siis jatkaa vielä lukemista…

Kun vanhempani käyvät Turussa, varaan yleensä isän kehotuksesta pöydän jostain kivasta ravintolasta. Näin tapahtui myös viime viikonloppuna. Soitin tietysti rakastamaani italialaiseen ravintolaan Sergio’siin. Pohdin jo etukäteen esitteleväni ravintolan käyntimme jälkeen blogissani, mutta tajusin, etten voi tehdä sitä esittelemättä myös Trattoria Romanaa - toista italialaista rakkauttani Turussa. Viimeisestä käynnistäni sielläkin on vain muutama viikko.

Sergio’s sijaitsee kivenheiton päässä kuuluisalta Myllysillalta, Läntinen Rantakatu 27:ssä. Sergio’s on tämän kävelykadun varrella idyllisessä puurankennuksessa, ikkunat avautuen kohti kaunista jokirantaa. Kesäisin Sergio’sin edustan täyttävät terassipöydät, enkä voisi kuvitellakaan upeampaa paikkaa kesähelteellä lounaan nauttimiseen. Trattoria Romana taas löytyy Tuomiokirkon suunnalta, koulumatkani varrelta osoitteesta Hämeenkatu 9. Iltapäivisin nälkäisenä kotiin kulkiessani minun on aina pidätettävä hengitystäni Trattoria Romanan kohdalla. Muuten saattaisin pökertyä ihanista tuoksuista äkilliseen pizzanhimoon!

Trattoria Romanan vastustamaton sisäänheittäjä

Näitä kahta italialaista ravintolaa taitaa yhdistää kuitenkin vain kaksi asiaa: sijainti Turun keskustan tuntumassa ja uskomattoman ihana ruoka. Muilta osin ravintoloilla on aivan oma tyylinsä. Eroja kuvaa ehkä parhaiten se, että Sergio’s on ristorante, Trattoria Romana taas trattoria. Hienostunutta ja kotoisaa italialaista siis.

Sergio’sin viimeisen päälle oleva sisustus ja tyylikkäät kattaukset henkivät skandinaavisuutta, mutta paikassa on toisaalta rento, aidon italialainen tunnelma. Asiat sujuvat Sergio’sissa kuitenkin aina suomalaisella täsmällisyydellä. Vietimme muun muassa vuosi sitten isosiskoni polttareita tässä ravintolassa suurella porukalla, eikä mikään olisi voinut sujua jouhevammin. Yhteiset alkupalatarjoilut täyttivät ensin pöydän, ja sitten etukäteen valitut annoksemme tulivat ripeästi kaikille samaan aikaan. Bravo! Turussa vierailleet brittiläiset superjulkkiksetkin taisivat olla tyytyväisiä Sergio’sin toimivaan palveluun.

Viime viikonloppuna meinasin kokeilla Sergio’sissa erästä itselleni uutta ruokalajia, jonka maistamisesta olen aiemminkin haaveillut. Televisiosta tuli joskus Jyrki Sukulan Hullu kokki Piemontessa -niminen, italialaista ruokaa käsittelevä sarja. Yhden jakson aiheena olivat italialaisten lempiruuat. Yksi toisensa jälkeen ohjelmaan haastatellut piemontelaiset naiset, miehet, lapset, nuoret, mummot sekä papat nimesivät suosikkiruuakseen kanin! Siis mamma mia sentään, sen pitkäkorvaisen pupun! Kyllähän Suomessakin jänistä metsästetään ja muuta, mutta näin suurta kansansuosiota se ei kyllä ole saavuttanut. Onhan tätä italialaisten lempiruokaa siis maistettava! Sergio’sin listan jänisfileesuikaleita ja karamellisoituja kasviksia sisältävä risotto tuntui siksi houkuttelevalta, mutta niin tuntui myös grillattu meribassi ja artisokkacannelonit. Äitini valitsi meribassin ja annoskateuden välttääkseni tein samoin. Toisin sanoen jänistin… Onneksi olen menossa vielä keväällä ja kesällä Italiaan, joten enköhän saa kanin maistamiselle uuden tilaisuuden. Meribassi ja artisokkacannelonit hassepähkinä-chilivaahdon kera olivat kuitenkin erinomaista, mitäpä muutakaan!

Sergio'sin meribassi ja artisokasta tehdyt cannelonit

Trattoria Romanasta en ole bongannut toistaiseksi ihan näin vieraita ruokalajeja kuin Sergio’sista. Romanan ruokalista on kuitenkin varmasti yhtä laaja kuin Sergio’sin. Trattoria Romanassa kannattaa katsella paperisen ruokalistan lisäksi ravintolan seinillä roikkuvia liitutauluja, joista löytyy lisää valittavaa. Tosiasia on, että koskaan et voi valita huonosti. Pastat, pizzat, risotot, kalat, lihat, salaatit, antipastot ja jälkiruuat ovat toinen toistaan herkullisempia. Annoksen nimi voi olla yksinkertainen, mutta ruoka on todellakin taivaallista. Herkutellessa kannatta ihailla myös ravintolan rouhean trattoriamaista sisustusta ruudullisia pöytäliinoja myöten.

Trattoria Romanassa saa ruuan lisäksi nauttia vähän italialaisesta ”showsta”. Tässä ravintolassa ei koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Aito italialainen henkilökunta on vähintään yhtä mobile, kuin la donna Rigolettossa. Jos yrität soittaa Romanaan varataksesi pöydän, saat vastauksen ennen kuin olet ehtinyt edes esitellä itsesi: ”Me emme ota mitään varauksia!” Mene siis Trattoria Romanaan aina suoraan ilman pöytienvarausyrityksiä. Yleensä tilaa kyllä järjestyy. Temperamenttista henkilökuntaa ei todellakaan pidä pelästyä, ja ainakin itselläni on vain valtavan hauskaa, kun tarjoilija tuijottaa minua tiukasti kysyen: ”Mitä sinä haluat?” Yhtä hauskaa on, jos kokki tulee yhtäkkiä sekoittelemaan kauhallaan pöytään tuotuja ruokavateja! ”Te suomalaiset ette koskaan syö tätä fenkolia, minä syön sen sitten, kun te olette lähteneet”, hän sanoo samalla. Kokin harmiksi fenkoli kelpasi kyllä meille. Oikeasti hän taisi kuitenkin ilahtua, sillä pöytäämme kannettiin fenkoliepisodin jälkeen ilmaiset jäätelöannokset! Trattoria Romanasta riittäisi paljon tarinoita. Siskoni kertoi joskus raskaana olleesta ystävästään, jolta tarjoilija oli syömisen jälkeen kysynyt, että oliko ruokaa riittävästi. Kun tuleva äiti oli todennut, että oikeastaan vähän vielä maistuisi, oli lautaselle lapattu lisää pastaa! Trattoria Romanan annoksissa ei kyllä muutenkaan pihistellä, mutta joskus tietysti pitää syödä kahden edestä.

Kumpi ravintoloista on sitten ykkönen, Sergio’s vai Trattoria Romana? Äitini vastasi tähän kysymykseen hyvin sanomalla, että vaihtelu virkistää! Molemmat kun ovat ensiluokkaisia italialaisen ruuan lähettiläitä.

6 kommenttia:

Maria kirjoitti...

http://www.dennis.fi/ajankohtaista

Mä edelleen väitän, että Becksit tilas ne pizzat Denniksestä. Siitä ravintolasta toivottavasti et tee esittelyä :)

Sergios saa mun pisteet.

Noora kirjoitti...

Totta, pizzat olivat Denniksestä, mutta kala-annokset Sergio'sista! Denniksen saa tosiaan joku muu esitellä.

Elisabet kirjoitti...

Sergioksessa on parhaat pizzat ja trattoriassa parhaat pasta-annokset! Palvelu on tunnetusti ylimielistä molemmissa ravintoloissa mutta ruoka on yleensä sen arvoista :)

Karkkis kirjoitti...

Mä meinasin hakea kesätöitä sergio'sista, mutta ehtivät ottaa ilmoituksen pois ennen kuin ehdin paneutua asiaan... Yritän ehkä ensi vuonna uudestaan.

Pitäisi joskus mennä uudestaan Sergio'siin, kun olen ollut siellä vain kerran... Hyvää kyllä oli! Romana taas on jo tuttu.

Anonyymi kirjoitti...

Sergio´s, ehdottomasti ja ainoastaan. Siellä on hyvä viini/ruokasuhde. -Trattorian käytös on vertaansa vailla röyhkeydessään. Ensin odotat tunnin tilausta ja kun sen sitten saa tiedustelun jälkeen, on annoksen sisäfilee kelvoton maistuen pilaantuneelta vereltä.Pastat voivat olla hyviä, nehän ei voi pilaantua, samaa ei voi todellakaan sanoa lihasta. Annos yritettiin laskuttaa, eikä sitä korvattu uudella lihalla. Syötiin nälkäämme ne pastat kello puoli kymmenen illalla, jotka maksettiin. Saatiin porttikielto.Keski-ikäinen pari

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.